alkuper.
Jos on niin muistakaa olla nöyriä ja kiitollisia kakaroistanne ja sikiämisestänne, pitäkää pientä meteliä ja matalaa profiilia ettei kelleen tule paha mieli ;(
Mie oon itse tahattomasti lapseton, enkä mie tosiaankaan halua juhlia tai muistella lapsettomuutta.Voi huh huijaa, aloittajan viesti oli typerä, mutta niin on monen muunkin täällä. Onhan sekin liikaa vaadittu että yhtenä päivänä vuodessa voisi muistaa hetken ajan heitä, joilla ei ole asiat niin hyvin kuin sinulla.
"Joku nälkäpäivä, so what, mä vedän hampurilaisia ja pitsaa oli mikä päivä tahansa!!!"
Niin minäkin. Eikä ton päivän funktio nyt varmaan olekaan juhlia, vaan suoda ajatus kärsivälle lähimmäiselle. Solidaarisessa yhteiskunnassa on tapana muistella tai suoda ajatus silloin tällöin heille, joilla ei ole asiat hyvin.Mie oon itse tahattomasti lapseton, enkä mie tosiaankaan halua juhlia tai muistella lapsettomuutta.
No mie en halua jonain tiettynä päivä ajatella lapsettomuutta, se on joka päivä läsnä elämässä, vaikka en enää surekkaan lapsettomuutta jatkuvasti tai menkkojen alettua.Niin minäkin. Eikä ton päivän funktio nyt varmaan olekaan juhlia, vaan suoda ajatus kärsivälle lähimmäiselle. Solidaarisessa yhteiskunnassa on tapana muistella tai suoda ajatus silloin tällöin heille, joilla ei ole asiat hyvin.
In your dreams, honey!Jos on niin muistakaa olla nöyriä ja kiitollisia kakaroistanne ja sikiämisestänne, pitäkää pientä meteliä ja matalaa profiilia ettei kelleen tule paha mieli ;(
Anteeksi mutta asiallisiin kysymyksiin sinä vastaat näin?Miten vietät kansainvälistä ihmisoikeuksien päivää? Entä nälkäpäivää? Entä vainojen uhrien muistopäivää?
Tuskin sen kummemmin asialle antautumalla, mutta jos edes kahden sekunnin ajan suot tuona päivänä ajatuksen näille kärsiville lähimmäisille, eikö se juuri ole noiden päivien tarkoitus? Kääntää hetkeksi ajatus omasta navasta ja suoda empaattisia ajatuksia muille. Joku kutsuu sitä myös rukoukseksi.
Se on tarpeen myös meille lapsettomille että kääntää katseen omasta kärsimyksestä toisiin kärsiviin. Silloin myös huomaa ettei ole yksin asiansa kanssa.
En tiedä onko siitä mitään konkreettista hyötyä, mutta onko hiljaisen hetken viettämisestäkään koulusurman uhreille hyötyä? Ei, se osoittaa vaan että me välitämme. Itsekkäässä maailmassa on vielä rakkautta ja empatiaa toisia kohtaan.
Peace.
edit. ja mitä nimerkin "heh" kirjoitukseen tulee, niin olen itsekin sitä mieltä että lapsettomuus on tässä mainutista kärsimyksistä pienin, mutta totta se tosiseikka että jokaiselle oma tragedia on aina lähinnä ja koskee kipeimmin.
Tiedän mitä on lapsettomuudesta kärsiminen. En siltikään ymmärrä miksi pitää olla lapsettomien lauantai, eihän sitä voi edes juhlia. Ja miksi lapsettomien pitää olla tylyjä niille joilla on lapsia. Itse en koskaan ollut saati kutsunut toisten lapsia kakaroiksi. Joten sitä saa mitä tilaa.Miten jaksoit kuitenkin tulla tämän kommentin lisäämään?
Minä arvostan lastani niin paljon, että osaan kuvitella miten kamalla olisi lapsettomuudesta kärsiminen, ehkä sinulle lapsesi on itsestäänselvyys sitten.