Onko järkevää tehdä lapsi

Lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos saadaan.

Meillä on tehty. Ja niin tekee suurin osa. Ei niitä ihan yllättäen putkahda.

 

Vähän aiheesta sivuun.... me ei esikoisen jälkeen saatu toista lasta omin avuin, sit sitä toista lasta tekemällä tehtiin todellakin vuosia. 6,5 vuotta esikoisen jälkeen me saatiin ihana tytön tyllerö, jolle tehtiin (samalla keinolla ) vielä pikkusisarus tuplana =)

Nää käsitteen saada/tehdä on miten ne ottaa. Ne kun voi ymmärtää eri kantiltakin

 

Meilläkin on kyllä ihan tekemällä tehty lapset... Ei niitä ois saatu jos ois vaan aateltu että "saadaan jos saadaan".

 

Taas väännetään käsitteistä ja mielikuvista. Mä taas ajattelen niin että vaikka tekemällä tekis niin aina ei voi saada lasta. Me tehtiin tätä Jorma-Kalevia yli kaks vuotta ennen kuin tulin raskaaksi. Ja mä ajattelen niin että vihdoinkin me saadaan lapsi.

Muoks: eli meille annetaan lapsi jonkun korkeamman johdatuksesta (mä en usko Jumalaan vaan kohtaloon).

 

Ihan rehellisesti sanoen en alkaisi haaveilla lapsesta, jos mua jo etukäteen pelottaisi se, millä tullaan toimeen.

Puit sanoiksi sen mitä mä ajattelin.

No ei olis sitten kannattanut meidänkään enää koittaa lisääntyä =) . Vaikka tullaan ihan kohtalaisesti taloudellisesti toimeen, niin kyllä mä vaan mietin aika paljonkin mistä kaikesta joudutaan tinkimään ja miten tullaan pärjäämään.

Mä stressaan jo yleensä palkkapäivänä että miten selvitään taas kuukausi ja siis todellista syytä stressiin ei ole, mä vaan olen sellainen murehtija :xmas:

No mä olen sitä mieltä, että jos jo harkintavaiheessa miettii, millä sitä sitten elää, niin en vapaaehtoisesti hankkiutuisi sellaiseen tilanteeseen. Itse olen ollut kahteen otteeseen minimiäitiyspäivärahalla, ennen jä jälkeen äitiyslomiani opiskelin, mutta koskaan mun ei ole tarvinnut miettiä, millä elää. Totta kai raha-asioita välillä itse kukin stressaa ja murehtii, mutta jos oikeasti on rahat niin tiukalla, ettei elämiseen riitä, niin on ihan älytöntä hankkia vielä lapsi lisäämään menoja entisestään.

 

Ihan rehellisesti sanoen en alkaisi haaveilla lapsesta, jos mua jo etukäteen pelottaisi se, millä tullaan toimeen.

Puit sanoiksi sen mitä mä ajattelin.

No ei olis sitten kannattanut meidänkään enää koittaa lisääntyä =) . Vaikka tullaan ihan kohtalaisesti taloudellisesti toimeen, niin kyllä mä vaan mietin aika paljonkin mistä kaikesta joudutaan tinkimään ja miten tullaan pärjäämään.

Mä stressaan jo yleensä palkkapäivänä että miten selvitään taas kuukausi ja siis todellista syytä stressiin ei ole, mä vaan olen sellainen murehtija :xmas:

No mä olen sitä mieltä, että jos jo harkintavaiheessa miettii, millä sitä sitten elää, niin en vapaaehtoisesti hankkiutuisi sellaiseen tilanteeseen. Itse olen ollut kahteen otteeseen minimiäitiyspäivärahalla, ennen jä jälkeen äitiyslomiani opiskelin, mutta koskaan mun ei ole tarvinnut miettiä, millä elää. Totta kai raha-asioita välillä itse kukin stressaa ja murehtii, mutta jos oikeasti on rahat niin tiukalla, ettei elämiseen riitä, niin on ihan älytöntä hankkia vielä lapsi lisäämään menoja entisestään.

No juu totta. Oli pakko saivarrella kun tosiaan olen monesti saanut itseni kiinni murehtimasta raha-asioita. Mutta meillä ne ei todellakaan ole oikeita tai aiheutettuja murheita, mä vaan tosiaan stressaan aina.

 

Lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos saadaan.

Ii-hanko totta???

:headwall:

Hyvä kun kerroit, mä ihan luulin, että se lähtee alulle ku vaan jalkansa levittää.

Joo ei kuule lähde. Vähän särähtää tuommonen asenne korvaan kun on ollut hieman vaikeuksia tällä saralla.

Joo, ja toisaaltaan särähtää toi sun asenne kans. Heti sutena kimppuun sanavalinnan vuoksi...(kukaan tuskin pahaa tarkoittaa kun puhuu lasten tekemisestä)

 

Lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos saadaan.

No mie olen ainakin tekemällä tehnyt lasta ennen kun hänet viimein sain sylliini. Eikä yhtään särähtänyt korvaan ap:n aloitus.

Jokkainen tietää, että eteen voipi tulla isojakin vaikeuksia, kun lasta lähdetään toivomaan ja tekemään. Niin, tekemään, ei se tuosta vaan alulle lähde, kun ajatuksen ilmaan heittää.

Se on ihan fiksuutta, kun puntaroi raha-asioita ynnä muuta ennen kuin pujahtaa peiton alle jympsyttämmään. Ei kukkaan näillä pohdinnoilla mittään pahhaa tarkoita, eikä yritä yhdenkään lapsettoman tai kauan lastaan tehneen mieltä pahoittaa. Näin mie ainakin uskon ja luotan.

Ja mitä ap:n kysymykseen tullee: te olette ainoat, jotka tietää millaisella budjetilla tulette toimeen. Vauveli itsessään ei hirveesti vie rahhaa - jos lähdetään oletuksesta, että luvassa ei ole jatkuvaa lääkärissä ramppaamista yms. ja siitä oletuksesta ette voi lähteä. Aikuinen oppii elämään vallankin pienellä rahalla ja omista menoistaan tinkii mielellään pienokaisensa hyväksi. Loistavaa olisi, jos teiltä löytyy tukiverkko, joka auttaa yllättävissä tilanteissa (olkoonkin se säästöt tahi auttamishaluiset vanhemmat tms.), mutta aina ei ole ja silti sitä vaan jotenkin pärjää.

Njää. Ei näitä asioita voi toisten puolesta pohtia. Jos tuntuu, että nyt on lapsen aika, niin sitten on.

 

Ihan rehellisesti sanoen en alkaisi haaveilla lapsesta, jos mua jo etukäteen pelottaisi se, millä tullaan toimeen.

Puit sanoiksi sen mitä mä ajattelin.

Ei se auta, vaikka järki sanois, ettei kande haaveilla. =) Eri asia on lähteekö sitä tekemään.

 

Koskaan ei ole järkevää tehdä lapsia. saat loppuiäksesi työtä vastuuta huolta ja rahanmenoa. Kyllä lapsia tehdään muiden syiden kuin järkevyden vuoksi.

 

Minkä ikäisiä olette? Jos olette 20-25 v, niin silloin tuon 4 vuotta voisi hyvin odottaa. Mutta jos on jo 30 v täynnä, niin ei kannata enää lykätä, ei ainakaan kovin paljoa.

 

Kaikki alkoi asuntokuumeesta. Oon vasta valmistunu ja vakituinen, no edes jonkinmittanen, työsuhde haussa. Ostettais kämppä heti kun tietäisi onko ees töitä...heh, ja tietty juuri tälläisessa elämäntilanteessa tulee hirvee vauvakuume. Oon ilmeisesti niin pitkään jo haaveillu häistä, että oon siirtyny jo seuraavaan vaiheeseen eli vauvaan. Ollaan oltu avokin kanssa 10 vuotta yhessä ja vieläkään se ei oo saanu aikaseksi kosia. Tosin pakko myöntää, että olen suurimman osan ajasta ollut itse ihan samaa mieltä, että mikä kiire tässä kihloihin ja naimisiin"ei se kuitenkaan mitään muuta" niinkuin ei tietenkään periaatteessa muutakkaan. Eikä kyllä ole ollut rahaakaan mennä naimisiin. Mies on viimein luvannut lähiaikoina kosia, koska vauvastakin on puhuttu suunnitteluasteella. Mies on ihan mukana vauvajutussa ja on jo kyselly moneen otteeseen, että joko jätän pillerit pois....mutta ei vielä. Olen sen verran vanhanaikainen tyttö, että haluan naimisiin ennen vauvaa....ja eihän siinäkään mitään oikeestaan vaikka tulisi ennenkin, mutta pelkään / aavistan että vauva tulo siirtäisi taas entisestään naimisiin menoa... olen kuitenkin systemaattisesti yrittänyt siirtää vauvakuume-ajatukset hääkuumeeksi..auttaa välillä

Lisäksi epäilen, että kuumeeni on nimenomaan vauva/pikkulapsi-kuumetta, tosin eiköhän se alkuun riitä. Mulle tämä vauvakuume tuli jotenkin puun takaa...esim. kun oli n. 1,5 vuotta sitten vielä koulussa, en pystynyt ymmärtämään koulukavereitani jotka typerä ilme naamallaan toljottivat haaveillen vauvoja niitä nähdessään....nyt ymmärrän täysin. Kuumetta ei auta se, että kaverilla on kohta laskettu aika.