Onko joku käyttänyt kiinnipitämistä lapsen "unikouluna"?

Minulle neuvolan terveydenhoitaja kehotti tekemään viikon holding-koulun pojalle jotta hänet saa oppimaan pysymään sängyssä kun laitetaan nukkumaan. Eli pitäisi käydä lapsen päälle sänkyyn ja pidellä aloillaa aikuisen kainalossa, aikuisen voimilla, rimpuilusta, itkusta ja huudosta huolimatta. Olen kokeillut kaksi kertaa, yhden kerran onnistui niin että lopulta nukahti, hiestä märkänä ja uupuneena. Mutta en minä halua tällaista tehdä, eikä halua mieskään!

Enemmän kuin karkailu, pojalla on ongelmana itse nukahtaminen,mikä varsinkin illalla voi kestää tosi kauan. Mieheni ei halua mennä nukuttamaan, vaan mieluummin antaa pojan juoksennella siihen asti kunnes itsekin menee nukkumaan ja vie sitten pojan mukanaan. Mutta näin meillä ei ole koskaan omaa rauhaa illalla esim. tv:n katseluun taikka parisuhteen hoitoon...

Joten onko joku teistä turvautunut lapsen kiinnipitoon nukutusasioissa? Ja johtiko se toivottuun tulokseen, vai vaihdoitteko sittenkin menetelmää?

 

En tiedä, mutta ei minusta olisi tuohon ja ei se lapsestakaan varmaan mukavalta tunnu :ashamed:

 

millainen päivärytmi teillä on?voisko olla ulkona enempi että väsyis? herätä aamulla aikasemmin ja mennä päikkäreille ennemmin ja sitte illallekin riittäis unta.lämpimään kylpyyn vedessä voi liottaa esim muutamaa kamomilla tee pussia ja sitte lämmin kaakao iltavelli tms. tv kiinni ja ihan rauhassa hämärään huoneeseen äippä istumaan sängyn viereen ja silittelemään. niin ei siihen mitään pakko unikoulua tarvita.rauhallisesti vain takas makaamaan jos nousee ja tiukka hiljainen komento nyt nukutaan on ainakin niin töissä kuin kotonakin tuottanut tulosta. kun toi nukahtaminen kestää kauan niin siitä päätellen ongelma on päivärytmissä ja rauhoittumisessa.ei kukaan voi pakolla nukahtaa ja taistelusta tulee vaan sellaset ardenaliini ryöpyt ettei se uni ainakaan tule.

 

Minkäikäinen lapsi kyseessä? Minä harrastin tuota kiinnipitämistä mutta lievemmässä muodossa. Poika oli noin 2v. Istuin vieressä niin kauan kunnes nukahti, lauloin ja silitin. Kun siihen alkoi väsymään, alkoi hänen vaeltelunsakin. Vein rauhallisesti takaisin sänkyyn, olin taas vierellä hetken ja silittelin. Kun taas tuli pois, Pidin kädellä väkisin sängyssä ja sanoin rauhallisesti: jos itsellä hankaluuksia pysyä sängyssä, äiti auttaa. Välillä sanoin, pidän väkisin jollei muu auta. Jonkin ajan kuluttua riitti pelkkä uhkaus. En minäkään olisi kyllä päälle mennyt makaamaan..

 

2 vuotta ja 2 kk. Paljon aikaisemmin aamulla ei enää voi herätä, kun hän eilen aamulla heräsi jo pian kuuden jälkeen, vaikka oli nukahtanut edellisenä iltana myöhään. Odotan toista lasta enkä jaksa paljoa lisätä aktiviteetteja hänelle, päin vastoin, itse tarvitsen lepoa. Ulkoilemassa toki käymme päivittäin. Voi olla että sattuu vain olemaan jostain syystä hankalampi vaihe menossa, ja että hän sitten nukahtaakin taas helpommin. Tänäänkin hän nukahti päiväunille vartissa ilman mitään rähjäämisiä. Toisaalta, en näe estettä sille että hän siirtyisi vaikka viikoksi takaisin pinnasänkyyn nukkumaan, jos sillä päästään rauhallisempiin nukkumisiin takaisin. Hän on vasta vähän aikaa totutellut matalaan lastensänkyyn. Ja tutistakin luovuttiin käytännössä samaan aikaan, taisi olla huono laittaa ne molemmat samaan menoon, mutta arvelimme, että se tutti unohtuisi helpommin kun on muuta huomion kohdetta samalla.

 

Meillä tuollaista ongelmaa oli syksyllä päikkäreille käymisen aikaan ku piti opettaa rattaista sisälle. saatoin välillä nukuttaa poikaa parikin tuntia päiväunille. Meillä poitsu huusi ja raivosi. pidin hänestä kiinni ja silitin silmäkulmasta siinä on se että kun varoo kättäsi niin silmä menee vaistomaisesti kiinni ja rupeaa nukkumaan. pikku hiljaa eteni niin että ei tarvinnut enää pitää kiinni eikä silittää riitti että istui huoneessa odottamassa että nukahti. totesin vaan välillä että "pää tyynyyn ja suu kiinni" nyt nukahtaa jo itsekseen sänkyyn edelleen pitää todeta oven raosta että pää tyynyyn ja suu kiinni. mutta siitä on tainnut enempi tulla tapa että äidin pitää pienen hetken jälkeen avata ovi ja todeta tuo sitten nukkuu kyllä ihan hyvin.

Kyllä se kauhealle tuntuu kun toinen huusi ja raivosi. hyvä etten antanut jo parin kerran jälkeen periksi ja laittanut rattaisiin mutta onneksi en sitä tehnyt seuraavalla kerralla se olisi ollut vaan vaikeampaa. sinnikkyyttä se kyllä vaatii mutta se palkitsee sitten huomaa et toinen nukkuu ilman mitään suurempia poppaskonsteja.
Tsemppiä

 

Meillä tuollaista ongelmaa oli syksyllä päikkäreille käymisen aikaan ku piti opettaa rattaista sisälle. saatoin välillä nukuttaa poikaa parikin tuntia päiväunille. Meillä poitsu huusi ja raivosi. pidin hänestä kiinni ja silitin silmäkulmasta siinä on se että kun varoo kättäsi niin silmä menee vaistomaisesti kiinni ja rupeaa nukkumaan. pikku hiljaa eteni niin että ei tarvinnut enää pitää kiinni eikä silittää riitti että istui huoneessa odottamassa että nukahti. totesin vaan välillä että "pää tyynyyn ja suu kiinni" nyt nukahtaa jo itsekseen sänkyyn edelleen pitää todeta oven raosta että pää tyynyyn ja suu kiinni. mutta siitä on tainnut enempi tulla tapa että äidin pitää pienen hetken jälkeen avata ovi ja todeta tuo sitten nukkuu kyllä ihan hyvin.

Kyllä se kauhealle tuntuu kun toinen huusi ja raivosi. hyvä etten antanut jo parin kerran jälkeen periksi ja laittanut rattaisiin mutta onneksi en sitä tehnyt seuraavalla kerralla se olisi ollut vaan vaikeampaa. sinnikkyyttä se kyllä vaatii mutta se palkitsee sitten huomaa et toinen nukkuu ilman mitään suurempia poppaskonsteja.
Tsemppiä

Meillä muutoin samaa, mutta vaikeus oli ihan nukkumiseen sisällä. Poika ei meinaa rauhoittua välillä mitenkään, joten hellä, mutta turvallinen kiinnipito auttanut. Kun raivoaa ja riehuu, olen välillä vain sanonut rauhoitu. JA hetken mellastettuaan rauhoittuu ja nukahtaa. Nykyään ei sitä ole tarvinnut edes tehdä. Mutta ainoa vaihtoehto ollut, kun on niin väsy, että ehdottomasti tarvitsee hieman unta.

 

Minulle neuvolan terveydenhoitaja kehotti tekemään viikon holding-koulun pojalle jotta hänet saa oppimaan pysymään sängyssä kun laitetaan nukkumaan. Eli pitäisi käydä lapsen päälle sänkyyn ja pidellä aloillaa aikuisen kainalossa, aikuisen voimilla, rimpuilusta, itkusta ja huudosta huolimatta. Olen kokeillut kaksi kertaa, yhden kerran onnistui niin että lopulta nukahti, hiestä märkänä ja uupuneena. Mutta en minä halua tällaista tehdä, eikä halua mieskään!

Enemmän kuin karkailu, pojalla on ongelmana itse nukahtaminen,mikä varsinkin illalla voi kestää tosi kauan. Mieheni ei halua mennä nukuttamaan, vaan mieluummin antaa pojan juoksennella siihen asti kunnes itsekin menee nukkumaan ja vie sitten pojan mukanaan. Mutta näin meillä ei ole koskaan omaa rauhaa illalla esim. tv:n katseluun taikka parisuhteen hoitoon...

Joten onko joku teistä turvautunut lapsen kiinnipitoon nukutusasioissa? Ja johtiko se toivottuun tulokseen, vai vaihdoitteko sittenkin menetelmää?

On muuten aika pelottavan kuulonen nukutus menetelmä minusta..
Minä teen niin että vien omaan sänkyyn ja jos tulee pois vien vaan takasin sänkyyn,peittelen ja sanoon hyvää yötä ja lähen pois.Ei auta vaikka kuin huutais ku tietää että se vaan yrittää saaha tahtonsa läpi ja tulla meijän sänkyyn,mutta ei onnistu.Aluksi tuli annettua periksi mutta ei todellakaan enää.Jos on tarpeeksi väsynyt niin ei se kauaa ravaa tossa,enää ei ollenkaan =) Poika tosin tykkää nukkua nyt isosiskon jalkopäätyssä samassa sängyssä ja mikäs siinä =)