Onko avaruus mielestäsi loputon, vai loppuuko se jossain ja jos loppuu niin mitä sen takana on?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hmph
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hmph

Vieras
Itse olen sitä mieltä, että avaruus on loputon, mutta eri tavalla kuin mitä voi käsittää. Esim, jos lähtee tiettyyn suuntaan kulkemaan, vaikka kulkee viivasuoraa, niin päätyy lopulta omaan lähtöpisteeseensä takaisin. :)
 
Niin, se on jännä juttu, että avaruus laajenee koko ajan kiihtyvällä vauhdilla. Mihin se laajenee? Joka suuntaan, mutta mihin joka suuntaan, jos avaruus on ääretön ja muuta ei ole kuin ääretön avaruus.
 
[QUOTE="minttu";25254100]Niin, se on jännä juttu, että avaruus laajenee koko ajan kiihtyvällä vauhdilla. Mihin se laajenee? Joka suuntaan, mutta mihin joka suuntaan, jos avaruus on ääretön ja muuta ei ole kuin ääretön avaruus.[/QUOTE]

Ääretön ei ole suunnaton. Se on rajaton, mutta ei loppumaton.
 
[QUOTE="minttu";25254113]Mielestäsi avaruudella on loppu?[/QUOTE]

Singulariteetti. Se voi olla samalla alku ja loppu. Ihmisen käsityskyky loppuu ennen, kuin avaruus.
 
[QUOTE="minttu";25254100]Niin, se on jännä juttu, että avaruus laajenee koko ajan kiihtyvällä vauhdilla. Mihin se laajenee? Joka suuntaan, mutta mihin joka suuntaan, jos avaruus on ääretön ja muuta ei ole kuin ääretön avaruus.[/QUOTE]

Avaruus voi olla ääretön mutta rajaton, samaan tapaan kuin pallon pinta. Tai sitten se voi olla rajallisen kokoinen eli äärellinen sekä ehkä kasvava. Ulkopuolella ei kuitenkaan ole mitään vaan itse tila kasvaa. Joka tapauksessa valonnopeus rajoittaa meidän havaintokykyämme emmekä näe pitemmälle kuin mitä valo on kulkenut ajanlaskun ajasta. Lisäksi maailmankaikkeudella ei ole keskipistettä vaan kaikki pisteet avaruudessa on keskipiste josta laajeneminen tapahtuu.
 
lapsena käsitin avaruuden äärettömyyden kun ajattelin että jos siinä olisi takalaita niin mitä olisi laidalla olevan tiilimuurin toisella puolen?

ei mitään eli justiinsa samaa tavaraa kuin muurin tällä puolenkin => eli 9 vuotiaan selitys avaruuden äärettömyydelle
 
Oikeastaan ajatus siitä mitä tilan ulkopuolella on on samankaltainen kuin kysymys mitä ajan ulkopuolella on. Ajalla on alku, mutta on epäselvää onko sillä loppu.
 
Eihän sekään nyt ole ihan välttämätöntä, että sillä alku on. Jos maailmankaikkeus on aika-avaruudellinen makkara, se alkaa (ja loppuu) aina uudestaan. Tätä vaihtoehtoa ei kai ole suoranaisesti kumottu?

En ole kuullut tuollaisesta teoriasta, mutta tietomme ajasta ovat hyvin vähäiset. On esitetty että aikaa olisi ollut ennen aikaräjähdystä, mutta meillä ei olisi keinoa havannoida sitä.
 
No, tämä perustuukin merkittävältä osin yhteen lehtijuttuun, joka on jäänyt päähäni. Scientists glimpse universe before the Big Bang En ole niin tarkkaan näihin perehtynyt, mutta tuskin tuota aiemmin olemassaolon vaihtoehtoa on pystytty kumoamaan, ellei sitten loputon laajeneminen ole aukottomasti todistettu.

Syklinen universumi on yksi vaihtoehto, mutta käsittääkseni tuossa ei ole ajateltu ajan syklisyyttä. Jos tarkoitit sitä että kun mennään tarpeeksi pitkälle tulevaisuuteen niin päästään tähän hetkeen?

Ehkä voisi villisti ajatella että jokainen noista alkuräjähdyksistä synnyttää samanlaisen universumin ja nuo jäljet edellisistä olisivat eräänlaisia inteferenssikuvioita :p Tuskin tuo on kuitenkaan muuta kuin ajatusleikki. Aika on mielenkiintoinen arvoitus jossa on vielä paljon tilaa mielikuvitukselle :)
 
Oikeastaan ajatus siitä mitä tilan ulkopuolella on on samankaltainen kuin kysymys mitä ajan ulkopuolella on. Ajalla on alku, mutta on epäselvää onko sillä loppu.

Aikaa ei oikeastaan ole. On vain meidän kehittämämme mittajärjestelmä, joka ei ole loppujen lopuksi luotettava. voisi sanoa, että kaikki aika on kerralla, tippaleipämäisenä sumuna, joka voi hipaista itseään ja taipua ja laajentua... "Aika" tarvitsee huomioijan, tarkkailijan, jonka suhteessa aika on.
 
Ei ei en tietenkään ajattele, että kaikki tapahtumat toistuisivat juuri samalla tavalla. Miksi toistuisivat? Eli ajattelen, että tuossa vaihtoehdossa universumit saattaisivat toistua samankaltaisina, muttei kuitenkaan yksityiskohdiltaan samanlaisina.

Eli et tarkoittanut että aika olisi kietoutunut luupiksi? Syklinen maailmankaikkeus on yksi varteenotettava mahdollisuus ikuisesti laajenevan maailmankaikkeuden rinnalla.
 
Aikaa ei oikeastaan ole. On vain meidän kehittämämme mittajärjestelmä, joka ei ole loppujen lopuksi luotettava. voisi sanoa, että kaikki aika on kerralla, tippaleipämäisenä sumuna, joka voi hipaista itseään ja taipua ja laajentua... "Aika" tarvitsee huomioijan, tarkkailijan, jonka suhteessa aika on.

Mutta kuka tämä tarkkailija on? Onko mielestäsi aika illuusio ja onko mielestäsi tulevaisuus 'ennalta määrätty'? Jos kaikki aika on kerralla, niin silloin tulevaisuus ja menneisyys on valmiina koko ajan, ellei sinulla ole muita ajatuksia?
 
Mutta kuka tämä tarkkailija on? Onko mielestäsi aika illuusio ja onko mielestäsi tulevaisuus 'ennalta määrätty'? Jos kaikki aika on kerralla, niin silloin tulevaisuus ja menneisyys on valmiina koko ajan, ellei sinulla ole muita ajatuksia?

Tuleva ja mennyt ja nykyhetki ovat kosketuksissa toisiinsa ja vaikuttavat jatkuvasti muuttaen toisiaan. Ihmisen tarkkailema pieni välähdys ei kerro juuri mitään. Hindujen Ganesha-jumaluus on hyvä esimerkki: siinä yhdistyvät mennyt, oleva ja tuleva universumi dynaamiseksi kokonaisuudeksi. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Tietyllä tavalla aika on illuusio, tekemällä tehty asia, muuten ihminen ei pysty järkeistämään edes itseään. Eli aika on kuten avaruuskin: läsnä, selvittämättömänä, kaikkialla, käsitteenä.
 
Mä en ainakaan pysty käsittämään avaruutta tai sen laajuutta tai rinnakkais universumeja. Liian vaikeaa mulle. Tuo teoria kyllä kiinnostaa. Saadaanko koskaan tietää totuutta mitä tuolla on? Jos joku tietääkin eikä kerro. ;)
 

Yhteistyössä