Onko elämä reilua?

[surullinen]

En tiedä mitä mieltä olette minun tarinasta. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu siitä että kerron sen täällä.

Minulla on kaksi lasta. Toista tehtiin 3,5 vuotta. Kolmas ivf-hoito onnistui. Hän syntyi täysaikaisena mutta ei hengittänyt syntyessään vaan häntä jouduttiin elvyttämään (antamaan happea ja imemään lapsivettä hengitysteistä) ja sitten hänet vietiin lasten teholle. Kenties tästä johtuen hänellä on vaikea dysfasia. Siihen ei koskaan saada selvyyttä. Hän joutuu käymään kahdessa eri terapiassa kerran viikossa.

Toinen lapsistamme oli luomulapsi joka myöskin syntyi täysiaikaisena ja sai täydet apgar pisteet. Hänellä todettiin vuosi sitten vaikea autismi. Nyt hän on neljän vanha eikä puhu juuri ollenkaan. Hän ei osaa leikkiä toisten lasten kanssa eikä osaa ilmaista itseään esimerkiksi jos sattuu tms.

Minä olen oikeastaan tällainen henkilö joka ei sovi Mitäs nyt-palstalle enkä Lapsettomuus-palstalle.

Olen kiitollinen lapsistani mutta katkera ja surullinen siitä että heillä on nämä vammat. Kuitenkin saimme tekemällä tehdä tätä ensimmäistä ja kun saimme toisen lapsen ajattelin että yhdellä perheellä ei voi olla niin huono onni että molemmilla lapsilla olisi jotain ongelmia, mutta se on näköjään ihan mahdollista.

Ottakaa kantaa jos teillä on mielipiteitä asiasta. :\|

 

[taustalla]

Sinun tarinasi luettuani alkaa kaksinverroin enemmän harmittaa kun ihmiset jaksavat marmattaa turhanpäiväisistä asioista muilla palstoilla (onko itsekästä jos vaan halunnut hankkia yhden lapsen, onko itsekästä olla töissä jos lapsia ja väittää syyksi taloudellista tilannetta jne.). Näyttää siltä, että kun elämä aina menee suunnitelmien mukaan perusasioissa, ei osaa arvostaa sitä mitä on.

Jaksamista Sinulle ja perheellesi :hug: :hug: :hug: :hug:

 

[taustalla]

Otan todella osaa tarinaasi. On sinulla rankkaa! Ja voimia kysytään! En varmasti itse kestäisi tuota kaikkea. Yhdyn siihen, että ihmiset valittavat turhasta. Itselläni on syöpää sairastava sokeutunut mies, joten elämänkouluista tiedän itsekin jotain. Tsemppiä! Ja haleja!

 

[Hansuliinu]

Elämä ei todellakaan ole reilua.. olen kuullut monen valittavan kuinka on tylsää olla raskaana kun ei vaatteet mahdu päälle..antaisin vaikka oikean jalkani, jos tulisin raskaaksi..

voimia ja jaksamisia.. :hug: :flower:

 

[kuu-ukko]

Voima :hug: sinulle ja perheellesi. :heart:

Elämä ei todellakaan ole reilua. Meidän prinsessa menehtyi kohtuni lämpöön kolmisen kuukautta sitten rv 38+. Nyt mietin, että miksi meille kävi näin. Pienokainen olisi saanut rakkautta, lämpöä ja turvallisen kodin, kun taasen kaikilla pienokaisilla asiat eivät ole näin. Mutta kaikki on otettava vastaan, mitä meille annetaan.

Onneksi meillä on terve 2v poika, joka hymyllään valloittaa äidin ja isän ja antaa meille voimia jaksaa eteenpäin. Lapsemme ovat molemmat ivf-lapsia, jotenka ne ovat vieläkin arvokkaampia lahjoja. Pakastimessa on kuusi alkiota odottamassa tulevaa. Toivottavasti niistä saamme nyytin syliimme.

Kaikille oikein hyvää ja onnellista alkanutta vuotta !
:heart:

 

[Kiin]

\

..antaisin vaikka oikean jalkani, jos tulisin raskaaksi..

Samoin!!! Elämä ei todellakaan ole aina reilua.

Itseäni sapettaa, että kaikenmaailman alkoholistit ja narkit sikiää kuin rotat, lapsia tehdään, mutta ne jätetään heitteelle ilman kunnon perustarpeiden tyydyttämistä tai että ei huolehdita ehkäisystä ja tehdään abortti toisen perään. Ja kunnon ihmiset yrittää hikipäässä ja hinnalla millä hyvänsä saada edes sen yhden nyytiin :'( prkle....

Niin monta surullista yllämainittua tapausta on ollut tuttavapiirissä, että oikein oksettaa!!

Paljon voimia sinulle aloittaja lastesi kanssa :hug:

 

[vaimoperhonen]

itsellä kanssa samat ajatukset, että onko elämä reilua? "Vasta" ensimmäinen ivf-hoito menossa ja toisen PAS:n jälkeen eilen alkoi kuukautiset. Epätoivoinen olo, että ei ne 2 pakasteessa olevaa alkiota kuitenkaan ala elämään. Enkä ihan heti jaksa siirtoon mennäkkään.

Voimia aloittajalle ja kaikille muillekin täällä palstaileville. Kiitos vertaistuesta. :flower:

 

[surullinen]

Kiitos teille kaikille :flower: :hug: Ja todella paljon voimia ja onnea matkaan lapsettomuushoitojen kanssa. Minä usein ajattelen kun tuntuu että voimat ovat aika lopussa ja että kaikki on niin vaikeaa että onneksi lapsemme ovat sentään sillai terveitä ettei ole mitään ns. vakavaa sairautta että tarvitsisi jatkuvasti pelätä että menettäisimme heidät.

Olen todella pahoillani Teidän puolesta, jotka olette menettäneet lapsen (joko syntyneen tai syntymättömän) ja Teidän jotka vielä taistelette hoitojen kanssa. :hug:

 

[harmaana]

:hug:
Sinulla on varmasti rankkaa. Ei näytä elämä olevan reilua, sen olen itsekin saanut kokea. Mutta koetan nähdä asiaa toisessa valossa, näkemällä itseni yhtenä onnekkaista. Sillä vaikka elämä on kohdellut sinua rankasti, löytyy aina joku, jota se on kohdellut vielä kurjemmin. Lapsesi ovat elossa, ja kuten sanoit, heillä ei ole heidän elämäänsä uhkaavaa sairautta. Ja vaikka tämä täällä Suomessa tuntuu kaukaiselta, niin oikeasti meillä on asiat uskomattoman onnellisesti. Meidän ei tarvitse pelätä pientemme menehtyvän nälkään tai kylmyyteen, saatika joutuvan töihin vielä lapsia ollessaan. Erityislapset pääsevät kouluun yhtälailla kuin muutkin ja saavat tasokasta ja yksilöllistä opetusta sinun toimeentulotasostasi riippumatta. Meillä on mielipiteenvapaus ja suhteellisen hyvä tasa-arvo miesten kanssa, joskaan ei nyt ihan täydellinen.

Ystäväni on elämänsä aikana traagisesti menettänyt vanhempansa, kaksi aviomiestään, ainoan poikansa ja parhaan ystävättärensä. Tästä kaikesta huolimatta tai tämän kaiken kasvattamana hän on vahvoin tuntemani ihminen, joka jaksaa puolustaa positiivista elämänasennetta vielä kun muut luovuttavat.

:flower: ja voimia lastesi kanssa!

 

[LiirumLaarum]

:hug: Jaksamista sulle...
Itte kanssa välillä miettii että kuin pienistä ihmiset jaksaa nurista!!
Ite antasin mitä vaan jos joskus sen oman käärön terveen taikka sairaan saisin syliini...
Ja hei...ihmiselle ei anneta enempää kannettavaa mitä se jaksaa kantaa =)

 

[odottamaton]

Ei ole reilua ei. Toivotan jaksamista perheellenne. Jotain tiedän epäreiluudesta itsekin. Ensimmäinen raskaus meni kesken, toinen lapsi syntyi pikkukeskosena ja kuoli viikon ikäisenä. Istukkatutkimuksen mukaan lapsella oli terveen kromosomit, mutta olikin sitten sellainen kromosomivika johon kuolee. Tänään alkoi lääkitys ekaa IVF:ää varten, eli jaksan vielä toivoa tulevani äidiksi. Parempaa uutta vuotta kaikille!

 

[Milli]

Ei ole reilua. Näitä juttuja lukiessani omat murheet alkoivat tuntua kumman pieniltä. Mehän emme ole menettäneet mitään, lasta vain ei kuulu. En edes osaa kuvitella kuinka kamalaa olisi menettää oma lapsi, jota on niin paljon toivonut ja odottanut. Sen rinnalla ei meidän vajaan vuoden mittainen yritys ole juuri mitään. Palsjon jaksamista kaikille teille ja toivottavasti kärsivällisyys palkitaan ennen pitkää.