P
palma
Vieras
On päässyt kehityspsykologia unohtumaan, joten kertokaas kokeneemmat millainen lapsi on 1-vuotiaana? Meidän reipas hymyilijä on muuttunut kuin toiseksi lapseksi, tyytymätön narina tuntuu säestävän kaikkea toimintaa. Kieltää ei saisi, estämisestä menee täysin hermo ja välillä pitää muuten vaan istua lattialle tirauttamaan hetkeksi elämän tylsyyttä. Maailma romahtaa jos äiti häviää näkyvistä tai edes kävelee poispäin. Eroahdistusta siis riittää, mutta koskas tää helpottaa? Älkää vaan sanoko, että tää muuttuu lennossa uhmaiäksi, pakko olla jotain suvantoa välillä...