tarkitan kysymyksellä sitä että onko yli neljänkympin ikä tuonnut uusia juttuja elämään. oletko kokenut paljon tunnet itsesi " viisaammaksi" kärsivällisemmäksi.
Itselleni on hyvä vertailu kohta se että ensimmäisestä avioliitosta syntyneet pojat jotka sain 22v ja 25 v nuorena, levottomanakin äitinä,jolla meno jalka vipatti, energiaa oli vaikka muille jakaa, intoa ja kärsimättömyyttäkin tyyliin minulle kaikki ja heti. No elämä opetti vuosien myötä monessa suhteessa. Sitten uuden avioliiton myötä sain 39 v komannen pojan ja sitten vielä 41v sen ihanan tyttären jonka olemassa oloa en voi lakata ihmettelemästä tänäkään päivänä. Ihnaa kun tytär sulostuttaa elämääni ja tämä nuorin poika nyt 7v on minun kullanmuru. Suhtaudun äitiyteen aivan erilailla kuin nuorena, olen kärsivällisempi, nutin ja iloitsen joka hetkestä lasten ja perheen kanssa. Nyt sille todella antaa arvoa. Elämä on seesteistä ja olen onnellinen ja tyytyväinen suurimman osan aikaa( onhan niitä huonojakin päiviä, mutta ne hyväksyy) Elämä on balanssissa myös parisuhteen osalta. Eipä enään menojalkaa vipata vaan viihdyn hyvin kotona, liiankin hyvin. Olen kyllä työelämässä, mutta kaikki vapaa-aika on hyvin tiivistä perhen kanssa. En olisi tässä pisteessä jos en olisi kokenut kaikenlaista ja saanut lapsia myös nuorena. :wave:
Itselleni on hyvä vertailu kohta se että ensimmäisestä avioliitosta syntyneet pojat jotka sain 22v ja 25 v nuorena, levottomanakin äitinä,jolla meno jalka vipatti, energiaa oli vaikka muille jakaa, intoa ja kärsimättömyyttäkin tyyliin minulle kaikki ja heti. No elämä opetti vuosien myötä monessa suhteessa. Sitten uuden avioliiton myötä sain 39 v komannen pojan ja sitten vielä 41v sen ihanan tyttären jonka olemassa oloa en voi lakata ihmettelemästä tänäkään päivänä. Ihnaa kun tytär sulostuttaa elämääni ja tämä nuorin poika nyt 7v on minun kullanmuru. Suhtaudun äitiyteen aivan erilailla kuin nuorena, olen kärsivällisempi, nutin ja iloitsen joka hetkestä lasten ja perheen kanssa. Nyt sille todella antaa arvoa. Elämä on seesteistä ja olen onnellinen ja tyytyväinen suurimman osan aikaa( onhan niitä huonojakin päiviä, mutta ne hyväksyy) Elämä on balanssissa myös parisuhteen osalta. Eipä enään menojalkaa vipata vaan viihdyn hyvin kotona, liiankin hyvin. Olen kyllä työelämässä, mutta kaikki vapaa-aika on hyvin tiivistä perhen kanssa. En olisi tässä pisteessä jos en olisi kokenut kaikenlaista ja saanut lapsia myös nuorena. :wave: