Onko ensimmäinen synnytys aina se kauhein ja pahin?

On varmaan, koska erään palstamiehen mukaan synnytyksen jälkeen naisen ronttonen on niin väljä ettei sitä edes tunne jos sieltä vauva tulee ulos.

Jaaha, no se on sitten vissiin vierasmies taas ollut juttusilla?..

 

Mulla eka oli pahempi, päättyi hätäsektioon.
Toka oli sitte "normisynnytys" (vaikka ei se herkkua ollut sekään :saint.

 

Toinen oli ainakin mulla parempi kokemus.

 

No ei kauheesti ollut eroa ekan ja tokan välillä, molemmat kohtuu helppoja, ensimmäisessä kyllä vähän lyhyempi ponnistusvaihe 22min.

 

Eka oli kohtalisen helppo, kun epiduraali toimi melko hyvin. Toisessa synnytyksessä ei jostain syystä toiminut ollenkaan ja synnytys oli todella kivulias! Kolmannessa en sitten ottanutkaan kivunlievitystä, kun ajattelin, että ei se tehoa kuitenkaan. Kivulias oli sekin ja avautuminen hidasta. Neljäs synnytys meni samoin muistaakseni ilman kivunlievitystä (tai no, ilokaasu toki oli) ja viides myös. Viidennen lapsen synnytys oli kaikkein helpoin - olin kokonaan auki sairaalaan tullessamme. Vauva hiukan odotteli vielä ja syntyi parin tunnin päästä.

 

Keskimmäinen on ollut pahin.

 

Mulla kuus synnytystä. Niistä helpoimmat oli ensimmäinen ja neljäs. Vaikeimmat oli toinen ja kolmas. Mulla ainakin tosi paljon vaikuttanut se miten kemiat kohdannu kätilön kanssa. Eli kuunteleeko kätilö mitä sanot.
Esim viidennessä (vaikka ei edes pahimmasta päästä ollut) synnytyksessä kätilö jankkas ettei mun synnytys ole käynnissä kun supistukset tulee yli kymmenen min välein. Viimein kun vaivautui tarkistamaan tilanteen niin olin jo melk 9 cm auki eikä kivunlievityksestä enää toivoakaan. Ja vaikka kuin sanoin että edellisissä synnytyksissä ollu sama tilanne niin ei tajunnu. Ei silti oon saanu vain neljännessä ja kuudennessa synnytyksessä toimivan kivunlievityksen. Muut suht koht luomuna jos ei lasketa muutamaa henkäystä ilokaasua tai aqvarakkuloita mistä ei kyllä ollu mitään apua.

 

yksi synnytys takana, toinen kohta. kaikenkaikkiaan kesti jonku 8h siitä, kun kotona löi niin järkyttävän kipeäksi alaselän, että hyvä kun autoon pääsin. avauduin nopeasti, mutta ponnistusvaihe kesti yli tunnin, väsyin ja vauvan sydänäänet heikkeni. siksi otettiin imukupilla (joka irtosi ekan kerran, joten piti leikat 2x pitempi episiotomia :X) en olis uskonut, että voi ihminen niin kipeä olla. mutta kipeintä otti se, kun sai olla jo vauva mahan päällä, niin siinä alettiin paikkaamaan alapäätä, ja ei ollut varmaan sitten puutunut kunnolla kun luuli jo että kaikki ohi.. mutta suht luottavaisin mielin lähdössä taas koitokseen sitten lokakuussa

 

mun äiti on kans kertonu, että kun se on ollu mua synnyttämässä (neljäs ja vipa lapsi) niin kätilö ei oo uskonut, kun äiti on sanonut, että nyt se syntyy. käskeny vaan pitää jalkoja ristissä, viimein äiti väkisin avannu jalkansa ja sieltä meikälikka sitte parissa minuutissa pölähti markille

Mulla kuus synnytystä. Niistä helpoimmat oli ensimmäinen ja neljäs. Vaikeimmat oli toinen ja kolmas. Mulla ainakin tosi paljon vaikuttanut se miten kemiat kohdannu kätilön kanssa. Eli kuunteleeko kätilö mitä sanot.
Esim viidennessä (vaikka ei edes pahimmasta päästä ollut) synnytyksessä kätilö jankkas ettei mun synnytys ole käynnissä kun supistukset tulee yli kymmenen min välein. Viimein kun vaivautui tarkistamaan tilanteen niin olin jo melk 9 cm auki eikä kivunlievityksestä enää toivoakaan. Ja vaikka kuin sanoin että edellisissä synnytyksissä ollu sama tilanne niin ei tajunnu. Ei silti oon saanu vain neljännessä ja kuudennessa synnytyksessä toimivan kivunlievityksen. Muut suht koht luomuna jos ei lasketa muutamaa henkäystä ilokaasua tai aqvarakkuloita mistä ei kyllä ollu mitään apua.

 

Minulla ensimmäinen synnytys oli helpompi, vaikka kestikin pidempään (26 tuntia). Ei ollut niin kivulias. Pieni repeämä tuli, mutta parani nopeasti. Vauvan koko 4200g.
Toinen synnytys taas oli paaljon kivuliaampi supistuksien osalta siis, kestikin vain 7 tuntia. Ei tullut repeämiä, vauvan koko 4300g.
Vertailin siis kipujen osalta, eli eka ei sattunut niin paljon

 

Sattuihan Se, mutta vaan siihen asti kunnes sain puudutukset.. Synnytys kesti päälle 5h ja ponnistus vaihe 20min.

 

[QUOTE="Leija";30139048]Kokemuksia? Kauhutarinoita? Kertokaa totuus.[/QUOTE]

Minulla ainakin oli.

 

Eka oli kiireellinen sektio joka tehtiin ennen kun synnytys ehti edes oikeasti alkaa, henkisesti paska kokemus ja toipuminen leikkauksesta ei ollut kivaa.
Tää toinen käynnistettiin kun vedet meni mut supistuksia ei koskaan alkanut tulla kunnolla. Supistukset aivan helvetin kipeitä kun oksitosiinilla tehtiin, mutta kivunlievitys toimi mun kohdalla hyvin. Nyt 3 viikkoa synnytyksestä ja oon todella hyvin toipumassa. Vähän repeämää tuli mut so what, kohta sekin on parantunut.

 

Se on se kun vähänkin puututaan (ja tämä ei siis ollut negatiivisesti sanottu koska joskus sitä synnytystä on pakko jouduttaa) siihen prosessiin niin kivut lyövät yli.

Mulla on kyllä joka kerta ollut vesien (spontaanin) menon jälkeen ihan tappomeininki. Ei mitään kontrollia, edes jalkaa en ole voinut tahdonalaisesti liikuttaa. En tiedä, miksi näin.

 

Keskimmäisen synnytys ollut helpoin. Mulla on kaikkiin synnytyksiin jouduttu puuttumaan. Eka supistukset loppuivat vaikka6 cm auki ja vedet menneet oksitosiini tippa laitettiin. Ponnistus vaihe 2h epiduraalin sain. Toka vedet menivät auki 4cm mutta supistukset eivät alkaneet niinpä tulehdus riskin takia oksitosiinillavauva ulos ponnistus vaihe 8 min. Kolmas vauvan liikkeet vähäiset kalvojen puhkaisi ja oksitosiini synnytys käyntiin ponnistus vaihe 45min. Menuetin 1,5l verta todella heikko ja huono olo tämän jälkeen.

Itselleni siis kaikkiin synnytyksiin jouduttu puuttumaan vauvan takia. Yleensä ei kyllä huvikseen niihin puututa.

 

Mun ensimmäinen synnytys päättyi leikkauspöydälle, joten siitä en oikein pysty sanomaan. Toinen synnytys oli kyllä kolmatta pahempi, vaikka tokassa ehdin saada puudutuksen ja kolmannessa en. Molemmat tosi nopeita ja tosi kivuliaita, mutta toisessa repesin aika pahasti. Tokassa myös vedet meni aiemmin, minkä jälkeen kivut oli aivan hillittömät. Kolmannessa vedet meni vasta salissa pöydällä, ja saman tien oli lapsikin ulkona joten ei tarvinnut kauaa kärsiä.

 

Toinen synnytys oli helpompi kuin ensimmäinen, ensimmäinen oli ehkä vaikein, mutta ennenkaikkea siksi, että se oli kaikki niin uutta ja outoa.
Kolmas oli ehkä fyysisesti rankin, koska olin tosi väsynyt ja uupunut, kun synnytys käynnistyi. Loppuraskausaika oli aika piinaavaa.

 

Eka oli ehdottomasti pahempi kuin toka, Eka alko supistuksilla, kesti 32h, ponnistusvaihe 50min ja kauheat repeämät- en pystynyt istumaan viikkoihin.
Toinen alkoi vedenmenolla mistä 8h niin lapsi maailmassa ja ponnistus 4min. Ei repeämiä ja käytännössä ponnistusvaiheessa epiduraalin vaikutus oli jo heikentynyt eikä silti järin kivulias ollut.

 

Ei ole.

Ensimmäinen synnytykseni oli ihana ja helppo epiduraalin ansiosta, vaikka kestikin yli 24 tuntia... Ponnistus oli 30 min.

Toinen synnytys oli KAMALA, koska spinaalilla ei ollut MITÄÄN vaikutusta ja supistukset olivat kovia, kun synnytys oli niin nopea... n. 4 tuntia. Ponnistus 10 min.

Kolmas synnytys oli kaikkein helpoin, en tarvinut kivunlievitystä, kun kipuja ei tullut, kuin vasta ponnistusvaiheessa. Synnytyksen kesto tuolloin reilu 5 tuntia ja ponnistus 2 min.

 

Kauhean pitkiä ponnistusvaiheita ollut esikoisten synnytyksissä

En osaa omistani sanoa kumpi oli pahempi, nimittäin esikoisesta sain epiduraalin ja piti leikata välinahkaa "ettei repeä" ja synnytyksen jälkeen en voinut autossa ollessa istua kunnolla 2 viikkoon, kunnes joku tikki antoi periksi ja sen jälken ei ollut ongelmaa. Harjoittelija tikkasi. Synnytys keski 12h joista ponnistus 12min

Kuopuksesta mentiin pelkällä puudutteella toisella puolen kohdunsuuta. Synnytys kesti 8h joista ponnistus 7min, kun olin vauvan saanu ulos niin olo oli niin hyvä, ihan kuin en olisi edes synnyttänyt! Mutta tuskaisemmat supistukset oli, en meinannut päästä saliin kun roikuin kaksinkerroin miehen käsivarressa koko aikaisten supistusten takia..

 

Mun kohdalla kolmas oli pahin, mutta vain siitä syystä että tiesin synnyttäväni kuollutta vauvaa.

Eka oli sektio, ei juurikaan kipuja tai ongelmia toipumisessa. Toka kesti kolme tuntia ilokaasun voimin, ei mikään paha kokemus. Neljäs oli 5,5h eikä mitenkään huono kokemus sekään.

Toki mun viimeisestä synnytyksestä on 19 vuotta joten saattaa olla hiukan haalistuneet muistot

 

Mulla vasta yks takana, toinen edessä. Odotan toisesta lyhyempää, mutta en tiedä mitä saan. Ekassa vesien menosta kesti 3vrk. 1,5vrk:n kuluttua alkoi supistukset, joita kesti 1,5vrk niin sai alkaa ponnistamaan. Supistukset olivat lääkärin mukaan jatkuvia eivätkä edistäneet tilannetta. Laitoin varmaan jännittämällä vastaan. Epiduraalin tarjottiin ja otin sen vastaan. Se ehti vaikuttaa 3 h kunnes olin 10cm auki. Olin todella epävarma ponnistaessa, en tuntenut supistuksia lainkaan ja odottelemaan ei jääty kun vauva piti saada heikkojen sydänäänten takia ulos pian. Itkin ja ponnistin 50min. Jälkeen päin ajateltuna: enempi sais luottaa kehoonsa eikä miettiä sitä kuinka huono synnyttäjä kokee olevansa.

Kertokaas kokemuksenne pohjalta millä eväin seuraavaan synnytykseen?

 

voi

Mun kohdalla kolmas oli pahin, mutta vain siitä syystä että tiesin synnyttäväni kuollutta vauvaa.

Eka oli sektio, ei juurikaan kipuja tai ongelmia toipumisessa. Toka kesti kolme tuntia ilokaasun voimin, ei mikään paha kokemus. Neljäs oli 5,5h eikä mitenkään huono kokemus sekään.

Toki mun viimeisestä synnytyksestä on 19 vuotta joten saattaa olla hiukan haalistuneet muistot

 

Mä olen kolme synnyttänyt,pitkillä ikäeroilla. Eka oli helpoin ja nopein,mutta lapsikin oli tosi pieni verrattuna seuraaviin . Kokoeroa oli yli kilo....

 

ei, 11h ja 11min kesti synnytys käynnistyksestä. Ei ollut kamalaa, päinvastoin, upea kokemus Menen mielellään uudelleen, olen kai masokistinen persoona ;D