Vai jääkö jälkeen
Lapsemme täyttää kuukauden päästä neljä vuotta joten syksyllä siirtyy viskareihin. Minä en ole edes älynnyt stressata asiasta kun olin kuvitellut, että menisi viskareihin vasta vuoden päästä eli se olisi vuosi ennen eskaria.
Päiväkodin lastentarhanopettajalla ja hoitajilla sen sijaan on kova stressi viskari ryhmään siirtymisestä. Onkohan päivääkään kulununut etteivät hoitajat olisi muistuttaneet, viedessä ja hakiessa että pitäisi osata jo sitä tai tätä tai ei saisi enää tarvita apua tai huomauttamista jostain asiasta kun syksyllä siirtyy viskareihin ja pitää olla malliesimerkkinä 3 vuotiaille. Esimerkiksi tänä aamuna vein lapsen ja jouduin huomauttamaan lapselle kaksi kertaa, että nyt käsipesulle (jäi ihastelemaan kaverinsa unilelua ja kaveri kertoi uudesta mekostaan ymv) hoitaja tuli ryhmätilasta eteiseen ja sanoi "syksyllä Ella siirryt viskareihin joten käsien pesun pitäisi olla jo rutiini mistä ei pitäisi aikuisen muistuttaa. Kyllä sinun pitäisi tietää koska kädet pestään ja pestävä ne ilman huomautusta". Iltapäivästä kun hain lapsen ja lapsi esitteli askarteluaan mihin oli leikannut ja liimannut kuvia. Minä ihastelin askartelua mutta lastentarhanopettaja tulee viereen lyttäämään lapsen riemun "tuossakin puuttuu kuvasta vähän ja tuossa, olisit voinut leikata tarkemmin. Voisitte kyllä kotona treena leikkaamista kun viskareissa tehdään paljon harjoituksia mitkä vaativat tarkkuutta".
Onko se viskari oikeasti niin vaativa paikka? Alkaa jo tuntua siltä, että taidan pyytää vuoden lykkäystä viskareihin siirtymiseen. Ehtisihän lapsi silti viettää viskareissa vuoden ennen eskaria jos menee kouluun sinä vuonna kun täyttää 7. Ärsyttävää kun joka hoitopäivä tuntuu löytävän paljon negatiivista/ ilkeäsävyistä huomautettavaa siitä, että lapsen pitäisi jo sitä tai tätä. Eniten jurppii, että asiat tuodaan lapselle niin esille, että lapsi selvästi pahoittaa mielensä. Voisihan ne sanoa jotenkin kivallakin tavalla kuten yksi ryhmän hoitaja tekee, sanoo miten asia on lennyt mutta osaa esittää ne niin ettei siitä tule kurjaa ja epäonnistunutta fiilistä.
Päiväkodin lastentarhanopettajalla ja hoitajilla sen sijaan on kova stressi viskari ryhmään siirtymisestä. Onkohan päivääkään kulununut etteivät hoitajat olisi muistuttaneet, viedessä ja hakiessa että pitäisi osata jo sitä tai tätä tai ei saisi enää tarvita apua tai huomauttamista jostain asiasta kun syksyllä siirtyy viskareihin ja pitää olla malliesimerkkinä 3 vuotiaille. Esimerkiksi tänä aamuna vein lapsen ja jouduin huomauttamaan lapselle kaksi kertaa, että nyt käsipesulle (jäi ihastelemaan kaverinsa unilelua ja kaveri kertoi uudesta mekostaan ymv) hoitaja tuli ryhmätilasta eteiseen ja sanoi "syksyllä Ella siirryt viskareihin joten käsien pesun pitäisi olla jo rutiini mistä ei pitäisi aikuisen muistuttaa. Kyllä sinun pitäisi tietää koska kädet pestään ja pestävä ne ilman huomautusta". Iltapäivästä kun hain lapsen ja lapsi esitteli askarteluaan mihin oli leikannut ja liimannut kuvia. Minä ihastelin askartelua mutta lastentarhanopettaja tulee viereen lyttäämään lapsen riemun "tuossakin puuttuu kuvasta vähän ja tuossa, olisit voinut leikata tarkemmin. Voisitte kyllä kotona treena leikkaamista kun viskareissa tehdään paljon harjoituksia mitkä vaativat tarkkuutta".
Onko se viskari oikeasti niin vaativa paikka? Alkaa jo tuntua siltä, että taidan pyytää vuoden lykkäystä viskareihin siirtymiseen. Ehtisihän lapsi silti viettää viskareissa vuoden ennen eskaria jos menee kouluun sinä vuonna kun täyttää 7. Ärsyttävää kun joka hoitopäivä tuntuu löytävän paljon negatiivista/ ilkeäsävyistä huomautettavaa siitä, että lapsen pitäisi jo sitä tai tätä. Eniten jurppii, että asiat tuodaan lapselle niin esille, että lapsi selvästi pahoittaa mielensä. Voisihan ne sanoa jotenkin kivallakin tavalla kuten yksi ryhmän hoitaja tekee, sanoo miten asia on lennyt mutta osaa esittää ne niin ettei siitä tule kurjaa ja epäonnistunutta fiilistä.
