Alkuperäinen kirjoittaja Tiimarinvihko:Alkuperäinen kirjoittaja X:Alkuperäinen kirjoittaja Tiimarinvihko:Mä olen asunut lapsuuteni itä-helsingissä ja ongelmia kohtasin erinäisiä. Uimahalleissa oli runkkaavia pedofiileja, mustalaiset uhkas hakata jos ei antanut paria euroa, häiriintyneet lapset harrasti tositosi paljon seksileikkejä (mm. yks nykyinen linnakundi tuli väkisin nylkyttää jalkaa ja se oli niin lihava ettei hoikat tyttöset päässyt alta pois), viereisen pihan alkoholistien lapset tulivat huutelemaan kirosanoja ja heittelemään meidän pihan lapsia kivillä, alkoholikokeilut alkoi osalla jo ala-asteella, yks tyttö oli jopa raskaana kuudennen luokan lopulla (hän oli tosin vanhempi venäläissyntyinen tyttö, oli kai jäänyt luokalle pariin otteeseen)... enpä tiedä.. en haluais omia lapsiani kasvattaa itä-helsingissä.
Yli 10v Itä-Helsingissä, enkä ole kohdannut tai kokenut mitään noista. Niin kauan kuin Suomessa asumme, muualle en muuttaisi!
Mä veikkaan, että jos mä kertoisin mun mummille (joka kasvatti mut) noista, niin se varmasti sanois että ei ole tiennyt. Siis ainakaan osaa. Eli ei aikuiset noita asioita niin kohtaakaan, eikä näe.
Niinpä, meinasinpa just tältä "X"ltä kysyä että montahan vuotta lapsuudestaan hän on täällä asunut?
Ei lapset kerro noista jutuista puoliakaan kotona, he ajattelevat että se on normaalia ja niiden asioiden kanssa on pakko pärjätä. Ja niin onkin, koska kaikennäköistä tapahtuu melkeinpä joka päivä.
Vasta aikuisena sitä tajuaa mitä kaikkea sitä on lapsena pitänyt "ihan normaalina" ja sitkeesti vaan pärjännyt. Toiset paremmin, toiset huonommin...