Meillä vähän sama juttu. Asutaan maalla ja anoppi samassa pihapiirissä. Anopilla on lapsi hoidossa muutamana päivänä kuussa, jolloin on hoidosta lapsella vapaapäivä. Muutenkin anoppi leikkii ym. joka päivä lapseni kanssa. Omilla vanhemmillani (jotka asuvat vähän kauempana) lapsi on yökylässä noin yhtenä viikonloppuna kahdessa kuukaudessa. Tarvittaessa hätätapauksessa mummo ja vaari ajelee meille hoitajaksi. Vaari on eläkkeellä, joten ehtii paremmin. Joten osallistuvat aika paljonkin lapseni elämään.Alkuperäinen kirjoittaja 14.05.2005 klo 21:53 Liinu kirjoitti:Meillä perinteinen -ja mielestäni ihanteellinen- tilanne: asumme miehen vanhempien kanssa samalla maatilalla, omissa taloissamme kuitenkin. Anoppi käy joka päivä (välillä toki riesaksikin, saattaa esim puhua jätskistä ruoka-aikana yms), tuo kaupasta ostoksia, vahtii lapsia kun käyn asioilla, ottaa heitä mukaansa, vie kerhoon, vahtii nukkuvia kun menemme mieheni kanssa heille saunaan, kutsuu usein syömään yms. Vaari otti eilen molemmat pojat traktoriin, tyttö sattui olemaan päiväunilla joten oli ihanan rauhallista. Hänellä on enemmän töitä, mutta mielellään hoitaa lapset tarvittaessa. Ja lapset tykkäävät! Käyvät toki mielellään myös toisessa mummolassa (350 km joten harvemmin), mummi hoitaa leikittämisen ja ruuan.
No mutta onhan he kuitenkin oman pestinsä hoitaneet eli kasvattaneet omat lapsensa. Sen jälkeen kaikki perustuukin enemmän tai vähemmän vapaaehtoisuuteen.Alkuperäinen kirjoittaja 16.05.2005 klo 21:57 siksak kirjoitti:Eikö olekin surullista, miten itsekkäitä isovanhemmat nykyään ovat Varmaan ovat kuitenkin itse saaneet hoitoapua aikoinaan, silloin kun se oli vielä itsestäänselvää...
No enpä tiedä, musta tuntuu ettei mun äiti ja isä ainakaan saaneet näin paljon lasten hoitoapua mitä mä saan! Aina kun mua harmittaa ettei vanhemmille sovi kun tartteisin/haluaisin viedä lapset hoitoon, niin ajattelen et he ovat jo vanhoja (molemmat yli 60v.) ja oman osuutensa hoitaneet, nyt on heidän vuoronsa mennä ja nauttia vapaasta elämästä. Siitähän sitä itsekin välillä haaveilen...Alkuperäinen kirjoittaja 16.05.2005 klo 21:57 siksak kirjoitti:Eikö olekin surullista, miten itsekkäitä isovanhemmat nykyään ovat Varmaan ovat kuitenkin itse saaneet hoitoapua aikoinaan, silloin kun se oli vielä itsestäänselvää...
Vapaaehtoista, tottakai. Mutta jos teillä ei isovanhemmat oli paljoa avuksi ja lainkaan mielellään, voisit olla kovinkin eri mieltä :/Alkuperäinen kirjoittaja 16.05.2005 klo 22:39 Lentokala kirjoitti:\No mutta onhan he kuitenkin oman pestinsä hoitaneet eli kasvattaneet omat lapsensa. Sen jälkeen kaikki perustuukin enemmän tai vähemmän vapaaehtoisuuteen.Alkuperäinen kirjoittaja 16.05.2005 klo 21:57 siksak kirjoitti:Eikö olekin surullista, miten itsekkäitä isovanhemmat nykyään ovat Varmaan ovat kuitenkin itse saaneet hoitoapua aikoinaan, silloin kun se oli vielä itsestäänselvää...
Meillä kyllä isovanhemmat ovat paljonkin avuksi ja mielelllään. Asumme kaikki täällä Helsingissä, joten välimatka ei oo ongelma.
No höpö, höpö! Äiti ei aikoinaan saanut oikein mitään apua omilta tai appivanhemmiltaan, enkä ole osannut odottaa mitään erityisempää tukea. Mutta, mutta me asumme naapuritalossa, äiti jää sopivasti eläkkeelle pari kuukautta ennen laskettua aikaa ja kovasti lupaili olla apuna. En muista, koska äiti olisi mitään vaatteitani viimeksi korjaillut, mutta nyt alkuraskauden aikaan, kun viimeisten vielä mahtuvien housujen vetoketju laukesi enkä itse jaksanut tuota ommella takaisin, heti oli tarjoutumassa avuksi.Alkuperäinen kirjoittaja 16.05.2005 klo 21:57 siksak kirjoitti:Eikö olekin surullista, miten itsekkäitä isovanhemmat nykyään ovat Varmaan ovat kuitenkin itse saaneet hoitoapua aikoinaan, silloin kun se oli vielä itsestäänselvää...
Ei meidän kummankaan vanhemmat ole silloin aikoinaanAlkuperäinen kirjoittaja 16.05.2005 klo 21:57 siksak kirjoitti:Eikö olekin surullista, miten itsekkäitä isovanhemmat nykyään ovat Varmaan ovat kuitenkin itse saaneet hoitoapua aikoinaan, silloin kun se oli vielä itsestäänselvää...