Onko ihan naurettavaa olla tekemättä neljättä lasta sen takia, että pelkää jotain pahaa tapahtuvan?

Mä haluaisin vauvan, mutt pelkään:
-että mulle tai vauvalle käy raskauden aikana jotain kammottavaa
-että synnytyksessä sattuu jotain kamalaa mulle tai vauvalle
-että lapsi ei olisikaan terve
...näitä syitä löytyy

Mulla on kolme aivan ihanaa ja tervettä lasta jotka ovat olleet terveitä ja muutenkin "helppoja". Odotusajat ja synnytykset on mennyt kuin oppikirjan mukaan. Siksi pelkäänkin että neljännen kohdalla jotain kamalaa tapahtuisi.
Oonko ihan höhlä???

 

Kas vain, täällä toinen höhlä, joka juuri tänään miehelleen ko. asioista puhui.

Kolme tervettä, helppoa lasta ollaan saatu. Raskaudet ja synnytykset on menneet (periaatteessa) ihan hyvin. Neljättä tekisi mieli, vaan voiko hyvä tuuri jatkua?

 

Eiköhän monella meistä ole tuollaisia "pelkoja" on kyse sitten ensimmäisestä tai vaikka kymmenennestä
Mutta älä anna pelkosi olla raskauden esteenä !
Tsemppiä <3

 

Mulla ei oo tällästä pelkoa ollut (ainakaan näin voimakasta) noiden edellisten kohdalla..
Tuntuis inhottavalta elää koko raskausaika pelossa...
Toisaalta 3 lasta on hyvä määrä, mutta kun mulla on hirvee vauvankaipuu. Oon vielä niin nuorikin että tuntuis hassulta jos lapset ois nyt tehty.

 

Ei ole naurettavaa vaan ihan tervettä todennäköisyyksien huomioimista...

 

Kyllä, itselläni sama homma.

En uskalla ottaa sitä riskiä, että lapsi olisi erityisen vaativa tai sairas.
Näissä nykyisissä on sitä hommaa ihan riittävästi =)

 

Mulla oli sama pelko kolmattakin odottaessa.

Olin ihan varma, että jotain tapahtuu ja me ei saada vauvaa kotiin. Laitoin kaiken vauvalle valmiiksi jne, mutten oikeasti uskonut (uskaltanut uskoa) että saamme vauvan. Ei mulla koko ajan sellainen olo ollut, mutta aika usein esim. iltaisin.

Kyllä se aika läheltä kai pitikin, kun syntyi 1 apgar-pisteen saanut vauva joka joutui heti teholle.

Oli outoa tuntea noin, kahdessa ekassa odotuksessa ei käynyt mielessäkään etteikö kaikki olisi just kuten pitääkin. Sanoin siitä lääkärillekin äitiyspolilla yliaikaiskontrollissa; että mä vaan tiedän ettei tämä pääty hyvin ellen nyt heti saa synnyttää. Aika jännä on äidin vaisto. Vaikka raskausaikana mikään ei antanut olettaa, että jokin olisi pielessä (siis kaikki ultrat jne toi aina hyviä uutisia). En mä sitten yhtään hämmästynytkään kun vauva syntyi ja kätilöt alkoi toimimaan nopeasti, totesin vaan että "mä arvasin".

 

Mulla toisinpäin. Mä taas olen ollu 5 kertaa raskaana. Kaksi kohtukuolemaa ja yksi keskenmeno. Kaksi lasta eläväistä. Silti yritetään yhä. Ei elämä ole ruusunpunaista, mikään ei ole varmaa, mutta lapsia toivotaan ja yrittämättä ne ei tule.
Toki on järkevää miettiä riskejä mut harvallehan näitä paskoja juttuja (onneks) sattuu.

 

Minulla 2 tervettä ja yksi erityinen lapsi,nelosta silti kuumeilen.