Onko ihminen jotenkin "huonompi", jos ei lue niitä "tasokkaita" kirjoja?

Luin tuota kirjallisuus-keskustelua ja tuntui, kuin ihminen olisi automaattisesti tyhmä, sivistymätön ja pinnallinen, jos ei lue näitä arvostettuja kirjoja Ajatteletteko todella niin mustavalkoisesti, että ihminen ei voi ajatella ja pohtia syvällisiä asioita, olla viisas ja kaikin tavoin "hieno ihminen", vaikka ei lukisikaan kuin esim. niitä helppolukuisia viihdyttäviä romaaneja? Kirjatko ovat ainoita viisauden lähteitä maailmassa? Onko siis ns. "työläiset" jotenkin vähempiarvoisia kuin akateemisesti koulutetut, jotka lukevat ja opiskelevat enemmän? Kirjaviisautta tärkeämpää on elämänviisaus ja sosiaaliset taidot!

 

Miksi sinä oletat, että "työläinen" ei lukisi ja opiskelisi paljon? Tai harrastaisi monipuolista kirjallisuutta?

 

Ei suinkaan.

Mutta rehellisesti lukemalla oppii vaikka mitä, kunhan ei tuhlaa aikaansa pelkkiin tusinaromaaneihin.

Mutta ehkä tuo hieman korreloi myös lukunopeuden kanssa. Mä kun hotkaisen vaikka parikin kirjaa päivässä, voin lukea sekä raskaampaa että täysin "hömppää" kirjallisuutta.

 

Akateemiset ihmiset eivät välttämättä lue vapaa-aikanaan "tasokkaita" kirjoja. Niitä taas saattaa lukea amiksen käynyt =) Ei kaikki ole niin mustavalkoista....

 

No ei se minusta niin mene. Eihän akateeminen koulutus tai mikään koulutus ylipäätään takaa viisautta. Koulutettu voi olla älykäs ja oppinut, mutta kyllä viisaus syntyy ja kasvaa ihan muista asioista kuin kirjoista. Omilla aivoilla ajattelu on yksi esimerkki viisaudesta..

 

Miksi sinä oletat, että "työläinen" ei lukisi ja opiskelisi paljon? Tai monipuolista kirjallisuutta?

Tarkoitin lähinnä sitä, että onko nämä akateemiset ammatit jotenkin "parempia" joidenkin mielestä? Ja entä kun kaikki ihmiset eivät todellakaan ole yhtä älykkäitä, kielellisesti lahjakkaita jne. niin miksi halveksitaan sitä, että kaikki eivät lue näitä klassikkokirjoja ja ymmärrä niiden kaikkia eri sävyjä?

 

Minä en ole akateemisesti koulutettu enkä varmaan tule olemaankaan, mutta kirjallisuus on ja tulee olemaan minulle tärkeää ja hieno osa elämää =) Minusta on ihana keskustella kirjallisuudesta, siksipä kuulun lukupiiriin ja saan siellä jutella kirjoista.

 

Mun mielestä ihminen ei voi tehdä MITÄÄN tai jättää tekemättä mitään, joka vähentäisi tai korottaisi hänen arvoaan ihmisenä.
Ihminen on itsessään niin arvokas, ettei siihen todella vaikuta mikään ulkopuolinen, kaikki ulkopuolinen on pelkkää pintaa ja ulkoista muotoa.
Näin uskon minä.

 

Tarkoitin lähinnä sitä, että onko nämä akateemiset ammatit jotenkin "parempia" joidenkin mielestä? Ja entä kun kaikki ihmiset eivät todellakaan ole yhtä älykkäitä, kielellisesti lahjakkaita jne. niin miksi halveksitaan sitä, että kaikki eivät lue näitä klassikkokirjoja ja ymmärrä niiden kaikkia eri sävyjä?

Mutta miten sinä vedit tuosta kirjallisuuskeskustelusta sen johtopäätöksen, että se liittyisi mitenkään koulutukseen? Sillä eihän se liity.

Sitä paitsi, kielellistä lahjakkuuttaankin voi kehittää, ja yksi oikein mainio keino sen suhteen on lukea monipuolista ja rikasta kirjallisuutta. Eikä monikaan ymmärrä kirjoista ensilukemalla kaikkia sävyjä, toisella lukemalla siitä saattaa saada aivan uudenlaisia ahaa-elämyksiä.

 

Suututtaa, kun tuossa kirjallisuus-keskstelussa luullaan ihmisen elävän "jatkuvasti aivot narikassa, ajattelematta mitään" vain, koska hän ei lue niitä arvostettuja teoksia. Mä uskon, että jokainen lukukokemus kasvattaa jotenkin ja "antaa jotain", myös ne ei-niin laadukkaat romaanit..voihan kevyt, hömppäkirjakin itkettää, naurattaa ja koskettaa. Vaikka ihminen ei lukisi juuri koskaan mitään, voi hän olla viisas, hyvä ja fiksu ihminen ja päinvastoin. Älykkäällä ja lukeneellakin ihmisellä voi olla puutteita todellisessa elämänviisaudessa ja sosiaalisissa taidoissa.

 

Mutta pointtina on, että eikö ihminen voi muka pohtia paljon henkeviä ja syvällisiä, viisaita ajatuksia vaikka lukisikin enimmäkseen niitä hömppäkirjoja/ei mitään kirjoja? Eli siis korreloiko lukemisen laatu/määrä ihmisen henkisen kasvun/kypsymisen, viisauden yms. kanssa? Minun mielestäni ei voi suoraan noin sanoa.

 

no jostain olen lukenut että dekkareita lukevat ovat huumorintajuisia ja juuri muusta kirjallisuudesta en välitäkään...

 

Mutta pointtina on, että eikö ihminen voi muka pohtia paljon henkeviä ja syvällisiä, viisaita ajatuksia vaikka lukisikin enimmäkseen niitä hömppäkirjoja/ei mitään kirjoja? Eli siis korreloiko lukemisen laatu/määrä ihmisen henkisen kasvun/kypsymisen, viisauden yms. kanssa? Minun mielestäni ei voi suoraan noin sanoa.

Nostan tätä!

 

up!

 

Voi toki pohtia, mutta itse ajattelen niin että se on itseään kasvattava voima, mitä enemmän pohtii sitä enemmän haluaa myös oppia ja kokea uutta.

Määrääkö ihmisen arvon hänen lukemansa kirjallisuus? Ei minun mielestäni, siltikään.

 

Siis ei tietenkään se vaikuta ihmisarvoon.

Toset vaan haluavat tietää enemmän ja oppia lukemallakin.

Ja jokaiselle on paikkansa, ihan yhtä arvokas. =)

 

Mutta pointtina on, että eikö ihminen voi muka pohtia paljon henkeviä ja syvällisiä, viisaita ajatuksia vaikka lukisikin enimmäkseen niitä hömppäkirjoja/ei mitään kirjoja? Eli siis korreloiko lukemisen laatu/määrä ihmisen henkisen kasvun/kypsymisen, viisauden yms. kanssa? Minun mielestäni ei voi suoraan noin sanoa.

Nostan tätä!

No :ashamed: :|
Mun mielestäni asiassa on jotakin perää. Siis lukemisen laatu/määrä korreloi henkisen kasvun/kypsymisen/viisauden kanssa. Siltä ainakin omat kokemukseni ovat vaikuttaneet.

Syvällisyyksiin pääsee heidän kanssaan, jotka lukevat rikasta ja monenlaista kirjallisuutta. "Hömppälukijoiden" (tai vain lehtiä lukevien) kanssa juttelee ihan eri tasolla. Mutta syy voi olla myös yhteisen kosketuspinnan puute, ei se kirjallisuus. Vaan siis eri mielenkiinnon kohteet.

 

Mutta pointtina on, että eikö ihminen voi muka pohtia paljon henkeviä ja syvällisiä, viisaita ajatuksia vaikka lukisikin enimmäkseen niitä hömppäkirjoja/ei mitään kirjoja? Eli siis korreloiko lukemisen laatu/määrä ihmisen henkisen kasvun/kypsymisen, viisauden yms. kanssa? Minun mielestäni ei voi suoraan noin sanoa.

Nostan tätä!

No :ashamed: :|
Mun mielestäni asiassa on jotakin perää. Siis lukemisen laatu/määrä korreloi henkisen kasvun/kypsymisen/viisauden kanssa. Siltä ainakin omat kokemukseni ovat vaikuttaneet.

Syvällisyyksiin pääsee heidän kanssaan, jotka lukevat rikasta ja monenlaista kirjallisuutta. "Hömppälukijoiden" (tai vain lehtiä lukevien) kanssa juttelee ihan eri tasolla. Mutta syy voi olla myös yhteisen kosketuspinnan puute, ei se kirjallisuus. Vaan siis eri mielenkiinnon kohteet.

Eli arvostat siis enemmän kirjaviisautta kuin todellista elämänviisautta ja sydämen sivistystä? Älykäs, paljon lukeva ihminenkin voi olla empatiakyvytön, omaa paremmuuttaan korostava yksilö, onko hän silloin mielestäsi viisas ja henkisesti kypsä? Toki lukeminen sivistää, antaa tietoa ja viisautta, mutta kukaan ei voi yleistää että se korreloi suoraan ihmisen kykyä ajatella viisaasti ja syvällisiä asioita vai oletko toista mieltä? Kyllähän joku kirjoja lukematon ihminen voi olla kypsempi ja viisaampi kuin joku toinen, joka lukee paljon. Viisautta ja henkistä kasvua edistävät muutkin asiat kuin lukeminen: esim. elokuvat, omat elämänkokemukset, oma ajattelu ja oivallukset. Ainakin henk. koht ajattelen, että eettisten asioiden pohtiminen, sosiaaliset taidot ja kaikenlainen ihmissuhdeasioiden ja itsensä ymmärtäminen yms. on paljon tärkeämpää kuin kirjaviisaus!

 

Mutta pointtina on, että eikö ihminen voi muka pohtia paljon henkeviä ja syvällisiä, viisaita ajatuksia vaikka lukisikin enimmäkseen niitä hömppäkirjoja/ei mitään kirjoja? Eli siis korreloiko lukemisen laatu/määrä ihmisen henkisen kasvun/kypsymisen, viisauden yms. kanssa? Minun mielestäni ei voi suoraan noin sanoa.

Nostan tätä!

No :ashamed: :|
Mun mielestäni asiassa on jotakin perää. Siis lukemisen laatu/määrä korreloi henkisen kasvun/kypsymisen/viisauden kanssa. Siltä ainakin omat kokemukseni ovat vaikuttaneet.

Syvällisyyksiin pääsee heidän kanssaan, jotka lukevat rikasta ja monenlaista kirjallisuutta. "Hömppälukijoiden" (tai vain lehtiä lukevien) kanssa juttelee ihan eri tasolla. Mutta syy voi olla myös yhteisen kosketuspinnan puute, ei se kirjallisuus. Vaan siis eri mielenkiinnon kohteet.

Eli arvostat siis enemmän kirjaviisautta kuin todellista elämänviisautta ja sydämen sivistystä? Älykäs, paljon lukeva ihminenkin voi olla empatiakyvytön, omaa paremmuuttaan korostava yksilö, onko hän silloin mielestäsi viisas ja henkisesti kypsä? Toki lukeminen sivistää, antaa tietoa ja viisautta, mutta kukaan ei voi yleistää että se korreloi suoraan ihmisen kykyä ajatella viisaasti ja syvällisiä asioita vai oletko toista mieltä? Kyllähän joku kirjoja lukematon ihminen voi olla kypsempi ja viisaampi kuin joku toinen, joka lukee paljon. Viisautta ja henkistä kasvua edistävät muutkin asiat kuin lukeminen: esim. elokuvat, omat elämänkokemukset, oma ajattelu ja oivallukset. Ainakin henk. koht ajattelen, että eettisten asioiden pohtiminen, sosiaaliset taidot ja kaikenlainen ihmissuhdeasioiden ja itsensä ymmärtäminen yms. on paljon tärkeämpää kuin kirjaviisaus!

Nostan tätä sua varten!

 

nostan

 

Ei minusta voi sanoa että ihminen, joka ei lue ns. tasokkaampia kirjoja olisi tyhmempi, puhumattakaan siitä että voisi tehdä johtopäätöksiä koulutustaustasta.
Mutta uskon, että tietyllä tavalla kokemusmaailmaltaan köyhempi, tai sanotaanko matkat sanojen maailmaan jäävät suppeammaksi. Joillakin ns. tasokkaamilla kirjaillijoilla on taito asettaa sanansa niin, että ne jättävät jäljen ja kosketuspinnan ihmiseen jättäen silti tilaa omille mielikuville ja oivalluksille, maalaten maiseman värikylläiseksi silti siten, että värit eivät ole liian räikeitä. Valmiiksi pureskeltu hömppä, jota on keveä lukea ei johda lukijaansa samaan maailmaan.

 

Ei minusta voi sanoa että ihminen, joka ei lue ns. tasokkaampia kirjoja olisi tyhmempi, puhumattakaan siitä että voisi tehdä johtopäätöksiä koulutustaustasta.
Mutta uskon, että tietyllä tavalla kokemusmaailmaltaan köyhempi, tai sanotaanko matkat sanojen maailmaan jäävät suppeammaksi. Joillakin ns. tasokkaamilla kirjaillijoilla on taito asettaa sanansa niin, että ne jättävät jäljen ja kosketuspinnan ihmiseen jättäen silti tilaa omille mielikuville ja oivalluksille, maalaten maiseman värikylläiseksi silti siten, että värit eivät ole liian räikeitä. Valmiiksi pureskeltu hömppä, jota on keveä lukea ei johda lukijaansa samaan maailmaan.

Tuota noin, eikös elämänkokemus ole vielä tärkeämpää kuin lukukokemus? Tuskin paljon elämää nähnyt vanhus esim. on kokemusmaailmaltaan köyhä..

 

Eiköhän tossa vain verrata kuten esim. 7 päivää lehden lukijat oppivat lukiessaan vähän vähemmän yleissivistävää tietoutta kuin Suomen kuvalehden lukijat. Ja sitten taasen toisin ajateltuna esim. Suomen kuvalehden lukijat voivat olla paljon yleisviisaamia kuin näiden arvostettujen kirjojen lukijat. Eli Ihminen voi tehdä monia asioita yhtäaikaa tai sitten ei tehdä yhtään mitään tai sitten niinkuin suurin osa meistä tekee jotain yleishyödyllistä, mutta ei kaikkea.

 

Ei minusta voi sanoa että ihminen, joka ei lue ns. tasokkaampia kirjoja olisi tyhmempi, puhumattakaan siitä että voisi tehdä johtopäätöksiä koulutustaustasta.
Mutta uskon, että tietyllä tavalla kokemusmaailmaltaan köyhempi, tai sanotaanko matkat sanojen maailmaan jäävät suppeammaksi. Joillakin ns. tasokkaamilla kirjaillijoilla on taito asettaa sanansa niin, että ne jättävät jäljen ja kosketuspinnan ihmiseen jättäen silti tilaa omille mielikuville ja oivalluksille, maalaten maiseman värikylläiseksi silti siten, että värit eivät ole liian räikeitä. Valmiiksi pureskeltu hömppä, jota on keveä lukea ei johda lukijaansa samaan maailmaan.

Tuota noin, eikös elämänkokemus ole vielä tärkeämpää kuin lukukokemus? Tuskin paljon elämää nähnyt vanhus esim. on kokemusmaailmaltaan köyhä..

en millään lailla rinnastanut näitä toisiinsa, tai en ainkaan sitä siksi tarkoittanut. Tuolla kokemusmaailmalla tarkoitin oikeastaan vaan sitä matka a sanojen maailmaan. En löytänyt sille sopivaa ilmaisumuotoa.
En tarkoittanut että lukeminen tai lukematta jättäminen korreloisi elämänkokemusta. Mutta siinä lukeeko Reginaa vai Rikosta ja Rangaistusta on mielestäni eroa, siis siinä millaisten sanojen maailmaan astuu.

 

Ymmärrän mitä yrität sanoa mutta uskotko silti että ihminen, joka ei lue paljon, voi silti olla hyvä ja viisas, sosiaalisesti lahjakas ja paljon asioita ajatteleva ja henkeviä pohtiva ihminen? Eli siis et kai sinäkään niin väitä, että lukemisen laatu/määrä kertoisi suoraan jotakin ihmisen sydämen sivistyksestä, henkisestä kasvusta jne.? Onhan näitä esimerkkejä älyköistä, kirjaviisaista ihmisistä, joilla on puutteita sosiaalisissa taidoissa yms.