Onko auttaminen ilmaista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Katriina"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"Katriina"

Vieras
Tuli mieleeni yksi kysymys toisesta ketjusta.

Kuinka moni haluaa auttaa muita ihmisiä pyyteettömästi?

Jos joku pyytää apua, toivotteko te salaa kuitenkin vastapalvelusta joskus tulevassa tai
jonkinlaista korvausta esim. rahaa.
 
Auttaminen voi olla ilmaista. Aina se ei sitä kuitenkaan ole.

Toki autan läheisiäni silloin, kun he ovat avun tarpeessa. Itseasiassa juuri pari viikkoa sitten sanoin yhdelle ihmiselle, jota olen viime viikkoina aika paljon auttanut, että hän voisi jo hiljalleen lopettaa sen ainaisten lahjojen roudaamisen. Mä EN tarvitse mitään lahjaa siitä hyvästä että autan. Paljon mieluummin mä itseasiassa autan ilman sitä lahjaa.
 
mulle se on pyyteetöntä, täysin pyyteetöntä.
Tämä jo senkin takia, että yleensä tykästyn vaatimattomiin ihmisiin, jotka eivät rohmua itselleen kaikkea. Ja tämähän tarkoittaa sitä, että viihdyn vaatimattomien ihmisten kanssa, jotka ovat siis yleensä aika köyhiä.

Näin.

aika moni muu odottaa saavansa itse jotain.
itse autan yleensä niitä, joilla ei ole mitään mitä antaa takaisin tai joiden elämäntilanne on sellainen, että ei ole kykyä antaa.
en auta ihmistä, joka pyytää jotain jotta saa itse laittaa omat rahat etelänmatkaan, kun ei tarvitse maksaa oman kakaran vahtimisesta jollekin tai jotta ei itse tarvitse kuljettaa lasta harrastuksiin, kun voi tehdä vaikka ylitöitä tai matkatöitä sen sijaan ja tienata etelänlomia ja kaukolomia.
autan jos jollain on hätä. talo palantu, erokriisi, sairaus...

ei noi apua oikeasti tarvitsevat yleensä ole tilanteessa jossa voisivat itse jeesatan takaisinpäin.
 
[QUOTE="hmmm";27009888]mulle se on pyyteetöntä, täysin pyyteetöntä.
Tämä jo senkin takia, että yleensä tykästyn vaatimattomiin ihmisiin, jotka eivät rohmua itselleen kaikkea. Ja tämähän tarkoittaa sitä, että viihdyn vaatimattomien ihmisten kanssa, jotka ovat siis yleensä aika köyhiä.

Näin.

aika moni muu odottaa saavansa itse jotain.
itse autan yleensä niitä, joilla ei ole mitään mitä antaa takaisin tai joiden elämäntilanne on sellainen, että ei ole kykyä antaa.
en auta ihmistä, joka pyytää jotain jotta saa itse laittaa omat rahat etelänmatkaan, kun ei tarvitse maksaa oman kakaran vahtimisesta jollekin tai jotta ei itse tarvitse kuljettaa lasta harrastuksiin, kun voi tehdä vaikka ylitöitä tai matkatöitä sen sijaan ja tienata etelänlomia ja kaukolomia.
autan jos jollain on hätä. talo palantu, erokriisi, sairaus...

ei noi apua oikeasti tarvitsevat yleensä ole tilanteessa jossa voisivat itse jeesatan takaisinpäin.[/QUOTE]

Sait minut miettimään.
Olen ollut ihminen, joka on auttanut kaikkia jollakin tavalla, kun joku on pyytänyt apua.
Tämä vastauksesi toi mieleeni kerran, kun yksi henkilö oli taloudellisissa vaikeuksissa ja niinpä minä laitoin hänelle aina joka ilta ruokaa samalla kun tein itselleni. Henkilö kävi luonani syömässä. En ollut itsekään mikään varakas vaan elin tosi pienillä rahoilla, mutta minun tuli sääli häntä, kun hän puhui tilanteesta.
kerran kun odotin häntä luokseni käymään, häntä ei tullut. Yritin soittaa ja puhelu meni ulkomaille.
Hän sanoi tämän jälkeen viikon päästä, että oli ottanut ulkomaanmatkan eli lomailemassa.
Minulle tuli silloin kovin hoopo olo. Itelläni ei ollut siihenkään aikaan varaa ulkomaanmatkoihin saati mihinkään muuhunkaan pieneen luksukseen. No tästä on jo useampi vuosi aikaa. Hän käytti silloin hyväkseen hyväuskoisuuttani. No tällaista voi tapahtua. Tämä tuli vaan mieleeni nyt kirjoitit, että autat vaan sellaisia jotka ovat oikeassa hädässä ja etkä auta sellaisia, jotka pyytää apua, jotta itse saisivat siten jotenkin ulkomaanmatkan tms.
 
Tavallaan joo...
Autan mielelläni aina kun pystyn, en toki rahallisesti, siihen ei ole mahdollisuutta. Mutta muunlaisissa asioissa. Ja ei se oikeasti rahaa maksa mutta kyllä, minä odotan että kun tarvitsen vastaavanlaista apua, saan sitä vastavuoroisesti.
Harmittaa vieläkin että aikanaan oli maksuton lapsenvahti sukulaisten lapsille, sellainen automaattisesti -juttu. Ja kun olisin sitten tarvinnut apua samanlaisessa tilanteessa, ei se koskaan käynyt. Tai pahinta oli että kävihan se, ja sinä päivänä kun lasten olisi pitänyt mennä hoitoon, soitettiin että eipä se käykään, ei mua nyt huvitakaan. Siinä meni useammat viikonloppusuunnitelmat päin...
Siihen loppui se homma, teen tuollaisia juttuja vain ja ainoastaan vastavuoroisuusperiaatteella.
 
Arvelen, ettei auttaminen ole pohjimmiltaan koskaan pyyteetöntä. Jos auttamisesta tulee jollakin tavalla kurja olo, ei ihminen välttämättä auta. Pyyteellisyys ei siis ole negatiivinen asia kuitenkaan välttämättä. Valaiseva esimerkki: annan rahaa/ruokaa/tms jollekin tarvitsevalle, mutta kuulen hänen puhuvan minusta selkäni takana p****a (ei välttämättä auttamisen tapaan liittyen), mistä seuraa se, että jelppiminen loppuu siihen. Tässä on se pyyde minun puoleltani, että älä ole epäkohtelias myöskään selkäni takana.
 
Riippuu niin tilanteesta ja ihmisistä. Jos joku oikeasti varaton henkilö tarvitsisi apuani, voisin hyvinkin auttaa ilman että odotan mitään vastalahjusta. Jos taas annan vaikkapa kassillisen lastenvaatteita jollekin ystävälleni, odotan kyllä vähintään kiitosta ja mielestäni häneltä kohteliasta olisi vaikkapa tarjota kahvit tms. kiitokseksi. Jos autan ystävääni muutossa tai tarjoan hänelle yösijan lomamatkalla, odotan että hän on vastaavasti valmis auttamaan minua muutossa tai majoittumisessa silloin kun minulla se tarve on.
 
en tiedä lasketko auttamiseksi sen että itse esim käyn kerran viikossa veteraanille pitämässä seuraa, hoitamassa kauppa-asioita ym asioita,lukemassa, juttelemassa ja kuuntelemassa.
samallalailla toimin erään pyörätuolissa olevan vanhuksen kanssa.

ja en odota heiltä mitään vastapalveluksia tai ota maksua. tai saanhan minä maksun kun saan kuunnella heidän todella mielenkiintoisia elämäntarinoitaan.
 
en tiedä lasketko auttamiseksi sen että itse esim käyn kerran viikossa veteraanille pitämässä seuraa, hoitamassa kauppa-asioita ym asioita,lukemassa, juttelemassa ja kuuntelemassa.
samallalailla toimin erään pyörätuolissa olevan vanhuksen kanssa.

ja en odota heiltä mitään vastapalveluksia tai ota maksua. tai saanhan minä maksun kun saan kuunnella heidän todella mielenkiintoisia elämäntarinoitaan.

Hienoa auttamistyötä teet :)
 
[QUOTE="vieras";27010022]Riippuu niin tilanteesta ja ihmisistä. Jos joku oikeasti varaton henkilö tarvitsisi apuani, voisin hyvinkin auttaa ilman että odotan mitään vastalahjusta. Jos taas annan vaikkapa kassillisen lastenvaatteita jollekin ystävälleni, odotan kyllä vähintään kiitosta ja mielestäni häneltä kohteliasta olisi vaikkapa tarjota kahvit tms. kiitokseksi. Jos autan ystävääni muutossa tai tarjoan hänelle yösijan lomamatkalla, odotan että hän on vastaavasti valmis auttamaan minua muutossa tai majoittumisessa silloin kun minulla se tarve on.[/QUOTE]
Kutakuinkin näin mullakin. Olen myös sanonut auttamilleni ihmisille, että jos heillä on jonain päivänä mahdollisuus auttaa jotain kolmatta ihmistä, niin se olisi mukavaa. En siis vastapalvelusta itselleni, mutta nk hyvän voi laittaa kiertämään, jos siihen autettavallani joskus on tilaisuus.

Läheisten kesken taas auttaminen on sekä itsestäänselvää että vastavuoroista. Emme kuitenkaan laske tai pidä kirjaa siitä, kuka milloinkin on ketäkin auttanut.
 
Sama ajatus tuli minullekin mieleen toisesta ketjusta. En ole tottunut siihen, että kotitöistä tai -avusta maksetaan ja tuntuu pahalta, kun appiukko tarjoaa rahaa, jos tiskaan kahvittelun jälkeen tai imuroin. Mielestäni sellaisesta pienestä ja satunnaisesta avusta ei tarvitse / pidä maksaa, koska se on normaalia kanssakäymistä. Mutta heillä on toisenlaiset tavat ja kaikesta avusta maksetaan, vaikka kyseessä olisi oma lapsi. Miehen sisko on hyvin avulias ihminen ja hän tekee paljon pyytämättä oma-aloitteisesti, mutta hän odottaa saavansa kaikesta maksun.
 
Teen vapaaehtoistyötä Punaiselle Ristille, toiminnan yksi kriteeri on pyyteettömyys eli emme ole itse saamapuolella. Hyvä mieli tulee, mutta sitähän ei lasketa :-)

Ihmisten motiivit voivat kuitenkin vaihdella, mutta voidaanko silloin puhua vapaaehtoisuudesta?
 
Viimeksi muokattu:
Autan muita ja toivon, että antamani hyvä kiertää eteenpäin. En toimi järjestöissä, mutta harrastan sellaista ns. arkipäivän auttamista aina tilanteen salliessa- neuvon ihmisiä oikeaan paikkaan, vinkkaan palstalla auttavista tahoista jne.
 
En odota avustani mitään. Olen jo tottunut siihen, että paskaa voi sataa niskaan tai jopa väkivaltaa kokea auttamisen vuoksi. Joskus auttamisessa esim. annettu ihan hälytinnappi, että jos tulee vaikeuksia hyväntekeväisyystyössä, niin napista saa poliisin paikalle. Auttaminen voi olla pyyteetöntä, mutta autettavan asenne voi olla kielteinenkin.
 

Yhteistyössä