Tunnen mä yhden ihmisen joka on kyllä erikoinen persoona ja semmonen että jos ei tunne niin hänestä äkkiä saa väärän käsityksen ja mielikuvan. Niin minäkin ennenkun tutustuin paremmin ja opin tuntemaan. Enkä ollut ainoa. Alkuun vois sanoa siis että erilaisuus oli huono asia, mutta sitten enää ei.
Onko hyvä vai huono asia ihmisessä jos on
- Viestiketjun aloittaja Mummeliisa
- Ensimmäinen viesti
E
elelele
Vieras
Minua pidetään usein vähän erikoisena. Se on huono asia silloin, kun kohtaan ihmisiä jotka kuvittelevat, että erilainen ihminen olisi jotenkin kummallinen ihminen.
Todellisuudessahan minä olen aivan tavallinen ihminen, niin kuin kaikki muutkin. Kaikissa meissä on omat eroavaisuutemme, minun tapani olla, puhua ja tehdä on ehkä erikoinen, muttei kuitenkaan minusta sillä tavalla epätavallinen. Tarkoitan, että minusta on sääli että maailmassa on edelleenkin sellaisia ihmisiä, jotka perustavat omat mielipiteensä omille ennakkoluuloilleen, sen sijaan että tajuaisivat että erilaisuus ja samanlaisuus on hyvin joustava käsite, ei kukaan ole keskiverto.
Arvostan erityisesti kaikkia niitä ihmisiä, joiden huomaan kohtaavan toisenlaiset ihmiset ennakkoluulottomasti.
Joskus nuorempana saatoin kovastikin kärsiä siitä, että koin oloni ulkopuoliseksi muiden keskellä. Aikuisena en enää kokenut, yleensä ainakaan, koska tajusin jotenkin sekä samanlaisuuden että erilaisuuden olevan pelkkiä illuusioita. Tajusin sen, että jos olen ryhmässä jossa muut tuntuvat minusta olevan keskenään samankaltaisia, ei sillä ole mitään väliä vaikka olisin erilainen, jos olen kuitenkin osa sitä.
Olen edelleenkin ehkä monen mielestä outo ja erikoinen, mutta omasta mielestäni olen ennen kaikkea samanlainen ihminen kuin muutkin. Jos joku on niin sokea, ettei näe sitä ihmisyyden kirjoa kaikissa, ei kai se minun ongelmani ole kuitenkaan.
Todellisuudessahan minä olen aivan tavallinen ihminen, niin kuin kaikki muutkin. Kaikissa meissä on omat eroavaisuutemme, minun tapani olla, puhua ja tehdä on ehkä erikoinen, muttei kuitenkaan minusta sillä tavalla epätavallinen. Tarkoitan, että minusta on sääli että maailmassa on edelleenkin sellaisia ihmisiä, jotka perustavat omat mielipiteensä omille ennakkoluuloilleen, sen sijaan että tajuaisivat että erilaisuus ja samanlaisuus on hyvin joustava käsite, ei kukaan ole keskiverto.
Arvostan erityisesti kaikkia niitä ihmisiä, joiden huomaan kohtaavan toisenlaiset ihmiset ennakkoluulottomasti.
Joskus nuorempana saatoin kovastikin kärsiä siitä, että koin oloni ulkopuoliseksi muiden keskellä. Aikuisena en enää kokenut, yleensä ainakaan, koska tajusin jotenkin sekä samanlaisuuden että erilaisuuden olevan pelkkiä illuusioita. Tajusin sen, että jos olen ryhmässä jossa muut tuntuvat minusta olevan keskenään samankaltaisia, ei sillä ole mitään väliä vaikka olisin erilainen, jos olen kuitenkin osa sitä.
Olen edelleenkin ehkä monen mielestä outo ja erikoinen, mutta omasta mielestäni olen ennen kaikkea samanlainen ihminen kuin muutkin. Jos joku on niin sokea, ettei näe sitä ihmisyyden kirjoa kaikissa, ei kai se minun ongelmani ole kuitenkaan.
Similar threads
