Onko ikäero liian suuri???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ukko81
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

Ukko81

Vieras
Itse kohta 27v mies, tyttöystävä juuri 18v täyttänyt nainen. Ollaan juuri alettu tapailemaan eli yhteistä historiaa ei ole paljon. Tytön vanhemmat suhtautuvat minuun hieman skeptisesti ja ilmeisesti olettvat että ainoastaan leikittelen heidän tyttärensä kanssa. Ilmeisesti he ovat tottuneet tyttärensä ikäisiin poikiin jotka tulevat teinitoyotalla ja sanovat ujona korkeintaan "moi" lippiksensä alta. Kun itse taas koen olevani jo sen verran "aikuinen" ja maailmaa nähnyt etten osaa enää arastella tyttöystävän isäukkoa. Mielestäni kaikki menee OK, mutta olenko asiassa tunteiden vanki, enkä siksi kykene ajattelemaan järkevästi. Tiedän että 10v kuluttua ikäerossa ei olisi mitään kummaa, mutta seuraavaan 10-vuoteen mahtuu paljon, jonka minä olen jo nähnyt mutta hänellä vielä edessä. Pitäisikö ajatella hänen parastaan ja olla etenemättä suhteessa pidemmälle, jos ikäero tässä vaiheessa onkin liikaa?? Myös hänen vanhemmilleen ajatus lähes 30-kymppisestä miehestä teini-ikäisen tyttönsä kanssa vaikuttaa olevan kynnyskysymys.
Pitäisikö ajatella muiden parasta ja nostaa kytkintä?
 
Useinmiten tuollainen suhde jossa tyttö on vielä noin nuori ja mies esm.10 vuotta vanhempi kaatuu perselleen.
Tyttö on suhteen alussa rakastunut tai ihastunut mieheen mutta, pikkuhiljaan tuo tunne alkaa hiipuavarsinkin jos tyttö menee kaveriporukkan kanssa ulos tanssimaan melkein joka viikonloppu sehän on normaalia? siellä on niin paljon kivan näköisiä poikia tyttö alkaa huomaa, että on monta muitakin miehiä johon ihastuu..
noin se menee.
Tunnen aika monta tapausta harva yhdessä pysyy,joo jos olette kotoisin maalta jostakin pienestä dorpasta paikka missä ei ole paljon tekemistä sitten voi onnistua .
Mutta kaupungin tyttö muuttaa kyllä mieltään usein miesten suhteen kun on niin paljon mies tarjontaa ja jos tyypit ovat komeita niin oma ' väliaikainen kulta ' vaikka alussa tyttöliini luuli ja huusi vanhemmilleen ' isi äiti tämä on se oikea poikamies mulle" katoaa pikkuhiljaan unholaan....
 
No onko teistä ikäero tässä tapauksessa liian suuri.. minä 31, kohta 32 ja mies 44v.? "Suhde" ei ole edennyt vielä juurikaan, mietin vain tuota ikäeroa, että häiritseekö se mua...
 
On, ikäero on liian suuri. Tai oikeestaan ei se ole. Jos seurusteleva pari on saman ikäisiä, on ikäero liian pieni. Tai oikeestaan ei, kun ei ole ikäeroa lainkaan. Mutta jos olisi ikäeroa vaikka yksi vuosi, niin se olisi ihan liian vähän, kuten olisi 2-12 vuottakin, mutta kyllä silti kuusi tai kahdeksan tai kymmenen vuotta on ihan liikaa. Tosin voisi olla ihan hyvä, jos ikäeroa olisi 24 vuotta tai 50 vuotta. Sitten se olisi jo niin paljon, ettei oikein hahmotakaan kuinka paljon, ja kuka on kenellekin mikä. Tai toisaalta...
 
Joo taitaa siinä käydä niin että tytöllä alkaa vielä menojalka viemään. Riippuu tietysti luonteesta, mutta...
Ikäero ei ole ongelma lukuina, vaan erilaisina elämäntilanteina.
 
Ei valttamatta. kaikki riippuu miten etaalla tai lahella olette henkisesti. Mun ex oli 3 vuotta mua vanhemi ja tuntui kuin han olis ollut mua nuorempi henkisesti. Nykyinen on 17-vuotta vanhempi ja henkisesti ollaan hyvin samanlaisia. Ikaero ei arjessa nay oikein mitenkaan. Sen huomaa sitten kun sen aaneen sanoo tai jollekin kertoo. Tassa hetkessa ika ei merkkaa mitaan. Rakastan miestani enemman kuin mitaan muuta enka halua kuvitella elamaani ilman hanta. Mieheni on myos muusta kulttuurista, jolla ei myoskaan ole valia. nama on mun mielesta pikkuseikkoja. Sydamen asiat ratkotaan eri kriteereilla, ei numeroilla tai paperilla olevilla faktoilla.

Onnea matkaan!

(pahoittelen kirjoitusasua jos se jotakuta hairitsee, olen ulkosuomalainen)
 
Itse olin saman ikäisenä vanhemman miehen kanssa ja yhdessä oltiin 7 vuotta. Sitten sain tarpeekseni ja vaihdoin samanikäiseen, jonka kanssa on oltu nyt 19 vuotta yhdessä ja ollaan varmaan hautaan asti.

Vanha mies ei vaan enää innostanut ja intressit oli erilaisia. Nuorena se tuntuu jotenkin hienolta kun on vanhempi mies jolla on jo varallisuuttakin, vakiduunit ja rahaa, mutta kun itse pääsee samaan tilanteeseen, huomaa, että eihän siitä mitään tule. Omanikäinen seura on usein se paras.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ukko81:
Itse kohta 27v mies, tyttöystävä juuri 18v täyttänyt nainen. Ollaan juuri alettu tapailemaan eli yhteistä historiaa ei ole paljon. Tytön vanhemmat suhtautuvat minuun hieman skeptisesti ja ilmeisesti olettvat että ainoastaan leikittelen heidän tyttärensä kanssa. Ilmeisesti he ovat tottuneet tyttärensä ikäisiin poikiin jotka tulevat teinitoyotalla ja sanovat ujona korkeintaan "moi" lippiksensä alta. Kun itse taas koen olevani jo sen verran "aikuinen" ja maailmaa nähnyt etten osaa enää arastella tyttöystävän isäukkoa. Mielestäni kaikki menee OK, mutta olenko asiassa tunteiden vanki, enkä siksi kykene ajattelemaan järkevästi. Tiedän että 10v kuluttua ikäerossa ei olisi mitään kummaa, mutta seuraavaan 10-vuoteen mahtuu paljon, jonka minä olen jo nähnyt mutta hänellä vielä edessä. Pitäisikö ajatella hänen parastaan ja olla etenemättä suhteessa pidemmälle, jos ikäero tässä vaiheessa onkin liikaa?? Myös hänen vanhemmilleen ajatus lähes 30-kymppisestä miehestä teini-ikäisen tyttönsä kanssa vaikuttaa olevan kynnyskysymys.
Pitäisikö ajatella muiden parasta ja nostaa kytkintä?

Suosittelisin, että jätät tytön rauhaan mikäli mahdollista. Hänellä on opiskelut kesken, elämä alussa. Parisuhde tuo erilaisia vaikeuksia ja kokemuksesta tiedän, että 18 vuotiaana ihminen ei todellakaan ole mikään puoliso kenellekään.

Jos naisen vanhemmatkin vielä ovat huolissaan, niin kannattaa ainakin miettiä kuinka vakavissaan olet tytön kanssa. On ikävää jos sen vuoksi että te vähän seukkailette, tytön välit vanhempiinsa kiristyvät kun tietävät että sitä nussii joku lähemmäs 30 v jätkä.

Jos välität tytöstä niin suhtaudut ainakin tosi kevyesti tapaamiseen. Tuollainen likka voi ihan hyvin syöksyä sitten suinpäin suhteeseen, haluaa naimisiin ja lopettaa opiskelut. Sitten olet kusessa koska olet "aiheuttanut" sen, että hän ei enää keskity mihinkään.

Muutenkin, oletko miettinyt että jos nyt alat seurustelemaan likan kanssa, niin rakkaus sinuun mahdollisesti parin vuoden säteellä rajoittaa hänen suunnitelmiaan esimerkiksi siitä minne aikoo muuttaa opiskelemaan, jos sinun työsi on jossain kiinteästi.

hänelle voi jopa tulla kiire päästä sun kanssasi "tasoihin", ja jättää kaikki tulevaisuuden suunnitelmansa, jotta pääsisi vain äkkiä töihin saadakseen vastaavan "statuksen" ja elintason, jos itse olet jo töissä. Voi olla myös sulle huono "sijoitus" hyysätä pentua kun se opiskelee 200 eurolla kuussa, ja kun olet 6 vuotta hänen opintojaan avittanut ja mahdolistanut, hän lähtee ja menee nuoremman kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja miettiväinen:
No onko teistä ikäero tässä tapauksessa liian suuri.. minä 31, kohta 32 ja mies 44v.? "Suhde" ei ole edennyt vielä juurikaan, mietin vain tuota ikäeroa, että häiritseekö se mua...

Jos mietit niin tuntuu häiritsevän. Itse mietin noin päivän samanlaista ikäeroa samanikäisenä ja sen jälkeen se ei ole tuntunut missään. Olimme 30 ja 42 kun aloimme seurustella vuosia sitten.
 
Mistä kukakin tykkää...mun mies on 7v mua nuorempi, en vois kyllä kuvitella että olisin 7v itseäni vanhemman miehen kanssa, sehän ois herranjestas 5-kymppinen kääkkä!
 
Minulla ja entisellä miehelläni oli ikäeroa suurin piirtein saman verran, olin 17-vuotias lukiolainen, kun aloimme seurustella. Vanhemmistani oli oikeasti aluksi todella kamalaa ajatella, että lukiolaistyöttö seurustelee miehen kanssa, jolla on jo opiskelut ja armeijat takana ja joka on jo vakityöpaikassa.

Vanhempani sopeutuivat kuitenkin ajatukseen nopeastikin, menimme aikanaan naimisiin ja aikanaan myös erosimme. Koin, että olin 17-vuotiaana niin erilainen, erilaisista arvoja arvostava ja erilailla maailmaan ja elämään suhtautuva kuin 30-vuotiaana. Minä siis muutuin, mieheni ei niinkään paljon, mutta emme vain kerta kaikkiaan sopineet enää yhteen. Nykyään olemme ihan hyvissä väleissä keskenämme entisen mieheni kanssa.

Nykyinen mieheni on minua seitsemän vuotta vanhempi, mutta tässä iässä (minä hieman alle ja hän hieman yli 40-vuoden) tuo ikäero ei enää tunnu missään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja justiinajuu:
Mistä kukakin tykkää...mun mies on 7v mua nuorempi, en vois kyllä kuvitella että olisin 7v itseäni vanhemman miehen kanssa, sehän ois herranjestas 5-kymppinen kääkkä!

Itse olet miehellesi 4-kymppinen kääkkä! ;-)
 
Mulla oli nuoresta (16v) lähtien vuotta vanhempi poikakaveri. Sen kanssa oltiin noin 15 vuotta yhdessä ja lapsia saatiin. Ero siinä tuli, kun oltiin niin erilaisia ja mies tuntui aikuisen ikäisenäkin aikalailla "pojalta" ja paljon lapsellisemmalta kuin minä.

Nyt mulla on 14 vuotta vanhempi mies ja ollaan naimisissa ja hyvin menee.
Tuntuu nyt, että on löytänyt sen "Elämäni Kumppanin".
Mä olin ensitapaamisella 30v ja mies 44v. Sen illan mua ikäero mietitytti, mutta ei sen jälkeen. Mies on tosi nuorekas ja meidän lapset entisistä suhteista on samanikäisiä ja yhteisiä asioita yms on todella paljon.

Suosittelen Tosi Rakkautta kaikille, ikäerosta huolimatta. Ei se ikä vaan se sopiva ihminen!
 
Riippuu tapauksesta. Oman kokemukseni mukaan ikäero on liian iso. Nainen on vielä 18-vuotiaana tyttö. Jo muutaman vuoden kuluttua hän kiinnostuu muista mahdollisuuksista. Näin kävi minulle.
 
Kyllä tuossa 18v iässä ikäero tuntuu näin ulkopuolisesta suurelta, mutta mun paras tyttökaveri alkoi seurustelemaan itseään 10v vanhemman miehen kanssa just kun tyttö oli 18v ja he ovat onnellisesti naimisissa tänäkin päivänä.
Avioliitto on kestänyt jo 22vuotta.
 
Eihän tuo yhdeksän vuotta ole paljonkaan. Itse nuorena seurusteli 19 Vuotta vanhemman mienen kanssa. kauselämä sujui ihan moitteettomasti, mutta sukulaiset eivät oikein dikanneet siitä, että seurustelin "noin vanhan" miehen kanssa. Noi kuinka ollakkaan erohan siitä tuli ei kuitenkaan sukulaisten painostuksesrta.

Silloin päätin, että seuraava poikaystävä on minua nuorempi ja kuinka ollakkaan nykyinen mieheni on minua kuukauden nuorempi. Olemme olleet avioissa yli kaksikymmentä vuotta ja hyvin pyyhkii:D
 
Niin, mutta vaikka henkinen ikäero ei olisikaan suuri, niin mitä vaikutuksia voi olla vanhemman miehen ja nuoren naisen yhteiselosta. Joutuuko nuorempi osapuoli kenties paineeseen "aikuistua" ennen aikojaan?
Jääkö koulut kesken?
 
Olin 20-v, kun tutustuin itseäni 5 vuotta vanhempaan mieheen. Olisin vielä halunnut bailata ja opiskellakin ulkomailla, mutta toisaalta vanhemman miehen piirittäminen imarteli. Olin myös iloinen, että pystyin opiskelemaan, kun mies oli töissä, joten selvisin ilman jättimäistä opintolainaa.

Heti tutustuessamme mies olisi jo ollut valmis menemään naimisiin ja hankkimaan lapsia. Olin 23, kun eka lapsi syntyi. Näin jälkikäteen ajateltuna elämämme eteni liian nopeasti miehen ehdoilla. Minun olisi pitänyt miehen mielestä pystyä perustelemaan se, ettei mennä vielä naimisiin tai ettei vielä hankita lapsia. Se ei riittänyt, etten vielä halunnut. Totta kai vauva oli ihana ja yhteinen kotikin oli ihana, mutta tunsin vahvasti, että se nuoruusvaihe jäi elämättä, varsinkin, kun siirryin suoraan vanhempien luota miehen luokse asumaan.

Meille ero tuli noin 15-v yhdessäolon jälkeen. Mies halusi siirtyä eteenpäin seesteisessä elämässä. Hän suunnitteli koiran hankkimista ja asunnon ostoa laadukkaammalta asuntoalueelta, kun taas minä haaveilin edelleen interreilaamisesta, konserteista, hyvästä ruoasta ja ylipäätään vähemmän materialistisesta elämästä. Mies jatkoi sitä elämäänsä, mitä hän oli halunnut alusta asti, mutta minä hyppäsin kyydistä pois. Siinä oli sukulaisille selvittämistä, miksi jättää ns. hyvä mies, mutta henkisesti sellainen oli todella ahdasmielistä ja tukehduttavaa.

Nyt olen sinkkuna, lapsista on yhteishuoltajuus, opiskelen avoimessa yliopistossa lisäopintoja työn ohessa ja vaikka taloudellisesti on tiukempaa kuin avioliitossa, koen tehneeni oikean ratkaisun.

Nyt tässä elämäntilanteessa en valitsisi rinnalleni kumppania, joka olisi suunnilleen yli 8 vuotta minua vanhempi tai nuorempi. En halua nuorempaa, koska hän saattaa haluta omia lapsia (oma lapsilukuni on täynnä) ja vanhempaa taas en halua, koska haluan viriilin miehen, joka jaksaa energisiä lapsiani ja vauhdikasta elämänmenoamme. Omalla kohdallani uskon, että suunnilleen samanikäinen on minulle paras ratkaisu. Jos sopivaa ei löydy, yksinkin on ihan hyvä olla.
 
Ikä sinänsä on vain luku. Ongelmaksi saattaa muodostua erilaiset elämäntilanteet. Oletettavasti ap. 27 vuotiaana on jo valmistunut/valmistumassa johonkin ammattiin. Työelämä vie mennessään. Ansiotaso on parantunut. Mielessä siintää oma asunto tai se on jo hommattu. 18-vuotiaalla tytöllä on taas mielessä opinnot, mihin hän haluaa lähteä opiskelemaan, mahdollisesti vaihtoon lähtö, opiskelijaelämä, pienet tulot. Elämän intressit molemmilla saattavat olla erilaiset. Hänellä on moni sellainen asia edessä, mitä sinulla on jo takana. Jotenkin tuntuisi, että kolmekymppinen ja nelikymppinen olisivat enemmän tasavertainen, kun aikuiselämää on kummallakin jo takana, omia valintoja on keretty tekemään, ja kumpikin varmasti tietävät jo paremmin mitä elämältään haluavat. 18-vuotias on vielä tuuliviiri ja kokemusta elämästä ei ole vielä paljoa.

Mutta toisaalta ihmiset ova erilaisia, eikä mitään yleispätevää voi sanoa. En tunne sinua enkä tunne tyttöystävääsi. Sinun on varmasti hyvä keskustella tyttöystäväsi kanssa. Asiaa ei kannata varmaan otta puheeksi tyyliin onko meidän suhteella tulevaisuutta, koska tyttöystäväsi on todennäköisesti sitä mieltä että tottakai! Yritä udella mitä tulevaisuuden suunnitelmia hänellä on, millaisia haaveita elämästä, millaisena hän näkee itsensä muutaman vuoden päästä. Näin voit saada edes jonkinlaisen käsityksen siitä onko teillä tulevaisuutta. Myös itse voisit kertoa hänelle siitä mitä sinä haluat elämältäsi, millaisia haaveita sinulla on, miten näet itsesi tekemässä muutaman vuoden päästä. Eli siis selvittää onko teillä samankaltaisi haaveita vai ei. Se onko teidän suhteella tulevaisuutta on täysin riippuvainen teistä kahdesta.
 
Kyllä 18 vuotias on vielä niin nuori ja yleensä hyvin lapsellinen, että ei kovin paljoa vanhemman kanssa kannattaisi alkaa seurustelemaan. Täytyy kyllä ihmetellä, että mitä 27-vuotias mies haluaa 18-vuotiaasta tytöstä,muuta kuin sitä. Ilmeisesti tyttö on vielä neitsyt ja olis varmaan kiva olla eka joka pääsee päälle. Ei ole oikein terveellä pohjalla. On aivan eri asia jos nainen on 31 ja mies 40, molemmat ovat aikuisia ja ymmärtävät mitä tekevät. Ehkäpä olet alikehittynyt aikuinen mies, kun melkein lapsen kanssa haluat seurustella.
 
EI ikäerolla varsinaisesti ole merkitystä, elämänkokemuksella kyllä.

Jos alatte nyt tosissaan seukkaamaan, niin jää tytöltä ekojen baarireissujen jutut tekemättä ja opiskeluelämän bailaukset ynnä muut välistä ja voi olla että tämä suola joskus häntä alkaa kaivelemaan. SIlti, miksipä ette voisi kokeilla ja nauttia toisistanne juuri nyt.
 
Ei kannata ottaa vanhempaa miestä. Mulla on mies 10 vuotta vanhempi. Opiskelujeni takia meidän suhde on muuttunut lapsi-vanhempi suhteeksi.
Minulla ei ole koskaan rahaa ja mies käy töissä.
Koen valtavia paineita jatkuvasti alkaa tienata rahaa, koska en kestä sitä että mies on suhteessamme "iskä" joka ostaa kaikki ruuat ja maksaa kaikki lomareissut ym.
Elämäni on paineistettua.
Lisäksi on sellainen tunne kuin olisin jotenkin tyhmä verrattuna mieheen. Hän tietää kaiken ja hän on kypsä ja varma. Minä en uskall amitään oikkuja etten olisi hänen mielestään "pentu"
 

Yhteistyössä