V
"vieras"
Vieras
Eli sovittiin eilen että lähdetään tänään aamulla ostamaan meille kakkosauto (valmiiksi katottu ja mies myi edellisen multa kysymättä yli viikko sitten) . Auto noin sadan km päässä meiltä isommassa kaupungissa.
Mies on yrittäjä ja lähti puol kahdeksalta töihin ja sano tulevansa tunnin päästä hakemaan.
Minä herätän kuopuksen ja esikoisen. Esikoisella vielä serkkutyttö kylässä. ja on tän päivän pois koulusta vaikka loma loppuikin jo. Laitan aamupalan ja käsken lasten pukea et ovat valmiina kun mies tulee. Tarkoitus oli käydä noiden lasten kans sit kauppakeskuksessa kun harvoin siellä käydään.
Menee se tunti ja vielä toinenkin. Soitan miehelle et millon tulee kun pitää olla päivällä jo takaisin kun tuon serkkutytön linja-auto kotiin lähtee silloin.
Mies sanoo ettei tiedä ja et soittaa sit ja lyö luurin kiinni.
Kolmen tunnin päästä soitan miehelle et nyt on pakko lähteä jos aiotaan se auto hakea niin et ehdin viemään sit tuon serkun vielä linja-autolle. Mies vaan sanoo et nyt ei ehdi ja katotaan myöhemmin ja taas luuri korvaan.
Lapset petty taas jälleen kerran. Ja mulla ei sitä autoa että oltais voitu käydä jossain lähempänä edes. Nyt sitte tässä ootan että millon puhelin soi ja sit pitää olla 10 min valmiina lähtemään kun miehelle sattuu passaamaan. Ihan sama miten muut tulee koulusta (ekaluokkalainen ei osaa vielä olla yksin montaa tuntia kun ei ole ollut pakkoa opetella) tai vaikka ois ruoan laitto kesken tms.
Ja seuraavaksi joudun soittamaan miehelle että tulee hakemaaan tuon serkun ja vie sen linja-autoon. Oli vaan puhe et minä vien kun ollaan haettu se toinen auto. Vaan ei ole autoa ja mies ei taatusti muista että en pääse täältä mihinkään. Kun ei ole tottunut siihen että joutuu huolehtimaan "mun" menemisistä ja kuskaamisista.
En ole edes vihainen. Tympii vaan totaalisesti koko homma.
Ja joo työt on tärkeitä mutta onko se aina minä ja lapset jotka joustaa ihan loputtomiin? Joskus pitäs laittaa niitä asioita tärkeysjärjestykseen.
Ja joo ei tämä edes ollu kovin iso juttu meidän arjessa mutta alkaa olla se piste iin päällä..
Mies on yrittäjä ja lähti puol kahdeksalta töihin ja sano tulevansa tunnin päästä hakemaan.
Minä herätän kuopuksen ja esikoisen. Esikoisella vielä serkkutyttö kylässä. ja on tän päivän pois koulusta vaikka loma loppuikin jo. Laitan aamupalan ja käsken lasten pukea et ovat valmiina kun mies tulee. Tarkoitus oli käydä noiden lasten kans sit kauppakeskuksessa kun harvoin siellä käydään.
Menee se tunti ja vielä toinenkin. Soitan miehelle et millon tulee kun pitää olla päivällä jo takaisin kun tuon serkkutytön linja-auto kotiin lähtee silloin.
Mies sanoo ettei tiedä ja et soittaa sit ja lyö luurin kiinni.
Kolmen tunnin päästä soitan miehelle et nyt on pakko lähteä jos aiotaan se auto hakea niin et ehdin viemään sit tuon serkun vielä linja-autolle. Mies vaan sanoo et nyt ei ehdi ja katotaan myöhemmin ja taas luuri korvaan.
Lapset petty taas jälleen kerran. Ja mulla ei sitä autoa että oltais voitu käydä jossain lähempänä edes. Nyt sitte tässä ootan että millon puhelin soi ja sit pitää olla 10 min valmiina lähtemään kun miehelle sattuu passaamaan. Ihan sama miten muut tulee koulusta (ekaluokkalainen ei osaa vielä olla yksin montaa tuntia kun ei ole ollut pakkoa opetella) tai vaikka ois ruoan laitto kesken tms.
Ja seuraavaksi joudun soittamaan miehelle että tulee hakemaaan tuon serkun ja vie sen linja-autoon. Oli vaan puhe et minä vien kun ollaan haettu se toinen auto. Vaan ei ole autoa ja mies ei taatusti muista että en pääse täältä mihinkään. Kun ei ole tottunut siihen että joutuu huolehtimaan "mun" menemisistä ja kuskaamisista.
En ole edes vihainen. Tympii vaan totaalisesti koko homma.
Ja joo työt on tärkeitä mutta onko se aina minä ja lapset jotka joustaa ihan loputtomiin? Joskus pitäs laittaa niitä asioita tärkeysjärjestykseen.
Ja joo ei tämä edes ollu kovin iso juttu meidän arjessa mutta alkaa olla se piste iin päällä..
