Onko harvinaista kun ei pelkää miehen pettämistä/juopottelua/jättämistä/väkivaltaa/jnejnejne...?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Tuntuu, että alkaa olla harvinaista omistaa (kuvannollisesti) hyvä mies. Itse en ole kertaakaan suhteemme aikana pelännyt, että mies menee ja pettää/jättää. En myöskään ole pelännyt koskaan väkivaltaa, enkä sitä että hirttää putki päälle. Ylipäänsä mulla on ihan täydellinen mies, paras sekä mulle, että paras isä lapsillemme. Tokihan mekin riidellään ajoittain, mutta perusluottamusta ei ole kyllä koskaan mikään horjuttanut.

Olenko kovin naiivi teidän mielestänne, vai voisiko olla niin että niitä hyviäkin miehiä on? En vaan usko, että me eroamme koskaan.
 
Mä mietin tollasia sitten jos on aihetta, en jaksa hukata elämääni mustasukkasuuskuvioihin tai vastaavaan. Ihmettelen usein, että miksi ihmeessä sitä pitäisi jotenkin etukäteen pelätä? :D Mitä hemmettiä se hyödyttää että aletaan epäillä kaikkea jo ihan varmuuden vuoksi?!
 
Mä mietin tollasia sitten jos on aihetta, en jaksa hukata elämääni mustasukkasuuskuvioihin tai vastaavaan. Ihmettelen usein, että miksi ihmeessä sitä pitäisi jotenkin etukäteen pelätä? :D Mitä hemmettiä se hyödyttää että aletaan epäillä kaikkea jo ihan varmuuden vuoksi?!

Lähinnä sitä tässä tarkoitinkin, että missään vaiheessa suhdetta ei ole tullut tuollaisia asioita eteen, enkä kyllä usko että tulee jatkossakaan. Aika monella tuntuu olevan asiat eri tavalla ja jos ei jotain noista ole vielä tapahtunut, niin niiden uhka tuntuu olevan päällä. :(
 
En mä sitä pelkää. Jos haluaa pettää niin kyllähän siihen keinot löytyy, ei se mun vahtimalla miksikä muutu. Niin kauan kun ei ole todisteita, kaikki on hyvin. Mun miehellä on ammatti jossa hän joutuu viettämään pitkiäkin aikoja tien päällä, soittamaan ravintoloissa ja elämään hotelleissa ja jos alkaisin kysellä mitä hän siellä tekee ja kenen kanssa, liitto olisi aika pian romuna
 
en minäkään pelkää. Meillä on ollut mies reissutöissä pitkiäkin aikoja mutta ainahan tuo on kotiin tullut, jos ei minun niin ainakin lasten takia :) Ollaan kyllä mustasukkaisia molemmat mutta kohtuudella, ei tämä onnistuisi jos pitäisi toista vahdata koko ajan. Jos olisi pettänyt niin varmasti olisin saanut siitä tietää tavalla tai toisella. Ja kyllähän se näkyy myös tilinauhasta että töitä siellä reissun päällä on tehty eikä naisissa laukattu... Meillä on yhteisiä vuosia pian 25, niistä naimisissa yli 22.
 
[QUOTE="vieras";29164884]
Olenko kovin naiivi teidän mielestänne, vai voisiko olla niin että niitä hyviäkin miehiä on? En vaan usko, että me eroamme koskaan.[/QUOTE]

Et ole naiivi, miksi pelätä etukäteen, maailmassa olisi niin paljon pelättävää, jos etukäteen alkaisi huolehtia kaikesta.

Minäkin olin kuten sinä, ennen kuin mieheni petti. Ihan todella sydämestäni kaikki vuodet uskoin, että minulla on paras ja luotettavin mies, joka ei IKINÄ pettäisi minua.
Niin vain petti, enkä usko että enää missään ihmissuhteessa (olen edelleen samaisen miehen kanssa) kykenen tuohon kuvailemaasi luottamukseen, mikä harmittaa ihan mielettömästi. Tuollainen puhdas, koko sydämen luottamus on jotain kertakaikkisen ihanaa, taustalla on koko ajan se perusturvallisuus, kallio johon luottaa :) Vaali sitä.

Nimim. Olen kateellinen
 
Ei ole harvinaista, vaan täysin normaalia hyvässä parisuhteessa. :)
Pelätä vois niin monia asioita.. minä pelkään lasten jäävän rekan alle suojatiellä tai miehen tippuvan rakennuksen katolta tms. Mutta en silti estä ketään liikkumasta ovesta pihalle.. toivon vain parasta. Sama tuon pettämisen ym kanssa.
Kun on nähnyt elämän varjopuoliakin tarpeeks niin oppii sitä sentää joskus ettei menneisyyden mörköjä kannata mukaan kantaa uuteen suhteeseen. Olen mielestäni osannut nyt valita oikean, hyvän miehen.
 
[QUOTE="Vieras";29164984]Et ole naiivi, miksi pelätä etukäteen, maailmassa olisi niin paljon pelättävää, jos etukäteen alkaisi huolehtia kaikesta.

Minäkin olin kuten sinä, ennen kuin mieheni petti. Ihan todella sydämestäni kaikki vuodet uskoin, että minulla on paras ja luotettavin mies, joka ei IKINÄ pettäisi minua.
Niin vain petti, enkä usko että enää missään ihmissuhteessa (olen edelleen samaisen miehen kanssa) kykenen tuohon kuvailemaasi luottamukseen, mikä harmittaa ihan mielettömästi. Tuollainen puhdas, koko sydämen luottamus on jotain kertakaikkisen ihanaa, taustalla on koko ajan se perusturvallisuus, kallio johon luottaa :) Vaali sitä.

Nimim. Olen kateellinen[/QUOTE]

minulla samanlainen kokemus. sittemmin erosimme ja tänä päivänä olen enemmän kuin tyytyväinen että kävi kuten kävi. eli huomasin, ettei me oltukaan toisillemme ne sopivimmat, en vaan nähnyt sitä silloin.

kyllä minä uskallan nykyisesssäkin liitossani samalla tavalla luottaa, ei siitä tulisi mitään, jos alkaisin epäillä. ehkä juuri aiemman kokemukseni vuoksi näin. koska se pettäminen tapahtui joka tapauksessa vaikka luulin ettei minun mieheni ikinä niin tekisi. joten niin voisi tapahtua uudestaankin, parempi vaan elää nyt onnellisena koska siltä tuntuu ja olla murehtimatta.
 
Niin no palstan mielestä ap:lla täytyy olla jonkinmoinen henkinen häiriö tai vastaava kun ei osaa epäillä mitä narsistimies tekee hänen selkänsä takana ja kusettaa koko ajan!
 
Mies on tehny joitain reissuja, että on lähteny juomaan kertomatta, ku kotosalla painostava tilanne.
Olen ollu loukkaantunu, vihanen ja kaikkea mahollista, mutta vastaavasti mulla on oikeus, toki ilmottamalla, että lähden teatteriin, syömään, baariin jne.
Nuo vaan pitää käsitellä, ei jäädä hautomaan kokemaansa vääryyttä, kaverini, jolle kerroin miehen ex-tempauksesta halusi lähes viikon sillä "herkutella" ja onki ex-kaveri!
Ja petetty ei olla kumpikaan.
 
Oman kokemukseni mukaan hyviä, ei-pelottavia miehiä on äärimmäisen vähän. Nykyisen aviomieheni kohdalla en ole pelännyt väkivaltaa tai juopottelua. Mustis oon usein, mutta todellisuudessa en usko, että hän minua pettäisi.
 
Tuskin tuo kovin harvinaista on. Itse en tunne tapauksia, joissa pitäisi pelätä tuollaisia asioita, eikä itsellänikään ole henkilökohtaisesti kokemusta miehistä, joiden tekemisiä ja menemisiä pitäisi jollain tapaa "pelätä".

Vieras maailma siis minulle kokonaan tuo "pettämistä, jättämistä, juomista ja väkivaltaa".
 
Itse itken tällä hetkellä silmät päästäni. Meillä on pieni lapsi ja toinen tulossa. Riideltiin miehen alkoholinkäytöstä ja suuttui niin että löi minua täysiä selkään. Kukaan ei varmasti tiedä että miehelläni on tällainen puoli. Äitini, isäni, sisarukseni ja kaikki ystäväni pitävät miestäni hyvänä isänä ja miehenä. Joskus nuorena vannoin että lähden heti jos minua lyödään, tässä olen ja haen syitä itsestäni :(
 
[QUOTE="Tiuku";29166677]Itse itken tällä hetkellä silmät päästäni. Meillä on pieni lapsi ja toinen tulossa. Riideltiin miehen alkoholinkäytöstä ja suuttui niin että löi minua täysiä selkään. Kukaan ei varmasti tiedä että miehelläni on tällainen puoli. Äitini, isäni, sisarukseni ja kaikki ystäväni pitävät miestäni hyvänä isänä ja miehenä. Joskus nuorena vannoin että lähden heti jos minua lyödään, tässä olen ja haen syitä itsestäni :([/QUOTE]

Lapsettomat saavat hakkauttaa itseään miten päin vaan, mutta jos kuviossa on lapsia täytyy lähteä pois tai tehä sut ls-ilmo, että lapset haetaan turvasn, jos ite ei koe voivansa irtautua suhteesta. Sen verran jokainen vanhempi on velkaa lapsilleen, että tarjoaa väkivallattoman paikan asua.
 
Lapsettomat saavat hakkauttaa itseään miten päin vaan, mutta jos kuviossa on lapsia täytyy lähteä pois tai tehä sut ls-ilmo, että lapset haetaan turvasn, jos ite ei koe voivansa irtautua suhteesta. Sen verran jokainen vanhempi on velkaa lapsilleen, että tarjoaa väkivallattoman paikan asua.

Juuri näin!

Se, että mies lyö sinua vieläpä raskaana ollessa on kyllä jotain niin kammottavaa, etten halua edes miettiä koko asiaa. Ajattele lapsiasi.
 
Enpä ole koskaan pelännyt ja hyvin on luottamas pelannut puolin ja toisin.

En alunperinkään sellaista miestä olisi huolinut, jonka suhteen olisin moisia joutunut pelkäämään.
 

Yhteistyössä