Onko aina oltava vauvakuume, jotta voi haluta lapsen?

Onko teillä aina ollut palava vauvakuume, kun olette harkinneet/siirtyneet ajatuksen tasolta jo yrittämisvaiheeseen?

 

Ei oolut vauvakuumetta kun esikoiselle annettin lupa tulla. Molemmat haluttiin lapsia jossain vaiheessa ja tuumattiin, että tulee jos on tullakseen.

 

Ei ollut mulla vauvakuumetta, kun esikoista yritettiin. Toista lasta kuumeilinkin sitten pitkään...

 

Molemmista oli TOSI paha kuume. Olin vuosia vauvahaaveissa, itkin ja haaveilin. Nyt on ne kaksi nuppua :heart:

 

ekasta ei ollut, eikä toisestakaan juurikaan. kolmannesta on, muttei näytä kolmosta tulevan

 

Esikoisessa oli, kuopuksessa ei. Kuopus tehtiin vaan järkipäätöksellä heti esikoisen perään, sillä haluttiin pieni ikäero.

 

Jos ei ollut vauvakuumetta, niin mistä tiesitte, että vauvan on oikea aika tulla??

 

Mulla ei todellakaan ole ollut vauvakuumetta ja tuskin koskaan tulee...
Ihan järkiperäinen päätös oli viimein hankkia lapsi, kun mies oli sitä jo monta vuotta toivonut.

 

Esikoisessa oli, kuopuksessa ei. Kuopus tehtiin vaan järkipäätöksellä heti esikoisen perään, sillä haluttiin pieni ikäero.

Tätä mä vähän hainkin.. Oliko hyvä päätös? Ei kait sitä lapsen teko koskaan kadu, mutta syntyikö se vauvan haluaminen raskauden aikana sellaseksi ihanaksi?

 

Mulla ei ole ollut varmaan koskaan vauvakuumetta, mut kaks lasta löytyy. En pidä kyseistä juttua tarpeellisena, siis vauvakuumetta. Lapset sai alkunsa yhteisestä päätöksestä kummallakin kerralla. Oltiin vaan sitä mieltä että voitais saada lapsia jos niin meille suodaan. Ei siinä sen kummempaa.

 

Esikoisesta ei ollu, kakkosesta ihan hieman. Ihanat rakkauspakkaukseni ovat

 

mulla ei ollut kuumetta. oli todlelinen vahinko

 

vauvakuume on nimenomaan huono syy hankkia vauva, jos sillä tarkoitetaan sellaista älytöntä lässytystä tyyliin "haluan söpön pienen nyytin... vauvat on niin ihania... blaa blaa". Paljon parempi on järjellä ajatella lapsen hankinnan sekä hyviä että huonoja puolia, ei se vauva kovin kauaa vauvana pysy vaan siitä tulee hankala uhmaikäinen.

 

Ei varsinaista kuumetta, annettiin lupa tulla. Mutta raskauden tultua todelliseksi vauvaa halusi todella ja se haluaminen oli "ihanaa". Luonto tekee tehtävänsä.

 

Meillä on käynyt yksi vahinko ja kaksi ehkäisyn pettämistä,joten mun mielestä ei todellakaan tarvita vauvakuumetta.Jos elämä on siinä mallissa,että lapsi sopii kaikin puolin kuvioihin niin siitä vaan.

 

Ei ollut vauvakuumetta, oli vain mielestämme sen aika. Ja onneksi ei ollut, tekemisessä menikin sitten kaksi vuotta.

En muutenkaan oikein ymmärrä niitä ihmisiä, jotka haluaisivat vielä yhden vauvan / kaipaavat vauva-aikaa juuri sen takia, että voi kun vauvat on ihania ja söpöjä ja voi sitä vauvan tuoksia jne... Tulee aina jotenkin sellainen mielikuva, että joku itsekkäästi haluaa itselleen vauvan, mutta ei ajattele asiaa yhtään pidemmälle lapsen tulevaisuuteen.