Minäkään en tykkää, mutta minulla ei juurikaan ole edes niitä kavereita enää, kun en tunne samalla lailla ajattelevia. Minä en edes tajua alkoholin ideaa, miksi ihmiset haluaa pään sekaisin. Ja miksi pitää vielä juoda yöllä, silloinhan kuuluu nukkua. 
Ihmispaljous saa minut käymään ylikierroksilla (negatiivisessa mielessä). Suurimman osan mielestä olen tylsä, mutta minkäs teet..
Ihmispaljous saa minut käymään ylikierroksilla (negatiivisessa mielessä). Suurimman osan mielestä olen tylsä, mutta minkäs teet..
V
"vieras ap"
Vieras
Minäkään en tykkää, mutta minulla ei juurikaan ole edes niitä kavereita enää, kun en tunne samalla lailla ajattelevia. Minä en edes tajua alkoholin ideaa, miksi ihmiset haluaa pään sekaisin. Ja miksi pitää vielä juoda yöllä, silloinhan kuuluu nukkua.
Itse juon viinejä maun vuoksi.
Ostellaan erilaisia, kirjataan hyvät ylös, seurataan vuosikertojen eroja jne. Ei nyt mitään "viinitietäjiä" olla, mutta omaksi iloksi harrastetaan moista. Joskus sitten huvittaa ottaa se lasi "liikaa" niin, että alkaa hihityttää. Mutta mitään perskännejä en kyllä ymmärrä, muutaman jälkeen maittaa jo uni.
V
"vieraana"
Vieras
Mä olen molempia. Viihdyn itsekseni tai perheen kanssa kotona. Nyhjään sohvalla. Ollaan miehen kanssa usein keskustelemattakin, vaikka ollaan samassa huoneessa. En kaipaa laumaa ympärilleni, enkä koe olevani erityisen sosiaalinen. Välillä ahdistaa sekin, kun joku on tulossa kylään.
Silti tykkään myös käydä juhlissa ja baareissa/keikoilla. Näihin tilanteisiin yleensä liittyy alkoholin käyttö. Nyt kun on lapsia ja käyn viihteellä harvoin, huomaan välillä jopa kaipaavani sitä.
Silti tykkään myös käydä juhlissa ja baareissa/keikoilla. Näihin tilanteisiin yleensä liittyy alkoholin käyttö. Nyt kun on lapsia ja käyn viihteellä harvoin, huomaan välillä jopa kaipaavani sitä.
V
"Vierailija"
Vieras
Olet epäsosiaalinen ja tylsä, mutta se on sinun oma asiasi. Miksi lähdet ollenkaan, jos se on niin epämiellyttävää, pilaat muiden fiilistä?
Masentuneet ja alakuloiset ihmiset eivät kaipaa muiden seuraa, samoin sosiaalitaidottomista, huonoitsetuntoisista ihmisistä ei pidetä, joten sen takia tuota ominaisuutta ehkä pidetään outona.
Ja onhan se vähän outoa, jos ei osaa pitää hauskaa eikä halua koskaan keskustella/ seurustella muiden kanssa, keskittyy vain itseensä.
Masentuneet ja alakuloiset ihmiset eivät kaipaa muiden seuraa, samoin sosiaalitaidottomista, huonoitsetuntoisista ihmisistä ei pidetä, joten sen takia tuota ominaisuutta ehkä pidetään outona.
Ja onhan se vähän outoa, jos ei osaa pitää hauskaa eikä halua koskaan keskustella/ seurustella muiden kanssa, keskittyy vain itseensä.
?
"..."
Vieras
Pelaamalla irtautuu hyvin kodin arjesta eikä tarvitse poistua kotoa
Joo mun mies harrastaa tota irrottelua. ehkä oottekin pelitutut...
H
harmaana nyt
Vieras
En käy minäkään missään, olen yh-äiti joten harvoinpa pääsisinkään, tosin ei oo kyllä rahaakaan yöelämään. Ikää on kohta 44v ja en tosiaan jaksa bilettää ja baareissa notkua.
Kotona voin joskus siiderin tai lonkeron ottaa, saunan jälkeen.
Kotona voin joskus siiderin tai lonkeron ottaa, saunan jälkeen.
M
"mies"
Vieras
Hyvät kotipsykologit, ekstrovertti ei ole aina sosiaalinen ihminen, vaan hän on ulospäinsuuntautunut ihminen. Sama ihminen voi viihtyä yksikseen ja olla hyvin ulospäinsuuntautunut, itse olen tällainen
"Irrottelen" yksinäni mm. japanilaisten taktiikkapelien parissa.
V
"vieras ap"
Vieras
[QUOTE="Vierailija";29246526]Olet epäsosiaalinen ja tylsä, mutta se on sinun oma asiasi. Miksi lähdet ollenkaan, jos se on niin epämiellyttävää, pilaat muiden fiilistä?
Masentuneet ja alakuloiset ihmiset eivät kaipaa muiden seuraa, samoin sosiaalitaidottomista, huonoitsetuntoisista ihmisistä ei pidetä, joten sen takia tuota ominaisuutta ehkä pidetään outona.
Ja onhan se vähän outoa, jos ei osaa pitää hauskaa eikä halua koskaan keskustella/ seurustella muiden kanssa, keskittyy vain itseensä.[/QUOTE]
Uskon, että provoat, mutta vastaan silti.
Silloin, kun olen jossain, olen yleensä (enemmän tai vähemmän) huomion keskipisteenä. Ihmiset kuvailevat minua iloiseksi, sosiaaliseksi ja hurmaavaksi. Muut pysähtyvät kuuntelemaan, kun puhun ja nauravat, jos kerron jotain "hassua". Osaan keskustella, syvällisestikin, ja keskityn mieluusti muiden juttuihin, kuuntelen. Ongelmani on, että jaksan tuollaista vain hyvin lyhyen ajan, pari-kolme tuntia. Sitten haluan takaisin omaan rauhalliseen yksinäisyyteeni, latailemaan akkujani. Osaan myös "pitää hauskaa", se hauskanpito ei vain ehkä ole juuri sitä, mikä sosiaalisesti hyväksytään.
Masentuneet ja alakuloiset ihmiset eivät kaipaa muiden seuraa, samoin sosiaalitaidottomista, huonoitsetuntoisista ihmisistä ei pidetä, joten sen takia tuota ominaisuutta ehkä pidetään outona.
Ja onhan se vähän outoa, jos ei osaa pitää hauskaa eikä halua koskaan keskustella/ seurustella muiden kanssa, keskittyy vain itseensä.[/QUOTE]
Uskon, että provoat, mutta vastaan silti.
Silloin, kun olen jossain, olen yleensä (enemmän tai vähemmän) huomion keskipisteenä. Ihmiset kuvailevat minua iloiseksi, sosiaaliseksi ja hurmaavaksi. Muut pysähtyvät kuuntelemaan, kun puhun ja nauravat, jos kerron jotain "hassua". Osaan keskustella, syvällisestikin, ja keskityn mieluusti muiden juttuihin, kuuntelen. Ongelmani on, että jaksan tuollaista vain hyvin lyhyen ajan, pari-kolme tuntia. Sitten haluan takaisin omaan rauhalliseen yksinäisyyteeni, latailemaan akkujani. Osaan myös "pitää hauskaa", se hauskanpito ei vain ehkä ole juuri sitä, mikä sosiaalisesti hyväksytään.
M
"mies"
Vieras
Jos on kyse aidosta yhdessäolosta, silloin olen kyllä mielelläni mukana. Mutta olen liian rehellinen esittämään mitään "roolia". Tuntuu että se voisi käydä aika työlääksi. En oikein missään asiassa tykkää olla epämukavasti tai feikkinä. Minusta on egoistista levitellä valeminäänsä, vähän samalla tavalla kuin kaiken liikkuvan paneminen. Ihminen on silloin verkko, ei kokonainen...
V
Vierasmä
Vieras
Ihan niin kuin minä olisin ollut täällä kirjoittelemassa. Niin samanlaisia juttuja
Eilen jouduin "edustamaan" viisi tuntia. Koko ajan keskustelua ja hymyilyä. Välillä se oli ihan kivaa, ei silti, mutta yleensä ottaen joutui esittämään (=rasittavaa).
Kun sain tulla kotia ja istahtaa sohvalleni käsitöiden ääreen kuuntelemaan lasteni ääniä, olin niin omillani.
Ja kyllä tuollaiset edustamistunnit väsyttivät huomattavasti enemmän ku 8-tuntinen työpäivä.
Eilen jouduin "edustamaan" viisi tuntia. Koko ajan keskustelua ja hymyilyä. Välillä se oli ihan kivaa, ei silti, mutta yleensä ottaen joutui esittämään (=rasittavaa).
Kun sain tulla kotia ja istahtaa sohvalleni käsitöiden ääreen kuuntelemaan lasteni ääniä, olin niin omillani.
Ja kyllä tuollaiset edustamistunnit väsyttivät huomattavasti enemmän ku 8-tuntinen työpäivä.
D
diagnoosi
Vieras
[QUOTE="vieras ap";29244634]En tykkää olla missään, missä on paljon väkeä, varsinkaan, jos niiden kanssa on oltava kanssakäymisissä. Inhoan kaikkia juhlia, inhoan baareja, enkä muutenkaan innostu ajatuksesta, että pitäisi poistua kotoa ilta-aikaan tai seurustella silloin kenenkään kanssa. Itse olen sinut tämän ominaisuuteni kanssa ja mieheni on samanlainen. Nysväämme kotisohvalla vuodesta toiseen, varsin tyytyväisinä oloomme.
MUTTA kaikille muille tämä tuntuu olevan ongelma! Ihmiset huomaavat, etten viihdy juhlissa (jonne velvollisuudentunnosta raahaudun) ja pahastuvat joka kerta, kun haluan jo kahdeksan aikoihin kotiin. Ja joka kerta, kun en suostu lähtemään jatkoille baariin, saan puolustella ja selitellä ja inttää. Heidän mielestä en ymmärrä hauskan päälle ja heitän elämäni hukkaan.
Onko tosiaan niin, että olen vain ihan epänormaalin tylsä? Päiväsaikaan kyllä teen mielestäni kivoja asioita, mutta niihin ei liity ihmispaljoudet tai alkoholi... En kyllä ole absolutistikaan, ei siitä ole kiinni. Ikää melkein 30v, eli en ole mikään teinikään enää...[/QUOTE]
Sulla on sosiaalisten tilanteiden pelko ja kahvikuppineuroosi, lisätietoja löydät googlettamalla.
MUTTA kaikille muille tämä tuntuu olevan ongelma! Ihmiset huomaavat, etten viihdy juhlissa (jonne velvollisuudentunnosta raahaudun) ja pahastuvat joka kerta, kun haluan jo kahdeksan aikoihin kotiin. Ja joka kerta, kun en suostu lähtemään jatkoille baariin, saan puolustella ja selitellä ja inttää. Heidän mielestä en ymmärrä hauskan päälle ja heitän elämäni hukkaan.
Onko tosiaan niin, että olen vain ihan epänormaalin tylsä? Päiväsaikaan kyllä teen mielestäni kivoja asioita, mutta niihin ei liity ihmispaljoudet tai alkoholi... En kyllä ole absolutistikaan, ei siitä ole kiinni. Ikää melkein 30v, eli en ole mikään teinikään enää...[/QUOTE]
Sulla on sosiaalisten tilanteiden pelko ja kahvikuppineuroosi, lisätietoja löydät googlettamalla.
V
"vierailija"
Vieras
[QUOTE="Vierailija";29246526]Olet epäsosiaalinen ja tylsä, mutta se on sinun oma asiasi. Miksi lähdet ollenkaan, jos se on niin epämiellyttävää, pilaat muiden fiilistä?
Masentuneet ja alakuloiset ihmiset eivät kaipaa muiden seuraa, samoin sosiaalitaidottomista, huonoitsetuntoisista ihmisistä ei pidetä, joten sen takia tuota ominaisuutta ehkä pidetään outona.
Ja onhan se vähän outoa, jos ei osaa pitää hauskaa eikä halua koskaan keskustella/ seurustella muiden kanssa, keskittyy vain itseensä.[/QUOTE]
Ei fiilistä voi pilata jos joku ei puhu, omasta päästä se fiiliksen pilaantuminen silloin on kiinni.
Masentuneet ja alakuloiset ihmiset eivät kaipaa muiden seuraa, samoin sosiaalitaidottomista, huonoitsetuntoisista ihmisistä ei pidetä, joten sen takia tuota ominaisuutta ehkä pidetään outona.
Ja onhan se vähän outoa, jos ei osaa pitää hauskaa eikä halua koskaan keskustella/ seurustella muiden kanssa, keskittyy vain itseensä.[/QUOTE]
Ei fiilistä voi pilata jos joku ei puhu, omasta päästä se fiiliksen pilaantuminen silloin on kiinni.
E
erakko
Vieras
Tutun kuuloisia tarinoita.Mä olen työpäivänki jälkeen aivan puhki ja kaipaan loppuillan hiljaisuutta.
Viikonloput menee oman perheen kanssa akkuja lataillessa,ei tulis mieleenkään lähteä baariin/illanistujaisiin.
Viikonloput menee oman perheen kanssa akkuja lataillessa,ei tulis mieleenkään lähteä baariin/illanistujaisiin.
S
sama juttu
Vieras
[QUOTE="vieras ap";29245137]Yritän kyllä ja on minulla pari sellaista kaveria, mitkä on pysyneet läpi elämän. Sitten aika-ajoin, elämäntilanteesta riippuen, saatan kaverustua hetkeksi jonkun kanssa, mutta ne kaverisuhteet hiipuu kyllä nopeasti, jos elämäntilanne vaihtuu. Siis esim lasten ollessa ihan pieniä oli yksi ns mammakaveri, joskus kouluaikana viihdyin yhden luokkatoverin kanssa jne. .[/QUOTE]
Olen tismalleen samassa tilanteessa. Minulla on vain pari sellaista ystävää, jotka pysyneet. Muita ystäviä ei ole. Saan kyllä kavereita opiskelupaikoista, työpaikoilta jne. mutta kun elämäntilanne muuttuu ja vaihdan työtä tms. ne kaverit jäävät. :/ Se taas tuntuu johtuvan siitä, että kaikilla muilla niitä ystäviä tuntuu ennestään jo olevan niin paljon, etteivät he jaksa hankkia enää uusia/säilyttää kaverisuhteita, kun elämäntilanne muuttuu. Itse olisin halukas, mutta en tiedä, miten se onnistuisi. Tajusin juuri, että joskus minulle joskus järjestetään polttarit, ei sinne ole tulossa muita osallistujia kuin nuo kaksi ainoaa ystävääni.
Olen tismalleen samassa tilanteessa. Minulla on vain pari sellaista ystävää, jotka pysyneet. Muita ystäviä ei ole. Saan kyllä kavereita opiskelupaikoista, työpaikoilta jne. mutta kun elämäntilanne muuttuu ja vaihdan työtä tms. ne kaverit jäävät. :/ Se taas tuntuu johtuvan siitä, että kaikilla muilla niitä ystäviä tuntuu ennestään jo olevan niin paljon, etteivät he jaksa hankkia enää uusia/säilyttää kaverisuhteita, kun elämäntilanne muuttuu. Itse olisin halukas, mutta en tiedä, miten se onnistuisi. Tajusin juuri, että joskus minulle joskus järjestetään polttarit, ei sinne ole tulossa muita osallistujia kuin nuo kaksi ainoaa ystävääni.
V
"vieras ap"
Vieras
Minulle ei onneksi järjestetty polttareita, kun kävästiin vain "salaa" maistraatissa.
Olisi ollut ihan liian iso härdelli ja uskon, ettei nuo ystäväni ehkä olisi muistaneet, miten erilaiset käsitykset meillä on hauskasta ajanvietosta...