Elintarvikkeiden tinapitoisuudet ovat normaalisti hyvin pienet, yleensä alle 1 mg/kg.
Ainoan elintarvikevalvonnassa merkittävän tinan lähteen muodostavat tinatusta pellistä valmistetut säilyketölkit. Arvioiden mukaan yli 90 % tinan saannista tulee säilyketölkeistä. Tässä artikkelissa on käsitelty epäorgaanista tinaa. Orgaaniset tinayhdisteet ovat paljon myrkyllisempiä ja niistä on oma artikkeli tässä raportissa.
Tärkeimmät saantilähteet
? Ananassäilykkeet
? Tomaattisäilykkeet
? Persikkasäilykkeet
? Mangosäilykkeet
Peltitölkit tinan lähteenä
Tinattu pelti on säilyttänyt asemansa tärkeänä tölkkimateriaalina. Tölkeissä käytettä-
vä pelti päällystetään ohuella tinakerroksella korroosion estämiseksi. Tinakerroksen
päälle voidaan vielä levittää lakkakerros, joka suojaa tinakerrosta. Tällöin tinan liukeneminen on lähes olematonta, ellei lakkakerros esimerkiksi tölkin kolhiintumisen
seurauksena vioitu.
Eräissä tapauksissa tinan päälle ei haluta lakkakerrosta, koska hedelmät, esimerkiksi
ananas, säilyttävät liuenneen tinan vaikutuksesta vaalean värinsä. Tinan liukeneminen jatkuu kuitenkin säilytyksen aikana, kunnes lopulta saavutetaan terveydelle haitallinen tinapitoisuus.
Peltisen säilyketölkin rakenne
Tinakerroksen paksuus 0,0010,002 mm
Erityispiirteitä
Tinan liukeneminen on mutkikas prosessi.
Tarkkoja arvioita siitä on mahdotonta antaa
Tinapitoisuuden kasvu riippuu säilytyslämpötilasta. Eräissä tapauksissa tinan liukeneminen saattaa olla hyvin nopeaa. Tullilaboratorio on havainnut ananassäilykkeiden
tinapitoisuuden saattavan olla yli 150 mg/kg jo puolen vuoden säilytyksen jälkeen.
Ananaksen lisäksi tulli on hylännyt tomaatti-, persikka- ja mangosäilykkeitä
Lähde: Evira, Elintarvikkeiden ja talousveden kemialliset vaarat
Linkki koko raporttiin: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/16159/Elintarvikkeiden.pdf?sequence=1