Onko joku toinenkin "työidentiteetin vanki" pukeutumisessa?

Katselen vaatteita..joissa nyt on pääkalloja ja mitä lie..naistenkin vaatteissa. Voisin haluta jotakin vastaavaa, mikäli jokin tulee vastaan joka hivelee islmääni.

Mutta on työminä ei salli. Teen eri-ikäisten kanssa töitä ja eri asiantuntioiden kanssa. Jotenkin pidän epäkorrektina loikata paikalle pääkallopaidassa.

Ottaa tää vähän pannuun, mutta raja kyllä tulee vastaan, jos haluan tehdä tätä työtä.

Ammattini siis päättää miten pukeudun töissä/ vapaalla..myös käytökseni työn jälkeen..

Minkälaisia tilanteita muilla?

 

Työstähän on tullut Suomessa älyttömän tärkeä osa naisen identiteettiä. Se on aika harmi juuri taiteen, naisellisuuden ja erotiikan kannalta, sillä yleinen kuvio on, että työidentiteetti "ostetaan" feminiiniydellä. Allegorisesti työ on siis feminiiniyden verenvuotoa, kuivumista, tyhjenemistä, kaikkine verenhukan oireineen. Askel syklistä viivalle, ympyrästä nuoleksi, kilvestä keihääksi, runosta proosaksi.

anemia (n.) Look up anemia at Dictionary.com
alternative (chiefly U.S.) spelling of anaemia (q.v.). See ae. As a genus of plants, Modern Latin, from Greek aneimon "unclad," from privative prefix an- (see an- (1)) + eima "a dress, garment" (see wear (v.)).

Aihe on aika runollinen Mutta, harva tavan tallaaja ymmärtää näitä kysymyksiä, joten jätän aiheen jatkokäsittelyn tähän varmaan enemmistölle hieman kryptiseen viestiin.

 

Kuuluun niihin onnellisiin, jotka eivät ensisijaisesti mene töihin koska on pakko, tai että se on pakkopullaa.
Rakastan työtäni, se on mun elämä.

Olen siis uraohjus ja "pyhä lehmä" samassa paketissa.
Mutta työssäni on tärkeää tilannetaju, symboliikan ymmärtäminen ja nonverbaalien viestien huomioiminen.

Olisin uhkaava, loukkaava ja röyhkeä, jos pukeutuisin kuin ehkä ihan tosissani haluaisin.

Mutta koska valitsen olla lempeä ja helposti lähestyttävä, pukeudun muilla keinoin toteuttakseni estetiikan tajuani. En halua hautautua persoonattomiin vaatteisiin.

 

Työstähän on tullut Suomessa älyttömän tärkeä osa naisen identiteettiä. Se on aika harmi juuri taiteen, naisellisuuden ja erotiikan kannalta, sillä yleinen kuvio on, että työidentiteetti "ostetaan" feminiiniydellä. Allegorisesti työ on siis feminiiniyden verenvuotoa, kuivumista, tyhjenemistä, kaikkine verenhukan oireineen. Askel syklistä viivalle, ympyrästä nuoleksi, kilvestä keihääksi, runosta proosaksi.

anemia (n.) Look up anemia at Dictionary.com
alternative (chiefly U.S.) spelling of anaemia (q.v.). See ae. As a genus of plants, Modern Latin, from Greek aneimon "unclad," from privative prefix an- (see an- (1)) + eima "a dress, garment" (see wear (v.)).

Aihe on aika runollinen Mutta, harva tavan tallaaja ymmärtää näitä kysymyksiä, joten jätän aiheen jatkokäsittelyn tähän varmaan enemmistölle hieman kryptiseen viestiin.

En tee työtä joka pönkittää minua naisena. Teen työtä jota tekisin vaikka se ei olisi työni. Onneksi se on työni.Mukavaa saada maksua sellaisesta, mitä muutoin tekeisi ihan huvikseen.

 

En ole. Enkä ymmärrä, mikä sinua estää pukeutumasta pääkallopaitaan vapaa-ajalla? Olet vapaa käyttämään silloin minkälaisia vaatteita vain. Näin me muutkin teemme.

 

En ole. Enkä ymmärrä, mikä sinua estää pukeutumasta pääkallopaitaan vapaa-ajalla? Olet vapaa käyttämään silloin minkälaisia vaatteita vain. Näin me muutkin teemme.

Arvostelematta kenenkään ammattia, en ole kaupan kassa. Teen työtä joka on tietyssä mielessä julkinen. Olen siis tarkka siitä miten näyttäydyn vaikka kaupassa.

Jos nauttii tietynlaista luottamusta, siihen sisältyy tietynlaiset oletamukset. No en nyt kyllä itse niitä olettamuksia noudata, mutta koska kohtaamani henkilöt ovat herkkiä, huomioin tässä heidän tarpeitaan.

En avaa asiaa enempää. Tässä kulkee turvaraja.

 

Arvostelematta kenenkään ammattia, en ole kaupan kassa. Teen työtä joka on tietyssä mielessä julkinen. Olen siis tarkka siitä miten näyttäydyn vaikka kaupassa.

Jos nauttii tietynlaista luottamusta, siihen sisältyy tietynlaiset oletamukset. No en nyt kyllä itse niitä olettamuksia noudata, mutta koska kohtaamani henkilöt ovat herkkiä, huomioin tässä heidän tarpeitaan.

En avaa asiaa enempää. Tässä kulkee turvaraja.

No sehän on sitten oma ongelmasi, jos kuvittelet jonkun työkaverisi/asiakkaan järkyttyvän nähdessään sinut pääkallopaidassa kaupan kassalla tai lenkkipolulla. Kuten totesin, on normaalia pukeutua vapaa-ajalla miten haluaa (sinun kohdallasi aivan varmasti, jos pidät pääkallopaitaa jotenkin radikaalina). Toki jotkut rajut asuvalinnat saattavat herättää huomiota, mutta pääkallopaitaa ei ole sellainen. Enemmän viittaan tässä joidenkin alakulttuurien pukeutumistyyleihin.

 

No sehän on sitten oma ongelmasi, jos kuvittelet jonkun työkaverisi/asiakkaan järkyttyvän nähdessään sinut pääkallopaidassa kaupan kassalla tai lenkkipolulla. Kuten totesin, on normaalia pukeutua vapaa-ajalla miten haluaa (sinun kohdallasi aivan varmasti, jos pidät pääkallopaitaa jotenkin radikaalina). Toki jotkut rajut asuvalinnat saattavat herättää huomiota, mutta pääkallopaitaa ei ole sellainen. Enemmän viittaan tässä joidenkin alakulttuurien pukeutumistyyleihin.

Se symboliikka mitä pääkallo edustaa on ristiriitainen sen maailman kanssa mikä on osa työkuvaani. Vertaa vaikka näin että JYRKI 69 olisikin vapaa- ajallaan harmaisiin pukeutuva sovinnaisella kampauksella varustettu tavis.

Jos et näe asian ristiriitaisuutta saati ymmärrä, niin sehän on jo sinällään vastaus.

 

Olenko ainut kenen mielestä nämä äidin blogi aloitukset ovat täysin naurettavaa skeidaa?

 

Olenko ainut kenen mielestä nämä äidin blogi aloitukset ovat täysin naurettavaa skeidaa?

Mikähän sun traumas mahtaa olla. Kiusaat vielä aikuisenakin toisia. Kannattaa vakavasti hakeutua hoitoon, saisit itsellesikin mukavemman olon itsesi kanssa. Tuo sun paha olosi ihan kuplii yli, kuten huomata saattaa. Toivottavasti sulla on oikeassa elämässä kaikki hyvin, uskallan kyllä epäillä.

Mut niinhän se on, jos on lusikalla annettu ei voi kauhalla vaatia.

 

Et ole mikään "oikea nainen" jos tuhlaat aikaasi tekemällä töitä. Sun duunis on palvoa miestäsi ja jos sulla ei sellasta ole niin ota toi mies1 niin se kyllä kouluttaa susta "oikean naisen".

 

Se symboliikka mitä pääkallo edustaa on ristiriitainen sen maailman kanssa mikä on osa työkuvaani. Vertaa vaikka näin että JYRKI 69 olisikin vapaa- ajallaan harmaisiin pukeutuva sovinnaisella kampauksella varustettu tavis.

Jos et näe asian ristiriitaisuutta saati ymmärrä, niin sehän on jo sinällään vastaus.

Kuten totesin, ongelma on päässäsi. Eivät ihmiset ole niin suvaitsemattomia kuin kuvittelet.

 

Tai ainakin luulen ymmärtäväni.

Jos sä nyt olet vaikka lääkäri jossain pikkukylässä, tai neuvolatäti, niin kyllä mä ymmärrän et sun uskottavuus kärsis siitä pääkallopaidasta melkoisesti.

Mut toisaalta, ei se vaadi sulta kuitenkaan mitään aina-jakku-puku-päällä tyyliä. Esim. naiselliset hulmuhelmat, värikkäät neuleet, kauniit erikoiset kengät yms yms sopivat vapaa-ajalla vaikka presidentille tai hänen puolisolle.

 

Et ole mikään "oikea nainen" jos tuhlaat aikaasi tekemällä töitä. Sun duunis on palvoa miestäsi ja jos sulla ei sellasta ole niin ota toi mies1 niin se kyllä kouluttaa susta "oikean naisen".

Onko se sulta pois, miten elän?
Jos ei, ole kohteliaasti hiljaa.
Joskus hiljaisuus on fiksumpaa kuin aivopierujen päästely.

 

Olenko ainut kenen mielestä nämä äidin blogi aloitukset ovat täysin naurettavaa skeidaa?

Pidän hänen avoimesta, kriittisestä ja pohtivasta asenteestaan. Yhteiskunnan toimiminen on varmasti skeidaa sellaiselle, joka ei asiaan huomiota kiinnitä tai ole kiinnostunut oppimaan siitä. Mutta asioita tuntevalle maailma on paljon tätä värikkäämpi.

 

No kyllä minä ymmärrän aloittajaa. Riippuen ihan työtehtävästä niin ei vaan ole sopivaa välttämättä vapaa-ajallakaan pukeutua kuinka haluaisi (esim. presidentti tai pappi.. naispappi jossain huorahtavissa vaatteissa niin ei taatusti katsottaisi hyvällä ja vaikuttaisi arvostukseen).

Mutta ap:na yrittäisin miettiä miten sovittaa ne haluamansa vaatteet sinne vapaa-aikaan. Välttämättä työssä ei pysty mitä tahansa pitämään, mutta kyllä vapaa-aika on kuitenkin jokaisessa ammatissa ainakin vähän sallivampi, vaikkei ihan mitä tahnasa voisikaan laittaa päälle. Esim. se pääkallopaita alla ja muuten siisti neule päälle niin ei ole niin paha kuin se pelkkä pääkallopaita.

 

Olenko ainut kenen mielestä nämä äidin blogi aloitukset ovat täysin naurettavaa skeidaa?

Et ole ainut todellakaan! Mutta tässä kohtaa menee minullakin turvaraja. En siis voi kommentoida enempää. Olen tällä hetkellä työpaikalla ja sensitiiviset asiakkaani saattaisivat aistia jonkin olevan vialla, mikäli keskityn liikaa palstailuun. Asemani tässä erityisessä työyhteisössäni on sellainen, etten voi kertoa valitettavasti teille minusta erittäin kiinnostuneille palstalaisille kuitenkaan tarkempia tietoja kaikkien osapuolten anonymiteetin säilyttämiseksi.

 

Mikähän sun traumas mahtaa olla. Kiusaat vielä aikuisenakin toisia. Kannattaa vakavasti hakeutua hoitoon, saisit itsellesikin mukavemman olon itsesi kanssa. Tuo sun paha olosi ihan kuplii yli, kuten huomata saattaa. Toivottavasti sulla on oikeassa elämässä kaikki hyvin, uskallan kyllä epäillä.

Mut niinhän se on, jos on lusikalla annettu ei voi kauhalla vaatia.

Toinen tekee mielipiteen sisältävän huomion avauksestasi, sinä hyökkäät henkilön kimppuun tehden laajoja oletuksia psyykkisestä tilasta ja mentaalisista lahjoista.

Kumpi teistä voi huonommin?

 

Kuulostat ihan joltain liikkeen johdon konsultilta. He voisivat juuri ajatella ammatillisen uskottavuuden olevan suoraan verrannollinen vapaa-ajan pukeutumiseen.

 

Miehenä ja transvestiittinä olen itse viimeisten vuosien aikana siirtynyt naisgarderoobiin, ensin vapaalla ja sittemmin töihinkin. Toki osa ihmisistä kai odottaisi minulta kauluspaitaa ja pitkiä housuja, mutta saavat toppeja, neuletakkeja, capreja ja farkkuja ja kenkinä ballerinoja tai pitkävartisia siroja saapikkaita.

Uudistettava tasa-arvolaki sallii sukupuolen ilmaisun ja kun koen itseni enemmän naiseksi kuin mieheksi, pidän saman logiikan pukeutumisessakin.

Selvennyksen vuoksi meillä ei ole töissä pukukoodia.

 

Toinen tekee mielipiteen sisältävän huomion avauksestasi, sinä hyökkäät henkilön kimppuun tehden laajoja oletuksia psyykkisestä tilasta ja mentaalisista lahjoista.

Kumpi teistä voi huonommin?

Niin kauan kuin sallitaan epäkohteliaisuudet, tai ilmaisut joilla on negatiivinen sävy, sallitaan kiusaaminen. En ihmettele, että lapsia kiusataan. Jos aikuiset tyydyttävät jotakin osaaluetta itsessään epäkorrekteilla, jollakin tavalla negatiivisilla kommenteilla on mielestäni minulla lupa vastata samalla mitalla takaisin. Vai ajatteletko niin, että joillakin ihmisillä on oikeus suoltaa mitä haluaa, ja toiset vain nielevät sen. Osoita minulle kommentti, jossa minä hyökkään ensimmäisenä jonkun kommentin kimmppuun. Ja ensimmäisenä.

Ilmaisutaitoa kannattaa harjoittaa, epäkpsyys paistaa läpi kommenteistanne, jos ette sitä tienneet aikaisemmin.

 

Itse aiheesta: Olen ollut työssä, jossa oli työasut (jakkupuku, paitapusero). Vapaa-ajan pukeutumiseeni ei kukaan mitenkään puuttunut, vaikka työssäni olinkin asemassa, joka edellytti korrektia habitusta ja asiallista otetta.

Nyt työskentelen ammatissa, jossa asu on varsin vapaa (joskin pakollinen). Asemani tällä pikkukylällä on sellainen, että ihan mitä vaan en osaa kuvitella tekeväni vapaa-ajallakaan, ainakaan julkisesti, mutta pukeutumiseen ei työni ole koskaan vaikuttanut millään lailla. Pääkallot vaatteissa tosin ovat minusta aina olleet vähintäänkin mauttomia, jopa niissä lasten ja nuorten vaatteissa, joten niitä nyt en mitenkään hinkua, vaikka mitään estettä moisiin pukeutumiselle ei ympäristön puolesta lienekään.

Suurimmat rajoitteet pukeutumisellesi ovat ilmeisestikin pääsi sisällä. Useimmat pystyvät erottamaan ihmisten työ- ja arkiminän varsin hyvinkin - ainoa ala, jossa voisin kuvitella tämän tajun asiakkailla hämärtyneen taitaa olla tuolla mt- ja kehitysvammapuolella. Mutta siinäkin pitää itse osata vetää rajansa, työ ei saisi kenelläkään määrittää koko elämää.

 

Niin kauan kuin sallitaan epäkohteliaisuudet, tai ilmaisut joilla on negatiivinen sävy, sallitaan kiusaaminen. En ihmettele, että lapsia kiusataan. Jos aikuiset tyydyttävät jotakin osaaluetta itsessään epäkorrekteilla, jollakin tavalla negatiivisilla kommenteilla on mielestäni minulla lupa vastata samalla mitalla takaisin. Vai ajatteletko niin, että joillakin ihmisillä on oikeus suoltaa mitä haluaa, ja toiset vain nielevät sen. Osoita minulle kommentti, jossa minä hyökkään ensimmäisenä jonkun kommentin kimmppuun. Ja ensimmäisenä.

Ilmaisutaitoa kannattaa harjoittaa, epäkpsyys paistaa läpi kommenteistanne, jos ette sitä tienneet aikaisemmin.

"Toi alotti"... Jos katsot asialliseksi käyttäytyä huonosti, koska joku muu teki niin ensin, en taida viitsiä jatkaa tätä tämän pidemmälle. Olin luullut, että tuollainen asenne pyritään kitkemään jo alakouluikään mennessä: "Jokainen on vastuussa omasta käyttäytymisestään riippumatta siitä, mitä toinen teki" - kuulostaako tutulta?

Kovin kypsältä ei nyt oma ilmaisusikaan vaikuta. Hyökkäys ei aina ole paras puolustus, enkä oikein edes ymmärrä, miksi olet kaiken aikaa puolustuskannalla: keskustelu käy varsin tylsäksi, jos kaikki vaan myötäilevät ja hymistelevät. Erilaiset näkemykset ja niistä keskustelu on hedelmällisempää kuin lammasmainen kuorossa määkiminen. Jos kaikki eivät malta ilmaista itseään asiallisesti, ei tilanne kohene ainakaan sillä, että hypätään takajaloilleen herne sieraimessa. Räikeimmät heitot voi mielestäni ihan huoletta ja tyylikkäästi ohittaa...

 

Mulla on ammattini puolesta melko tarkka pukukoodi, mutta vapaa-ajalla voisin kyllä mennä vaikka kauppaan verkkareissa ja crockseissa (en mene ). Toki riippuu ammatista ja myös asuinpaikasta kuinka vahvasti henkilö liitetään johonkin virkaan. Mun eräälle ystävälleni tultiin kaupassa kauhistelemaan kun opettaja ostaa olutta.

 

isommissa kaupungeissa kestää julkisessakin virassa olevan pukeutua hieman vapaammin mutta pikkukylissä esim kunnanjohtaja ei voi pyöriskellä miten sattuu vapaa-ajallakaan