Onko joku eronnut vaan sen takia ettei jaksanut???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Esim kattoo miestä joka ei ole koskaan kotona tms...ite ainakin ymmärtää hyvin erot jotka sattuu pettämisen,väkivallan ym. takia...mutta itelle on käynyt niin että alan olla lopen kyllästynyt mieheen joka ei ole koskaan kotona,eikä tee mitään muuta kuin TÖITÄ!!!
 
Samat mietteet mulla kun taas istun kotona, seurana suklaalevy ja siideri kun mies töissä. Kaipaisin niin jonkun toisen ihmisen läheisyyttä, kosketusta.. Aina kun puhelin soi niin 99% varmuudella siellä on mies joka ilmoittaa että täytyy jäädä vielä hetkeksi töihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Esim kattoo miestä joka ei ole koskaan kotona tms...ite ainakin ymmärtää hyvin erot jotka sattuu pettämisen,väkivallan ym. takia...mutta itelle on käynyt niin että alan olla lopen kyllästynyt mieheen joka ei ole koskaan kotona,eikä tee mitään muuta kuin TÖITÄ!!!

Täällä yksi. Olen joskus ajatellut, että olisi helpompi olla kirjaimellisesti lyöty, kuin laiminlyöty. Ei pettämisiä, ei väkivaltaa, ei alkoholia, ei mitään. Miestä ei kiinnosta muu kuin työ, ei edes seksi (tai siis se varsinkaan) Päätöstä olen kypsytellyt pari vuotta, terapioissa käyty jne. Olen tullut siihen tulokseen, että jos toinen ei edes HALUA minkään muuttuvan, ei mikään muutu koskaan.

Mies siis haluaa minun pyörittävän tätä muuta elämää sen ympärillä, jotta se saa keskittyä tärkeimpään > työhönsä. Valitettavasti eroamme tämän vuoksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja täällä:
Täällä yksi. Olen joskus ajatellut, että olisi helpompi olla kirjaimellisesti lyöty, kuin laiminlyöty. Ei pettämisiä, ei väkivaltaa, ei alkoholia, ei mitään. Miestä ei kiinnosta muu kuin työ, ei edes seksi (tai siis se varsinkaan) Päätöstä olen kypsytellyt pari vuotta, terapioissa käyty jne. Olen tullut siihen tulokseen, että jos toinen ei edes HALUA minkään muuttuvan, ei mikään muutu koskaan.

Mies siis haluaa minun pyörittävän tätä muuta elämää sen ympärillä, jotta se saa keskittyä tärkeimpään > työhönsä. Valitettavasti eroamme tämän vuoksi.

Minäkin ymmärrän tätä todella hyvin. Minusta tuntuu että eron jälkeen olisi helpompaa, sillä samalla tavalla tekisin edelleen kaiken itse, mutta en ainakaan enää syvällä sisimmässäni odottaisi että sitä puolisoa alkaisi joskus kiinnostaa osallistuminen arkeemme.
 
Alkuperäinen kirjoittaja täällä:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Esim kattoo miestä joka ei ole koskaan kotona tms...ite ainakin ymmärtää hyvin erot jotka sattuu pettämisen,väkivallan ym. takia...mutta itelle on käynyt niin että alan olla lopen kyllästynyt mieheen joka ei ole koskaan kotona,eikä tee mitään muuta kuin TÖITÄ!!!

Täällä yksi. Olen joskus ajatellut, että olisi helpompi olla kirjaimellisesti lyöty, kuin laiminlyöty. Ei pettämisiä, ei väkivaltaa, ei alkoholia, ei mitään. Miestä ei kiinnosta muu kuin työ, ei edes seksi (tai siis se varsinkaan) Päätöstä olen kypsytellyt pari vuotta, terapioissa käyty jne. Olen tullut siihen tulokseen, että jos toinen ei edes HALUA minkään muuttuvan, ei mikään muutu koskaan.

Mies siis haluaa minun pyörittävän tätä muuta elämää sen ympärillä, jotta se saa keskittyä tärkeimpään > työhönsä. Valitettavasti eroamme tämän vuoksi.

Teitkö sinä alotteen erosta puhumisesta?Miten uskalsit?Miten mies suhtautu?

 
Alkuperäinen kirjoittaja gaga:
mitä ne teidän miehet sitten tekee työkseen, kun eivät ole mieluummin kotona?

Minun mies yrittäjä!Mulle monesti vitsailtiin että yrittäjän vaimoksi ei kannata ryhtyä ja oispa vaan pitäny silloin uskoa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija :
Alkuperäinen kirjoittaja täällä:
Täällä yksi. Olen joskus ajatellut, että olisi helpompi olla kirjaimellisesti lyöty, kuin laiminlyöty. Ei pettämisiä, ei väkivaltaa, ei alkoholia, ei mitään. Miestä ei kiinnosta muu kuin työ, ei edes seksi (tai siis se varsinkaan) Päätöstä olen kypsytellyt pari vuotta, terapioissa käyty jne. Olen tullut siihen tulokseen, että jos toinen ei edes HALUA minkään muuttuvan, ei mikään muutu koskaan.

Mies siis haluaa minun pyörittävän tätä muuta elämää sen ympärillä, jotta se saa keskittyä tärkeimpään > työhönsä. Valitettavasti eroamme tämän vuoksi.

Minäkin ymmärrän tätä todella hyvin. Minusta tuntuu että eron jälkeen olisi helpompaa, sillä samalla tavalla tekisin edelleen kaiken itse, mutta en ainakaan enää syvällä sisimmässäni odottaisi että sitä puolisoa alkaisi joskus kiinnostaa osallistuminen arkeemme.

Kuulostaa niin tutulta"sisimmässäni odottaisi että sitä puolisoa alkaisi joskus kiinnostaa osallistuminen arkeemme!! Erositteko sinun halusta?Miten puoliso suhtautu?Kerro lisää jos viitit:)!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja täällä:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Esim kattoo miestä joka ei ole koskaan kotona tms...ite ainakin ymmärtää hyvin erot jotka sattuu pettämisen,väkivallan ym. takia...mutta itelle on käynyt niin että alan olla lopen kyllästynyt mieheen joka ei ole koskaan kotona,eikä tee mitään muuta kuin TÖITÄ!!!

Täällä yksi. Olen joskus ajatellut, että olisi helpompi olla kirjaimellisesti lyöty, kuin laiminlyöty. Ei pettämisiä, ei väkivaltaa, ei alkoholia, ei mitään. Miestä ei kiinnosta muu kuin työ, ei edes seksi (tai siis se varsinkaan) Päätöstä olen kypsytellyt pari vuotta, terapioissa käyty jne. Olen tullut siihen tulokseen, että jos toinen ei edes HALUA minkään muuttuvan, ei mikään muutu koskaan.

Mies siis haluaa minun pyörittävän tätä muuta elämää sen ympärillä, jotta se saa keskittyä tärkeimpään > työhönsä. Valitettavasti eroamme tämän vuoksi.

Teitkö sinä alotteen erosta puhumisesta?Miten uskalsit?Miten mies suhtautu?

Kerroin olevani lopen kyllästynyt tähän, etten voi harrastaa mitään, en vaihtaa omaa työtä (esim. liikkuvampaan tai työajoiltaan vaihtelevampaan), en opiskella, en mitään!

Toinen on töissä 12 h ja minä hoidan lapset harrastuskuvioineen, terveydenhoidon, kodin KAIKKI kotityöt jne.
Ehdotin, että hän vähentää töitä > ei suostunut. Olen maanitellut, puhunut jne. Ei vaikutusta. Vaikuttaa lähinnä ärsyyntyneeltä, ei varmaan usko, että mihinkään lähden. Olen neuvotellut lainat ym jo valmiiksi, eli lähden, kadun tai en.
 
Kyllä mä uskon, että on hyvinkin mahdollista erota sen takia, ettei mies ole koskaan kotona. Meillä myös näin ja aiemmi oli kriisikin, kun ei miehellä tahtonut aikaa riittää edes seksiin kun oli niin väsynyt. Onneksi tästä krisiistä päästiin yli, ero ei varmasti ollut kaukana. Mutta kun läheisyyttä ja tunteita on vielä niin kyllä mä ainakin niin kauan tässä suhteessa pysyn. Jos ei niitä ois niin oisin varmasti jo luovuttanut.. tulipa sekavaa tekstiä, munkin mies siis yrittäjä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Harhaanjohtaja:
Onko teillä lapsia? Siinä tapauksessa en varmaan eroamaan lähtisi ihan ekana. Mut jos suhteessa ootte vain te kaksi, niin siitä vaan sitten kytkintä nostamaan jos sille tuntuu..Elämä on lyhyt.

On lapsia!Jos ei olisi niin olisin jo lähtenyt tästä suhteesta!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Harhaanjohtaja:
Onko teillä lapsia? Siinä tapauksessa en varmaan eroamaan lähtisi ihan ekana. Mut jos suhteessa ootte vain te kaksi, niin siitä vaan sitten kytkintä nostamaan jos sille tuntuu..Elämä on lyhyt.

On lapsia!Jos ei olisi niin olisin jo lähtenyt tästä suhteesta!

Ilmeisesti olet yrittänyt asiasta miehelle puhua..Miten olisi sellainen pieni välipaussi..Näkis mies millaista elämä olis jos oikeesti otat ja lähdet. Heräiskö siihen?
 
quote]

Minäkin ymmärrän tätä todella hyvin. Minusta tuntuu että eron jälkeen olisi helpompaa, sillä samalla tavalla tekisin edelleen kaiken itse, mutta en ainakaan enää syvällä sisimmässäni odottaisi että sitä puolisoa alkaisi joskus kiinnostaa osallistuminen arkeemme. [/quote]

Kyllä, näin juuri. Olen arkielämän yh aivan täysin. Silti toivon idioottinani, että jokin muuttuisi ja plaaplaa. Se on aivan yhtä valheellista uskoa itsekään tuohon, vähän kuin uskoisi vaimon hakkaajan "viimeiseen kertaan" tai juopon "yhteen kaljaan".

Mitta on täysi

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Esim kattoo miestä joka ei ole koskaan kotona tms...ite ainakin ymmärtää hyvin erot jotka sattuu pettämisen,väkivallan ym. takia...mutta itelle on käynyt niin että alan olla lopen kyllästynyt mieheen joka ei ole koskaan kotona,eikä tee mitään muuta kuin TÖITÄ!!!

Eronnut pian 20 vuotta sitten 'hyvästä miehestä'. Ei juonut ei hakannut mutta töitä painoi firmassaan. Reissasin lomat lasten kanssa ja olin kuin yh.
Kaikki ihmettelivät eroamme mutta se kannatti. Aloin saada omaa aikaa joka toinen viikonloppu kun isä otti lapset luokseen. Hyvin hyvä isä ollut ja ostanut varakkaampana kalliimmat verneet lapsille. Yhteishuoltajuus siis meillä oli ja ihan sovussa erosimme ja sovussa edelleen juhlissa tapaamme.
Minulla ei uutta miestä mutta yhden lapsen olen saanut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kuulostaa niin tutulta"sisimmässäni odottaisi että sitä puolisoa alkaisi joskus kiinnostaa osallistuminen arkeemme!! Erositteko sinun halusta?Miten puoliso suhtautu?Kerro lisää jos viitit:)!

Emme ole vielä eronneet, olen kyllä kertonut miehelleni että minulle on oikeastaan aivan sama olemmeko yhdessä vai emme. Hän kyllä myöntää että suhteessa on monikin asia pahasti pielessä. Tällä hetkellä elämäntilanne vain on sellainen että rahallisesti ero olisi täysi katasrofi minulle, joten jatkamme omien elämiemme elämistä saman katon alla.
 
yrittäjä on tuo mies myös..ja viimeksi tänään juteltiin(minä itkien) taas asiasta.oli luvannut olla vapaalla tämän vkonlopun ja minä uskoin..taas kerran...oli ollut tunnin kotona kun alkoi jo miettimään josko sunnuntaina pitäis mennä ees puoleks päiväks töihin..olisi yhtä hyvin voinu tiskirätillä lyödä kasvoihin :( rakastan miestä yli kaiken mutta käy voimille tämä loputon ymmärtäminen...
 
Kysykää niiltä yrittäjämiehiltänne MIKSI ovat perustaneet perheen josseivät siitä kerran siitä välitä = halua viettää aikaa yhdessä jne.

Ei kai kukaan ota koiraakaan ja jätä sitä sitten lenkittämättä??
Tuntuu sitäpaitsi että se on tänä päivänä suurempi laiminlyönti kuin vaimon ja perheen huomiotta jättäminen...
 

Yhteistyössä