Onko ahnetta pyytää omalta sisarukselta rahaa vauvatavaroista?

[App]

On ahnetta.

Mä en ymmärrä miten jollekin on raha tärkeämpää kuin omien läheisten auttaminen. Sitä iloa, jota saa antamisesta ja toiselle hyvän tekemisestä, ei voi ostaa rahaalla. Mä koen siskon olevan samaa perhettä ja sen hyvinvointi vaikuttaa mun hyvinvointiin, joten tottakai teen parhaani että senkin hyvinvointi lisääntyy.

Toki arvoja on erilaisia, ja surullisen vallalla on itsekkyys ja oman edun tavoittelu.

Sisko on mulle tärkeä, mut mä en silti koe että olisi mun velvollisuus elättää sitä. Me ollaan kyllä annettu niille vauvatavaroita ja vaatteita, huonekaluja ja kaikenlaista mitä ei olla itse enää tarvittu ja millä niille on käyttöä. Haluan siskon voivan hyvin, mutta toisaalta haluan myös itse voida hyvin.

Meillä kuvio on aina mennyt niin että me ollaan annettu kaikkea siskolle eikä ne ole antaneet meille mitään. Ei tarvitsekaan antaa. Mua vaan mietityttää miten tää toimii tulevaisuudessa. Mä tykkään kauniista ja laadukkaista lastenvaatteista ja tavaroista ja näen niissä hyvänä jälleenmyyntiarvon. Käykö niin että mä joudun kokoajan ostamaan kaiken uutena ja maksamaan kalliin hinnan saamatta mitään takaisin ja sisko taas saa kaiken ilmaiseksi ja voi vielä myydä eteenpäin kun ei itse tarvi? Vai enkö mä saa ostaa sellaisia vaatteita ja tavaroita mistä tykkään.
Varmaan monen mielestä kuulostaa itsekkäältä pyytää noista rahaa, mut eikö sekin ole itsekästä että haluaa toiselta kaiken ilmaiseksi?

 

["vieras"]

En tiedä muista, mutta en vois itse kuvitella periväni rahaa ainoalta veljeltäni. Ostaisin vaikka uudet jos ei hällä olis rahaa. Tietyt asiat on elämässä sellaisia mihin tulee voida luottaa, sisaruksen tuki on yks sellainen

Että sinä ihan noin vain annat rattaat ja maksat itse uudet rattaat ja annat sitten nekin sille siskolle, sensijaan että myisit ne rattaat ja osaisit pienemmät tilalle? Erittäin taloudellista ajattelua, jos siskolla ei ole varaa itse ostaa tarvitsemiaan tarvikkeita, on varmasti paras vaikka sen äitin maksaa sille rattaat, kun sillä kerran tuntuu olevan sellanen käsitys että se ei itse pysty niitä ostamaan.

 

["juuli"]

Mullekin toi kehtaaminen tekee tiukkaa. Kuitenkin mulla on oma lapsi joka tarvii vaatetta ja tavaraa jotka mä joudun itse sille hankkimaan. Mä en tiedä kuulostaako julmalta mut mulle ne oman lapsen rattaat tuntuu tärkeämmältä kuin se että sisko saa vauvalleen ilmaiset vaunut.

Se että mä antaisin nuo lainaksi on ihan sama kuin antaa omaksi. En mä niitä itse enää tarvi enkä vuosien päästä rupea myymään.

Jos omat hankinnat on noista rahoista kiinni, niin sen ehkä voisit selittää siskollesi? Sanoa, että olit ajatellut myydä ne, kun teidän pitäis ostaa rattaat, ja rahat ei muuten riitä.

Jos taas rahat muuten riittää (ilman suurempia kitsasteluja muissa asioissa) niin sitten en kyllä edelleenkään kehtais.

Tietty jos susta tuntuu jotenkin pahalta, niin sitten asia pitää puhua halki. Ei kannata katkeroitua vauvatavaroiden takia.

 

["vieras"]

Sisko on mulle tärkeä, mut mä en silti koe että olisi mun velvollisuus elättää sitä. Me ollaan kyllä annettu niille vauvatavaroita ja vaatteita, huonekaluja ja kaikenlaista mitä ei olla itse enää tarvittu ja millä niille on käyttöä. Haluan siskon voivan hyvin, mutta toisaalta haluan myös itse voida hyvin.

Meillä kuvio on aina mennyt niin että me ollaan annettu kaikkea siskolle eikä ne ole antaneet meille mitään. Ei tarvitsekaan antaa. Mua vaan mietityttää miten tää toimii tulevaisuudessa. Mä tykkään kauniista ja laadukkaista lastenvaatteista ja tavaroista ja näen niissä hyvänä jälleenmyyntiarvon. Käykö niin että mä joudun kokoajan ostamaan kaiken uutena ja maksamaan kalliin hinnan saamatta mitään takaisin ja sisko taas saa kaiken ilmaiseksi ja voi vielä myydä eteenpäin kun ei itse tarvi? Vai enkö mä saa ostaa sellaisia vaatteita ja tavaroita mistä tykkään.
Varmaan monen mielestä kuulostaa itsekkäältä pyytää noista rahaa, mut eikö sekin ole itsekästä että haluaa toiselta kaiken ilmaiseksi?

Myyt ne vaatteet mistä rahaa saa ja ne mistä ei laita siskolle, jos kehtaa jonkin retun perään kysyä, niin sanot että se oli teillä lainassa, on mennyt takasin omistajalleen.

 

[mamatsu]

Mulla riippuis vähän tilanteesta. Jos siskolla olis taloudellisesti tosi vaikeaa, varmaan antaisin ainakin suuren osan ilmaiseksi. Jos molemmilla ois suunnilleen sama taloudellinen tilanne, myisin halvemmalla. Jos mulla ois taloudellisesti vaikeaa, pyytäisin suunnilleen saman kuin kirpparilla.

Erityisesti mua sieppais se, jos oletettais, että annan ilmaiseksi.

Peesaan tätä.

 

[App]

Jos mä nyt katon noille sopivat jälleenmyyntihinnat ja ilmoitan siskolle että olen pistämässä myyntiin tohon hintaan. Et mikäli he haluavat niin saisivat tämän verran halvemmalla.

Kuulostaako se loukkaavalta? Jos meillä olis roolit toisin päin mä en edes kehtaisi ottaa noita ilmaiseksi ja olisin tyytyväinen jos niitä tarjottaisiin hyvään hintaan. Siskosta en ole varma, hän on tottunut saamaan asioita ilmaiseksi sen verran että nyt varmaan olettaa saavansa nämäkin, varsinkin jos äiti on jo sillekin noista höpöttänyt.

 

["juuli"]

Jos mä nyt katon noille sopivat jälleenmyyntihinnat ja ilmoitan siskolle että olen pistämässä myyntiin tohon hintaan. Et mikäli he haluavat niin saisivat tämän verran halvemmalla.

Kuulostaako se loukkaavalta? Jos meillä olis roolit toisin päin mä en edes kehtaisi ottaa noita ilmaiseksi ja olisin tyytyväinen jos niitä tarjottaisiin hyvään hintaan. Siskosta en ole varma, hän on tottunut saamaan asioita ilmaiseksi sen verran että nyt varmaan olettaa saavansa nämäkin, varsinkin jos äiti on jo sillekin noista höpöttänyt.

Ihan järkevä suunnitelma tuokin. Ehkä joitain vaatteita tms voisit antaa ihan ilmaiseksikin, siis jonkun pienen määrän? Ihan vaan ystävällisenä eleenä.

Millaiset välit teillä muuten on? Ootteko paljon tekemisissä tai oletteko läheisiä?

 

[App]

[QUOTE="juuli";26020489]Jos omat hankinnat on noista rahoista kiinni, niin sen ehkä voisit selittää siskollesi? Sanoa, että olit ajatellut myydä ne, kun teidän pitäis ostaa rattaat, ja rahat ei muuten riitä.

Jos taas rahat muuten riittää (ilman suurempia kitsasteluja muissa asioissa) niin sitten en kyllä edelleenkään kehtais.

Tietty jos susta tuntuu jotenkin pahalta, niin sitten asia pitää puhua halki. Ei kannata katkeroitua vauvatavaroiden takia.[/QUOTE]



Ei me nyt vararikkoon mennä vaikkei noista tavaroista mitään saataisikaan ja saataisiin silti hommattua se tarvittava omalle lapselle. Mut lasten tavarat nyt kuitenkin maksaa ja tuntuisi hyvältä saada jotain takaisin niistä eteenpäin lähetetyistäkin. Tasoittamaan taas tulevia lapsen menoja. Ei haluta kaikkea laittaa heti sileäksi vaan jättää jotain säästöönkin.

Sekin periaatteena jotenkin tökkii että mun oletetaan automaattisesti elättävän myös siskon lapsen.

 

["moi"]

Et ole itsekäs. Siskos on melko ajattelematon jos ei ees tarjoudu maksamaan mitään vaan olettaa saavansa! Mustaki kaikista ilkeintä tuossa on, että kaikki olettaa sun toimivan hyväntekijänä. Ja jo sen asenteen takia haluaisin itse rahaa vaunuista. En minäkään omalle siskolle ilmaiseksi antais kalliita vaunuja, koska sillä on ihan varmasti varaa ostaa vaikka uudet. Miehen veljelle taas voisin antaa, mutta vain omasta halusta. En siksi että joku olettais mun tekevän niin.

Tuo suunnitelmasi on hyvä, et ilmoitat mihin hintaan sisko voi ne ostaa. Jos ei halua, niin myyt sitten muualle

 

[App]

[QUOTE="juuli";26020520]Ihan järkevä suunnitelma tuokin. Ehkä joitain vaatteita tms voisit antaa ihan ilmaiseksikin, siis jonkun pienen määrän? Ihan vaan ystävällisenä eleenä.

Millaiset välit teillä muuten on? Ootteko paljon tekemisissä tai oletteko läheisiä?[/QUOTE]


Suurimman osan vaatteista ja leluista ym olen jo antanutkin. Semmosta tavallista tavaraa millä ei ole isoa arvoa eteenpäin myydessä, ihan kelpokamaa silti. Nyt on jotain kalliimpia tavaroita ja sellaisia arvokkaampia vaatteita mistä voisin saada enemmänkin pois myytäessä.

Meillä on ihan hyvät välit, sisko vaan on sellainen ikuinen pikkusisko. Vähän hemmoteltu ja huoleton tyyppi, tottunut siihen että joku muu kyllä hoitaa sen asiat tarvittaessa. Niillä olis varaa ostaa ne vaunut uusinakin jos ne haluaisi tai voisivat hyvin saada jomman kumman puolen isovanhemmat ostamaan. Mulla on vähän tunne että äiti hössöttää noita tavaroita siskolle just siksi että se tietää siskon muuten pyytävän niitä siltä.

 

["juuli"]

Suurimman osan vaatteista ja leluista ym olen jo antanutkin. Semmosta tavallista tavaraa millä ei ole isoa arvoa eteenpäin myydessä, ihan kelpokamaa silti. Nyt on jotain kalliimpia tavaroita ja sellaisia arvokkaampia vaatteita mistä voisin saada enemmänkin pois myytäessä.

Meillä on ihan hyvät välit, sisko vaan on sellainen ikuinen pikkusisko. Vähän hemmoteltu ja huoleton tyyppi, tottunut siihen että joku muu kyllä hoitaa sen asiat tarvittaessa. Niillä olis varaa ostaa ne vaunut uusinakin jos ne haluaisi tai voisivat hyvin saada jomman kumman puolen isovanhemmat ostamaan. Mulla on vähän tunne että äiti hössöttää noita tavaroita siskolle just siksi että se tietää siskon muuten pyytävän niitä siltä.

Oookei, no nyt alan vasta ymmärtää. Joo, jos ootte jo kaikenlaista aiemmin antaneet, niin ette oo kyllä yhtään itsekkäitä, jos pyydätte rahaa. Tekee ehkä jopa hyvää noille teidän isosisko-pikkusisko -väleille. Itsellänikin on rakas ja läheinen pikkusisko, mutta kyllä sille jossain vaiheessa piti opetella sanomaan ei Aina välillä ja silleen lempeesti.

 

["kolmen äiti"]

Mä olen antanut ainakin kaikki siskolleni jolla ½ vuotta nuorempi lapsi.
Ja vaikka pienituloinen olenkin niin ei ole tullut pieneen mieleenkään pyytää niistä mitään.
Enkä olisi kyllä ottanut vaikka olisi tarjonnutkin.
Tosin me ollaan muutenkin todella läheisiä ja autetaan toisiamme kaikessa missä pystytään.

Kalliimmat jutut kuten rintareput yms. siskoni on palauttannut sitten kun on jäänyt tarpeettomaksi ja niitä olen sitten antanut myös ystävilleni silloin kun tarvetta on ollut.Ilman maksua.

Mutta jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee =)

 

["Höh"]

Mä olen aina antanut vauvan vaatteet yms. lelut ilmaiseksi eteenpäin kiertoon, ihan vain tuttavillekin. Ei tullut edes mieleen pyytää mitään niistä! Siskolta varsinkaan en pyytäis rahaa.

 

["juuli"]

[QUOTE="kolmen äiti";26020747]Mä olen antanut ainakin kaikki siskolleni jolla ½ vuotta nuorempi lapsi.
Ja vaikka pienituloinen olenkin niin ei ole tullut pieneen mieleenkään pyytää niistä mitään.
Enkä olisi kyllä ottanut vaikka olisi tarjonnutkin.
Tosin me ollaan muutenkin todella läheisiä ja autetaan toisiamme kaikessa missä pystytään.

Kalliimmat jutut kuten rintareput yms. siskoni on palauttannut sitten kun on jäänyt tarpeettomaksi ja niitä olen sitten antanut myös ystävilleni silloin kun tarvetta on ollut.Ilman maksua.

Mutta jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee =)[/QUOTE]

Mutta jos tuo vastavuoroisuus puuttuu ja auttaminen ja tavaraliikenne on aina yksisuuntaista, niin ymmärrän, että se alkaa väsyttämään. Tulee aika hyväksikäytetty olo semmoisesta.

 

["vieras"]

Riippuu hiukan mitä tavaraa?
Vaatteista ja pikkutavarasta en kehtaisi mitään rahaa pyytää, isommista tavaroista sitten ehkä jos on hoitopöytää, turvaistuinta tai vaunuja.

Tosin isommista siskoni ehdottomasti maksaisikin, varmaan väkisinkin.

 

[iu]

Ihan hyvin voit pyytää maksun tavaroistasi, jos ei ole todennäköistä, että ne aikanaan kiertävät teille takaisin lisättynä sellaisilla kamoilla, joita siskosi on omalle lapselleen ostanut.

Meillä meni kätevästi niin, että vuorotellen veljen vaimon kanssa lisäännyimme, ja tavarat kulkivat edestakaisin niin kauan kuin olivat käyttökelpoisia. Kun tämä kierrätysrinki sulkeutui, annoin käsiin jääneet vaatteet, itkuhälyttimet, rintareput, kantokopat yms. tarvikkeet miehen siskontytölle, joka juuri sopivasti niitä alkoi tarvita. Raha ei missään vaiheessa vaihtanut omistajaa, mutta vastineeksi saatiin puolin ja toisin paljon käyttökelpoista tavaraa, joten homma oli ihan toimiva. (Tämä kyllä vaatii vastavuoroisuutta ja hyviä henkilökemioita. Jos toinen osapuoli laskeskelee tarkkaan, voittaako jompikumpi ja minkä verran, kaikkoaa antamisen ilo helposti.)