Onko avioero aina välttämättä lapsille traumaattinen kokemus??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Nimittäin meilläkin tällainen tilanne,tullaan miehen kanssa toimeen kaveripohjalta,seksiä ei ole ollut vuoteen,minä lähinnä en halua miestäni,en vain enää rakasta ja tunnen hänet kuin ystävänä.

Kavereina tullaan hyvin toimeen mutta molemmat elää vähän niinkuin omaa elämää,lapsia kuljetetaan vuoroin,harvoin perheenä.

Mutta...onko tältä pohjalta järkevä jatkaa perheenä??Jos rakkaus ja parisuhde puuttuu niin onko se lasten parhaaksi muka aina järkevä syy silti jatkaa ja jaksaa tällein??

Kyllä olen avioeroa alkanut hautomaan ja meidän muutosta kahdeksi perheeksi,lapset saisivat siltikin onnelliset vanhemmat,ja kumpikin osallistuisi lasten elämään.
 
No teillä on kuitenkin nyt tasapainoinen elämä (mikä on tärkeää lapsille). Eron jälkeen uuden kumppanit yleensä tuo vain harmia (nyksien vaikea hyväksyä exiä ), uusperhekuviot on haasteellisia jne.
 
Jos ette riitele jatkuvasti tms. niin kyllähän lapset varmasti haluaisivat isän ja äidin yhdessä. Mieheni poika kaipaa isäänsä kotiinsa asumaan vieläkin, yli 7 vuotta eron jälkeen. Surullista lapsen kannalta :(
 
Minkä ikäiset lapset/montako?

Pienten lasten kanssa parisuhde voi jäädä vähemmälle pitkäksikin aikaa. Mutta jos teillä tahtoa löytyy löytää vielä toinen ja pitää perhe kasassa, niin esim. parisuhdeleirit ja pariterapiat on sitä varten. :)
 
Vanhempani erosivat sovussa ja näin aikuisena ymmärrän ihan hyvi miksi. Molemmat vanhemmat olivat koko lapsuuteni läsnä ja tapasimme muualla asuvaa isää viikoittain.
Avioero kuitenkin varjostaa elämääni edelleen. Kärsin edelleen hylkäämisen pelosta joka on vaikuttanut niin ystävyys- kuin surustelusuhteisiinkin.
Perheen hajoaminen on järkyttänyt perusluottamuksen tunnettani pysyvästi.
En tuomitse eroperheitä, tuskin kukaan huvikseen perhettä hajoittaa.

 
Itse en ole vanhempieni erosta kärsinyt muuten kuin olemalla pelinappulana heidän välissään.. Jos olisivat keskenään osanneet puhua niin olisi sujunut paremmin.
 
Sitten ei välttämättä olekaan niin harmoninen tilanne, kun kuvioon tulevat uudet puolisot. Miehesi uusi kumppani voisi olla esim sellainen, ettet voi sietää häntä, ja sinua huolestuttaa, että nainen on lastesi elämässä. Etkä voi tehdä juuri mitään kuin sopeutua. Ei se ero ainakaan helpota elämää, että kyllä kannattaa tosi tarkkaan miettiä.
 

Yhteistyössä