V
Vierailija
Vieras
Pitkä parisuhde, kolme lasta, yhteinen ikuisuusprojekti talo.
Periaatteessa mikään ei ole muuttunut, tekisi mieli sanoa että samaa paskaa vuodesta toiseen.
Vikaa on varmasti molemmissa, mutta itseäni kuormittaa miehen käytös ja parisuhde menee ylä- ja alamäkeä vuoron perään.
Mies tissuttelee kaljaa, osaa olla häijy puheissaan ja keskusteluyhteys on kadonnut kauan sitten, ihan arkisissa asioissa.
Mutta sitten on sellaisia hyvän maun ylittäviä tilanteita jopa lasten ollessa kuuloetäisyydellä. Enkä enää osaa tulkita vippaako miehellä päässä vai onko ihan sairasta huumoria.
Mm.. voi laittaa kädet minun kaulalle ja todeta et kyllä niin paljon tekisi mieli kuristaa sut mutta kyllä ne suo töistä aika nopeasti alkaisi kyselemään ja ei siihen vissiin voi totuutta sanoa että siellä se akka kylmänä autotallissa makaa.
En pelkää että näitä oikeasti toteuttaisi olen aika varma että ihan vitsejä ovat mutta eihän nuo nyt ihan tervettä läppääkään ole ja toisaalta olen myös pohtinut että jos tästä lähden lasten kanssa niin miten sairas erostakin mahtaisi tulla kun tosiaan pitkään aikaan ei olla edes tapeltu, miehen kanssa on turha yrittää edes puhua mistään huutaa ensin omat asiansa ja kun itse koitat oman mielipiteesi sanoa niin käskee pitää turvan kiinni.
Kääntöpuolena tässä on että lasten kanssa on hyvä isä, käy uimassa, leffassa, laskettelemassa yms.. leikkii lasten kanssa yms.. tämä käytös kohdistuu vain minuun, ja toki lapset varmasti vaistoavat että olen varuillani miehen seurassa ja vältän konflikteja.
Aiemmin asiasta puhuessani on minulle eri tahoilta vain todettu että on sitä kaiken maailman parisuhdeterapioita ja että ei voi vaan rikkoa lasten ehjää perhettä jne..
Mutta hitto kun en halua edes yrittää, en jaksa uskoa että löydän enää sitä miestä johon 15v sitten rakastuin, silloin oli tilanne ihan eri ja mies oli huomaavainen ja raitis.
Periaatteessa mikään ei ole muuttunut, tekisi mieli sanoa että samaa paskaa vuodesta toiseen.
Vikaa on varmasti molemmissa, mutta itseäni kuormittaa miehen käytös ja parisuhde menee ylä- ja alamäkeä vuoron perään.
Mies tissuttelee kaljaa, osaa olla häijy puheissaan ja keskusteluyhteys on kadonnut kauan sitten, ihan arkisissa asioissa.
Mutta sitten on sellaisia hyvän maun ylittäviä tilanteita jopa lasten ollessa kuuloetäisyydellä. Enkä enää osaa tulkita vippaako miehellä päässä vai onko ihan sairasta huumoria.
Mm.. voi laittaa kädet minun kaulalle ja todeta et kyllä niin paljon tekisi mieli kuristaa sut mutta kyllä ne suo töistä aika nopeasti alkaisi kyselemään ja ei siihen vissiin voi totuutta sanoa että siellä se akka kylmänä autotallissa makaa.
En pelkää että näitä oikeasti toteuttaisi olen aika varma että ihan vitsejä ovat mutta eihän nuo nyt ihan tervettä läppääkään ole ja toisaalta olen myös pohtinut että jos tästä lähden lasten kanssa niin miten sairas erostakin mahtaisi tulla kun tosiaan pitkään aikaan ei olla edes tapeltu, miehen kanssa on turha yrittää edes puhua mistään huutaa ensin omat asiansa ja kun itse koitat oman mielipiteesi sanoa niin käskee pitää turvan kiinni.
Kääntöpuolena tässä on että lasten kanssa on hyvä isä, käy uimassa, leffassa, laskettelemassa yms.. leikkii lasten kanssa yms.. tämä käytös kohdistuu vain minuun, ja toki lapset varmasti vaistoavat että olen varuillani miehen seurassa ja vältän konflikteja.
Aiemmin asiasta puhuessani on minulle eri tahoilta vain todettu että on sitä kaiken maailman parisuhdeterapioita ja että ei voi vaan rikkoa lasten ehjää perhettä jne..
Mutta hitto kun en halua edes yrittää, en jaksa uskoa että löydän enää sitä miestä johon 15v sitten rakastuin, silloin oli tilanne ihan eri ja mies oli huomaavainen ja raitis.
