Onko eroaminen itsekästä

jos arvelee olevansa paljon onnellisempi erottuaan?

 

miten se voisi olla itsekästä?

 

riippuu tilanteesta. eroon johtavista syistä. oon cacciatoren kans samoilla linjoilla.. vai oliko se honkasalo... öö...

 

Riippuu näkökulmasta.
Katkeran ja vihaa täynnä olevan ihmisen rinnalla ei kenelläkään ole hyvä olla. JOskus pitää valita "parempi yksi ruumis, kuin kaksi" periaate.
Mutta jos vaan arvelee , on syytä vakaasti pohtia, miksi näin arvelee. Monesti se oikea syy onkin joku muu kuin parisuhde ja sitten pitää erota toinen ja kolmaskin kerta, ennen kuin tajuaa, että oma paha olo ei johdukkaan parisuhteesta vaan parisuhteet menee päin helvettiä sen oman pahan olon takia.

 

Ei ole. Jokaisella oikeus olla onnellinen myös itse, ja joskus on itseäänkin ajateltava. Tein tuon päätöksen omalla kohdalla vajaa 2v. sitten ja hetkeäkään en ole katunut !! :heart:

 

riippuu tilanteesta. eroon johtavista syistä. oon cacciatoren kans samoilla linjoilla.. vai oliko se honkasalo... öö...

Millaisia linjoja näiltä löytyy? =)

 

Onhan se tavallaan, kun itseään siinä ajattelee. Mutta ei noin niinku pahalla tavalla,joskus on ihan hyväkin, jollei suorastaan välttämätöntä olla vähän itsekäs.

 

No mä olen onnellisempi erottuani ja uskon että se heijastuu myös lapsiin joten en koe olevani itsekäs.

 

Ei voi pidemmän päälle toimia jos toinen tietää ettei toinen enää rakasta. Syö ihmistä sellaanen jos tietää ettei toisen tunteet ole enää sitä mitä pitääs olla. Ja jos sanoo toiselle, että ei osaa kuvitella heitä vanhana yhdessä.

 

Itsekkyyshän ei ole aina jotenkin huono asia tai väärin. Eli itsekästä varmaan, mutta mielestäni inhimillistä ja oikeutettua. Jokaisella on vain tämä yksi elämä ja mielestäni kaikilla on oikeus onneen.

 

Riippuu siitä, miksi luulee olevansa onnellinen eron jälkeen.

 

riippuu tilanteesta. eroon johtavista syistä. oon cacciatoren kans samoilla linjoilla.. vai oliko se honkasalo... öö...

Millaisia linjoja näiltä löytyy? =)

että ei pidä antaa periksi helpolla, vajota ja rypeä itsesäälissä tyyliin "ansaitsen parempaa!" jne jne. henkistä ja fyysistä väkivaltaa ei pidä hyväksymän toki missään tapauksessa. mutta pelkkä intohimon katoaminen eron syynä on vielä melko heppoista. mun mielestä.

 

Jos arvelee, että myös lapset ovat onnellisempia eron jälkeen, niin silloin eroaminen ei ole itsekästä. Onneksi äitini tajusi erota isästämme ajoissa. Tällä viisaalla ratkaisullaan hän antoi meille lapsille onnellisen lapsuuden, joka siihen asti oli ollut pelkäämistä isäni takia.

 

Ajatelkaa, mun salainen haave on avioero (on ollut jo muutamia vuosia). Meillä on miehen kanssa takana lähes 20 v yhteistä elämää, johon mahtuu paljon kaikenlaista (myös hyvääkin). Mutta se mihin tunteet on kuolleet on puhumattomuus, epärehellisyys ja meidän erilaiset odotukset sekä tarpeet elämässä. Tiedän, että miehen tapa suhtautua ero ehdotukseen on suuttuminen. En tiedä, mitä hän tästä saa. Lapsille ero olisi ehkä kova pala, varsinkin kun suuttuneen kanssa on vaikea asioita hoitaa ja sopia.

 

Kaikki muu on itsekästä paitsi oman käden leikkaaminen irti ja sen syöttäminen köyhälle ja nälkäiselle!

Kamalaa, kun kaikki on nykyään niin kamalan itsekkäitä.

 

Ajatelkaa, mun salainen haave on avioero (on ollut jo muutamia vuosia). Meillä on miehen kanssa takana lähes 20 v yhteistä elämää, johon mahtuu paljon kaikenlaista (myös hyvääkin). Mutta se mihin tunteet on kuolleet on puhumattomuus, epärehellisyys ja meidän erilaiset odotukset sekä tarpeet elämässä. Tiedän, että miehen tapa suhtautua ero ehdotukseen on suuttuminen. En tiedä, mitä hän tästä saa. Lapsille ero olisi ehkä kova pala, varsinkin kun suuttuneen kanssa on vaikea asioita hoitaa ja sopia.

Oletko koittanut kertoa miehelle ihan suoraan ja rehellisesti tunteistasi? Siis siitä, että sinua ahdistaa niin paljon, että joku muutos on pakko tulla. Kertonut, että ahdistus on jatkunut pitkään jne...Eli ollut itse rehellinen ja puhut? Tietääkö mies, että tunteesi ovat kuolleet?
Mitä mies vastaa kysymykseen miksi hän ei halua erota?

 

tavallaanhan se on itsekästä kun yleensä syyt ovat itsekkäitä.. mutta se ei ole huono asia... turha elää onnettomana ilman rakkautta suhteessa josta ei saa tyydytystä.. täällä ollaan vain ekrran joten turha haaskata elämäänsä onnettomana olemiseen...

 

Kyllähän se tavallaan on itsekästä
Mutta välilläpitääkin olla itsekäs :saint:

 

Kaikki muu on itsekästä paitsi oman käden leikkaaminen irti ja sen syöttäminen köyhälle ja nälkäiselle!

Kamalaa, kun kaikki on nykyään niin kamalan itsekkäitä.

turha se on omaa elämäänsä uhrata toisen takia...
mä ainakin haluan kuollessani tietää että olen elänyt onnellisen elämän... eikä niin että kadun etten koskaan muuttanut elämääni...

 

Ajatelkaa, mun salainen haave on avioero (on ollut jo muutamia vuosia). Meillä on miehen kanssa takana lähes 20 v yhteistä elämää, johon mahtuu paljon kaikenlaista (myös hyvääkin). Mutta se mihin tunteet on kuolleet on puhumattomuus, epärehellisyys ja meidän erilaiset odotukset sekä tarpeet elämässä. Tiedän, että miehen tapa suhtautua ero ehdotukseen on suuttuminen. En tiedä, mitä hän tästä saa. Lapsille ero olisi ehkä kova pala, varsinkin kun suuttuneen kanssa on vaikea asioita hoitaa ja sopia.

Oletko koittanut kertoa miehelle ihan suoraan ja rehellisesti tunteistasi? Siis siitä, että sinua ahdistaa niin paljon, että joku muutos on pakko tulla. Kertonut, että ahdistus on jatkunut pitkään jne...Eli ollut itse rehellinen ja puhut? Tietääkö mies, että tunteesi ovat kuolleet?
Mitä mies vastaa kysymykseen miksi hän ei halua erota?

Hän suuttuu, ottaa "marttyyrin" roolin (tyyliin en osaa mitään, kaikki on taas mun syytä ), lähtee karkuun eli ryyppäämään. Pariterapiaan tms hän ei halua mennä ja rehellisesti sanottuna en enää minäkään. Miksi ei halua erota? Vastaus on tyyliin; mä haluan olla teidän kanssa. Miksi haluaa? En tiedä.

 

Ajatelkaa, mun salainen haave on avioero (on ollut jo muutamia vuosia). Meillä on miehen kanssa takana lähes 20 v yhteistä elämää, johon mahtuu paljon kaikenlaista (myös hyvääkin). Mutta se mihin tunteet on kuolleet on puhumattomuus, epärehellisyys ja meidän erilaiset odotukset sekä tarpeet elämässä. Tiedän, että miehen tapa suhtautua ero ehdotukseen on suuttuminen. En tiedä, mitä hän tästä saa. Lapsille ero olisi ehkä kova pala, varsinkin kun suuttuneen kanssa on vaikea asioita hoitaa ja sopia.

Oletko koittanut kertoa miehelle ihan suoraan ja rehellisesti tunteistasi? Siis siitä, että sinua ahdistaa niin paljon, että joku muutos on pakko tulla. Kertonut, että ahdistus on jatkunut pitkään jne...Eli ollut itse rehellinen ja puhut? Tietääkö mies, että tunteesi ovat kuolleet?
Mitä mies vastaa kysymykseen miksi hän ei halua erota?

Hän suuttuu, ottaa "marttyyrin" roolin (tyyliin en osaa mitään, kaikki on taas mun syytä ), lähtee karkuun eli ryyppäämään. Pariterapiaan tms hän ei halua mennä ja rehellisesti sanottuna en enää minäkään. Miksi ei halua erota? Vastaus on tyyliin; mä haluan olla teidän kanssa. Miksi haluaa? En tiedä.

Jos toinen osapuoli ei ole kykenevä kohtaamaan ongelmia, niin vaikea suhdetta on yksin pitää koossa. Jos vielä säännön mukaisesti pakenee juomaan, niin mä olen pessimistinen.
Mä laittaisin täyden uhkavaatimuksen; terapiaan ja juominen loppuu tai ero. Antaisin vielä mietintä aikaa, lupaisin muutaman kuukauden asumuseroa ennen eron hakemista, että toinen saa miettiä olisko sittenkin se terapia ja ongelmien ratkaisun lopettaminen juomalla paikallaan.

 

Jos toinen osapuoli ei ole kykenevä kohtaamaan ongelmia, niin vaikea suhdetta on yksin pitää koossa. Jos vielä säännön mukaisesti pakenee juomaan, niin mä olen pessimistinen.
Mä laittaisin täyden uhkavaatimuksen; terapiaan ja juominen loppuu tai ero. Antaisin vielä mietintä aikaa, lupaisin muutaman kuukauden asumuseroa ennen eron hakemista, että toinen saa miettiä olisko sittenkin se terapia ja ongelmien ratkaisun lopettaminen juomalla paikallaan.

Niinpä. Saa nähdä kuinka käy.