huutaja
Mikä siis katsotaan vielä normaaliksi elämäksi? Yritän välttää huutamista, mutta sorrun siihen joka päivä. Huudan siis niissä tilanteissa kun taapero tekee jotakin kiellettyä ja on joko vaarassa satuttaa itsensä (kiivennyt sohvalle tai tuolille eikä osaa vielä tulla turvallisesti alas tai menee kuumaan uuniin kiinni) tai sitten olen vain turhautunut kun olen kieltänyt jo sen kymmenen kertaa normaalilla äänellä eikä lapsi vain tottele. En kiroile suoranaisesti lapselle, mutta joskus kiroilen kyllä jos lapsi on vaikka tiputtanut jonkun kukkaruukun lattialle ja on taas kerran siivottavaa.
Syy miksi edes mietin tuota mahdollista lastensuojeluilmoitusta on naapurit. Satuin kuulemaan kahden naapurin juttelevan minusta, toinen totesi että minun olisi parempi mennä jo töihin kun lapsi kärsii kotona. Olin itse ajatellut meidän elämän olevan ihan tavallista.. kai se on normaalia että hermo menee (vaikka päivittäin) kun on se vaihe lapsella menossa että kaikkea pitää kokeilla eikä ole vielä ymmärrystä siitä että tippuminen ihan oikeasti sattuu ja äiti saa kieltää koko ajan. Mutta naapuri ilmeisesti on sitten toista mieltä?
Syy miksi edes mietin tuota mahdollista lastensuojeluilmoitusta on naapurit. Satuin kuulemaan kahden naapurin juttelevan minusta, toinen totesi että minun olisi parempi mennä jo töihin kun lapsi kärsii kotona. Olin itse ajatellut meidän elämän olevan ihan tavallista.. kai se on normaalia että hermo menee (vaikka päivittäin) kun on se vaihe lapsella menossa että kaikkea pitää kokeilla eikä ole vielä ymmärrystä siitä että tippuminen ihan oikeasti sattuu ja äiti saa kieltää koko ajan. Mutta naapuri ilmeisesti on sitten toista mieltä?