vieras
Mistä johtuu, että entiset lapsirakkaat ihmiset eivät juurikaan pidä toisten lapsista äidiksi tultuaan?
jojo
Ei kauheasti ole muuttanut. En ole koskaan ollut mitenkään innostunut muiden lapsista, enkä ole vieläkään. Luulin kyllä, että ehkä minäkin alan hinguta muiden vauvoja syliin jne, mutta ei.
jk
Tuohon en vastausta osaa sanoa ´miksei pitäisi toisen lapsista´, mutta itse aina olen pitänyt lapsista. Nyt kun olen itsekin äiti, "huomaan" lapset paremmin ja kiinnitän erilaisiin esim. kasvatuksellisiin seikkoihin huomiota. Ja tykkään kyllä edelleenkin muidenkin lapsista 
oisko
väsymys? omissa tarpeeksi?
tosiin tääkään ei voi olla paikkansapitävää, koska jopa yhden lapsen ädiit saattavat olla negatiivisia. mutta kun muistan tarkeemmin, niin en ollut yhtä kielteinen muiden lapsiin yhden lapsen äitinä.
jotenväsymys voisi olla ihan hyvä ajatus.
tosiin tääkään ei voi olla paikkansapitävää, koska jopa yhden lapsen ädiit saattavat olla negatiivisia. mutta kun muistan tarkeemmin, niin en ollut yhtä kielteinen muiden lapsiin yhden lapsen äitinä.
jotenväsymys voisi olla ihan hyvä ajatus.
Vieras
Mä en taas ennen juuri tykännyt lapsista, kuin joistain ihan harvoista. Enkä osannut ollenkaan olla lasten kanssa, en ollut pitänyt vauvaa ikinä sylissä enkä osannut leikkiä, jutella isompienkaan kanssa.
Äitiyden myötä on oppinut ottamaan helpommin kontaktia muidenkin lapsiin. Olen myös alkanut tykkäämään lapsista 90-prosenttisesti. Jos kaverilla kylässä ja se laittaa ruokaa + vauva kitisee, osaan oma-aloitteisesti kysyä, että sopiiko jos otan syliin ja hyssyttelen. Isompien kanssa osaa jutella niiden omista ikätasoisista jutuista. Jne.
Äitiyden myötä on oppinut ottamaan helpommin kontaktia muidenkin lapsiin. Olen myös alkanut tykkäämään lapsista 90-prosenttisesti.
Jos kaverilla kylässä ja se laittaa ruokaa + vauva kitisee, osaan oma-aloitteisesti kysyä, että sopiiko jos otan syliin ja hyssyttelen. Isompien kanssa osaa jutella niiden omista ikätasoisista jutuista. Jne.Mä en oo koskaan kauheesti tykännyt lapsista, ja nyt oikeastaan vielä vähemmän kun on omia lapsia. Yleisesti ottaen tykkään kyllä kavereiden lapsista, tosin niissäkin on sellaisia jotka ärsyttää.
sekä että. Kotona kun on jatkuva hälinä, en enää jaksa olla niin touhukas ja ihana täti kuin oon joskus ollut. Mut toisaalta, nyt sitä tietää lapsista paljon enemmän, osaa ennakoida, varautua, ratkoa ongelmia, jne, myös muiden lasten kans ihan eri tavalla kuin ennen.
saana
Mä ymmärrän lapsia paremmin ja huomaan kivat persoonat paremmin kuin ennen, mutta ärsyttävät lapset on edelleen yhtä ärsyttäviä kuin ennenkin. En edelleenkään pidä kaikista tutuista lapsista, mutta osaan ehkä paremmin peittää ärtymykseni.
muuttunut
En ollut mikään lapsirakas ennenkään mutta omien lapsien myötä toisten lapset ärsyttävät vielä enemmän
En tiedä mistä johtuu, oikein rasittaa jos jonkun penska tunkee syliin!
En tiedä mistä johtuu, oikein rasittaa jos jonkun penska tunkee syliin!
vieras
Parempaan suuntaan kai.
Tai se liittyy kommunikointiin, kuten joku muukin tuossa kommentoi.
Osaan jutella lapsille paremmin kuin ennen, olen itsevarmempi lasten kanssa.
Ennen omia lapsia mulla ei ollut juuri ollenkaan kokemusta pienistä lapsista. Varsinkaan vauvoista.
Tai se liittyy kommunikointiin, kuten joku muukin tuossa kommentoi.
Osaan jutella lapsille paremmin kuin ennen, olen itsevarmempi lasten kanssa.
Ennen omia lapsia mulla ei ollut juuri ollenkaan kokemusta pienistä lapsista. Varsinkaan vauvoista.
nykyään voi kyllä aika usein huokaista, kun hoitaa parin sukulaisen lapsia, että onneksi oma lapsi on kiltti ja tottelevainen. Ja huomaa sen eron missä itse on onnistunu, ja missä toinen ei onnistu. Tosin tuo taitaa jo johtua enempi koulussa opitusta.
cc
on muuttunut, tässä tapauksessa pahassa, en enään siedä ystäväni lellityä 2 ja puolivuotiasta tyttöä joka varastelee muutaman kuukauden ikäisen vauvani tutit ja nuoleskelee niitä likaisela suullaan ja herättää juri nukahtaneen vauvan ihan tahalaan, kunnon lellipentu. syö karkkia joka päivä ja on todelakin "pain in the ass" . Muut lapset oikeastaan ei ole pahassa muuttunut, ehkää katsoo tarkemmin vanhempien kasvatustapoja yms.
hei
Tätä oon ihmetelly itsekin.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tai siis ei sillä, ettenkö pitäis. Mutta mua ei kiinnosta enää yhtään toisten lasten kuulumiset. :snotty: Ei mulla mitään niitä vastaan kuitenkaan oo.
En oo koskaan ollu mitenkään erityisen lapsirakas tyyppi...Omiani rakastan enemmän kuin mitään muuta, toisten lapsiin en osaa oikein "suhtautua" mitenkään, en tiedä mistä johtuu... Mutta en ole se kiva täti joka kyselee aina toisten lapsilta että:-mitäskuuluuoottekokäynylaskeenmäkeäjamiteskoulussa/kerhossa?