Onko ihan hullua lähteä määräaikaseen työhön, jos on vakkaripaikka?

[hölmökö]

Olen jotenkin aivan masentunut nykyiseen työpaikkaani, jossa olen ollut viimeiset 5 vuotta. Onko ihan hullua, jos haen uutta työpaikkaa, joka olisi määräaikainen? Onko kukaan muu tehnyt niin, onko teitä syyllistetty?

Mieheni on aivan järkyttynyt, että mulla tulee tällainen ajatus edes mieleen. Helppohan se varmasti arvostella, kun hänellä itsellään on hyvä työ, jossa viihtyy, mutta itse tulen usein itkien töistä kun siellä on niin paskaa.

 

[vieras]

Onko se kuinka pitkä määräaikaisuus. Ei kai sitä kannata työssä olla jossa ei viihdy

 

[vieras]

Kyllä, minä tein niin. Stressaavaahan se on sitten etsiä taas uutta määräaikaisen jälkeen. Varsinkin nyt kun on huono työllisyystilanne. Mutta mielummin näin, jos pitää töiden takia itkeä niin se ei varmasti ole oikea paikka sinulle...

 

[ap]

Äitiyslomasijaisuus siis kyseessä.

 

[vieras]

Äitiyslomasijaisuus siis kyseessä.

Eli tuurilla on vaikka kuinka kauan, kyllä minä vaihtaisin jos palkka ei tipu ja työmatkat yms. lisäänny. Onhan sitä sitten ansiosidonnaisella aikaa ettiä töitä jos tuleekin 9 kk päästä takasin.

 

[--]

Riippuu onko alallasi hyvät mahdollisuudet työllistyä kotiseudullasi myös jatkossa. Jos paikkoja on noin periaatteessa saatavilla, niin tottakai hakisin määräaikaista!

 

[joku]

Onko palkka hyvä? Onko mahdollisuus saada jatkoa määräaikaisuudelle?

Voihan sitä hakea. Eihän sitä tiedä, valitseeko edes sinua. Ja jos päättävät valita, voit vielä kieltäytyä, jos siltä tuntuu.

Mun mielestä ei kannata mielenterveyttään menettää työpaikan takia. Itse olin aikoinani pari vuotta töissä erittäin hankalan työkaverin kanssa. Sitten työkaveri sai potkut saatuaan mellastaa työpaikalla reilu kymmenen vuotta, kenenkään kanssa ei tullut toimeen, en tiedä miten viimein ymmärsivät irtisanoa pois. Kun työkaveri lähti, alkoi elämä paistaa itsellekin. Se oli järkyttävää ! Itse en koskaan enää aio sietää huonoa työpaikkaa tai työkaveria, multa se meinasi mielenterveyden viedä... Lähellä oli oma sairasloma, kun ei töihin huvittanut mennä ja vielä pahempaa - vapaa-aikanakin tuntui ettei mitään jaksa eikä huvita... Yhden työkaverin tähden!

 

[Peräkylän eukko]

Mä en jättäisi vakkaripaikkaa, kun aika on tällainen. Yleensä on asuntolainaa tms. alla. Ja varsinkin kun on lapsia, jotka pitää kuitenkin elättää. Jos olisin vastuussa vaan itsestäni, niin sit ehkä voisin harkita. Mutta kukin tekee kuten parhaaksi näkee

 

[ahma]

"jotenkin aivan masentunut" - kuulostaa jotenkin ylimalkaiselta. Ehkä tiedät itse oikein hyvinkin, missä on vika ja ettet asialle mitään voi, mutta tekstistäsi ei tätä vaikutelmaa välttämättä saa.

Eli en lähtisi tässä maailmantilanteessa epävarmalla alalla osa-aikaiseen hommaan miettimättä huolellisesti, voiko nykyisiä työoloja korjata.

 

[minä]

Nyt on tietty vähän toinen tilanne, mutta mä lähdin 4 vuotta sitten, siis irtisanoin itseni hoitovapaan päätteeksi ja menin määräaikaiseen duuniin. Samassa oon vieläkin ja vieläkin määräaikaisena, nykyinen sopimus päättyy kuun vaihteessa ja sovittu on uudesta ensi vuoden loppuun asti, sit katsotaan taas

 

[hip]

Varmistaisin, että uudessa työssä varmasti on olosuhteet kunnossa, ettei joudu ojasta allikkoon. Kyllä työssä viihtyminen on tärkeää, joten tod näk vaihtaisin kyllä.