Onko elämäsi sellaista kuin nuorena ajattelit?

  • Viestiketjun aloittaja musta tulee tarhantäti
  • Ensimmäinen viesti
Joskus epäilin olisinko elossa tässä iässä, en siksi että olisin elänyt mitenkään holtittomasti, mutta en vaan osannut ajatella tulevaisuutta. Ajattelin kuitenkin, että elämän täytyisi ainakin olla parempaa kuin se sillä hetkellä oli ja se on kyllä toteutunut. Monta käännettä matkan varrella en olisi kuitenkaan osannut aavistaa.
 
No mulla oli pitkään sellainen epävarmuus että löydänköhän koskaan ketään jonka kanssa haluan loppuelämän jakaa. Kyllästyn niin helposti, ja ajattelin että onkohan musta koskaan äidiksikään.

Aika pitkään musiikki hallitsi elämää ja kuljetti mua, ja suunnitelmatkin oli sen suuntaisia ammatin puolesta.. Aijoin matkustella paljon, ja jatkaa vauhdikasta elämääni ja mennä päivä kerrallaan. Oikeastaan vois sanoa ettei mulla ollut minkäänlaisia suunnitelmia :D Sitten yhden yön aika kaikki muuttui :heart:
 
era
No melko lailla on. Halusin miehen, lapsia ja kivitalon, jossa korkea olohuone ja kaikki löytyy. Ainut mikä on toisin on se, että käyn osa-aikatyössä, vaikka olen aina halunnut olla kotiäiti. Oman äidin malli on siinä ollut tärkeä. Se hieman harmittaa, mutta näin aikuisena tietää, että töitä on asioiden eteen tehtävä. Kohta toivottavasti taas jonkin aikaa kotiäitinä, jos vauvakuume tuottaa tulosta. Ja tähän vielä lisään, ettei tule kuraa niskaan, että ei, en elä sitten sossun tuilla, vaan Kelan äitiyspäivärahalla, säästöillä ja miehen tuloilla :)
 
Ei, minusta ei tullut näyttelijää, eikä varmasti tulekaan. Kirjailijaksikaan en ryhtynyt, siitä kirjan kirjoittamisesta tosin haaveilen yhä.
Äidiksi tulemista pidin lapsena itseestäänselvyytenä. Tämän kyseenalaistin nuorempana, ja elämäkin kerkisi kyseenalaistaa tämän toiveeni mutta äiti siis olen =) siltä osin mielikuvani pitävät paikkansa.
 
ei ole sitä mitä kuvittelin, jos olis mennyt niinkuin joskus nuorena haaveilin niin: asuisin maatilalla, mulla olis omia heppoja, 7 poikalasta, olisin ammatiltani poliisi...

mie menin nyt toistamiseen naimisiin, mulla on poika edellisestä liitosta, asun rivarissa.. enkä voisi olla onnellisempi :)
 
Hah, no ei :D. En tiedä mitä ajattelin, mutta tarkoitus ei missään nimessä ollut muuttaa Helsinkiin, sehän on kirosana pohjoisessa Suomessa, eikä varsinkaan mennä yliopistoon. Oli vakaa päätös olla myös hankkimatta koskaan lapsia, mutta tällä hetkellä huomaan olevani jo parivuotisen kypsytyksen uhri, eikä ajatus enää ole täysin ei-ei.

Matkustaminen ja ulkomailla asuminen on toteutuneet, ja ne on olleetkin ne tärkeimmät jutut. Elämä on kohdellut hyvin :).
 
jo
Lapsena/nuorena paatin etta suomalaista ukkoa en nai vaan ulkolaista olla pitaa :D
ja kolme mukulaa olisi kiva ja kiva olisi asuakin ulkomailla
Toteutui.
Elainlaakari musta piti tulla ja rikas sellainen
Ei tullut kuin nuoriso-ohjaaja ja eipa siina ole levea leipa!
 
Lunatic
Nuorena ajattelin etten eläisi LÄHESKÄÄN näin kauan.
En haaveillut mistään, paitsi kuolemasta. Eipä onneksi ole toteutunut. VIELÄ.

Mutta ainakin mulla on nuoruuden haave, joka ylipäänsä joskus toteutuu. B)
 
Minulla noita haaveita oli lapsuudessa useampia. Suurimpia haaveammateita olivat ratsastuksenopettaja ja eläinlääkäri, silloiseen haaveeseeni kuului asua maalla isossa talossa ja paljon eläimiä siinä ympärillä. Varmaan mies ja lapsiakin kuului pakettiin, mutta ne taisivat olla toissijaisia... :whistle:

Joskus nuoruudessa sitten haaveet realisoituivat linjalle sairaanhoitaja tai lastentarhanopettaja, asuminen kaupungissa isossa ja viihtyisässä kerrostaloasunnossa. Koira tai koiria, mies ja 1-2 lasta.

Tuo nyt toteutui paremmin, mies ja kaksi lasta löytyy, sairaanhoitaja olen ammatiltani, kerrostalossa asun kaupungissa (asunto ei ehkä täysin vastaa nuoruuden unelmia) ja se koirakin on. Kuitenkin elämä on pitkälti erilaista mitä tuolloin kuvittelin.
 
vieras
Lapsena kuvittelin jostain selittämättömästä syystä, että musta tulis teininä suosittu ja mulla olis paljon kavereita ja poikia valittavaksi asti, kenet huolisin. Ja paskan marjat, kiusattiin vaan koulussa ja pojille olin pelkkä vitsi.

Teininä kuvittelin et elän varmaan tän ikäisenä joko turtuneena paskaan parisuhteeseen tai sit olen yh, jolla useita lapsia mahdollisesti eri miehille.

Mut eipä ole edes paskaa suhdetta hyvästä puhumattakaan eikä ees lapsia, kenenkään kanssa.

Enkä olis muuten ikinä uskonut, että mulla on vielä tässä iässä opinnot kesken ja pisimmätkin työsuhteet muutaman kuukauden pätkää. Jotenkin sitä nuorena kuvitteli, että sit kun mä oon iso, mä MEEN töihin sinne ja sinne. No eipä niin vaan nähtävästi mennäkään. Itseasiassa nyt muun puutteessa olen päätymässä samanlaisiin hommiin, mitä jo teininä tein kesätöinä (ja vihasin silloin - nyt tykkään, kun tajuan ettei ne muut aikuisten ammatit ole sen häävimpiä).
 

Yhteistyössä