esikoinen (tyttö) tai kuopus (poika) saa 9, olen tyytyväinen, koska saadakseen ysin, joutuvat tosiaan tekemään töitä sen eteen, jos taas keskimmäinen (poika) saa 9, olen jos en nyt pettynyt, niin ainakin hyvin hämmästynyt.
Lapsella on ihan mahdottoman hyvä muisti, muistaa tunnilla käsitellyt asiat ja kerran lukemansa tekstin lähes sanasta sanaan, ja oppiminen on ollut tosi helppoa.
Mutta olen huomannut, että myös opettajat odottavat lapselta vähän enemmän, kuin muilta oppilailta, vaikka näin ei varmastikaan saisi olla? esim. englannin kokeessa lapsi unohti kaksi kertaa a- kirjaimen sanan edestä, siitä lähti puoli pistettä/kerta pois, mutta muilta oppilailta ei samasta virheestä lähtenyt, opettaja oli todennut, että sinun kyllä tämä kuuluu muistaa, muilla unohtaminen on ihan normaalia.
Samoin lapselle annetaan lisätehtäviä melkein kaikista aineista, esim. just enkussa "joutuu" kirjoittamaan päiväkirjaa englanniksi, mitä ei muille annettu tehtäväksi, tämä alkoi jo viime vuonna, jatkuu yhä...
Kaikista viimevuonna olleista kokeista, lapsi sai 10- tai 10, silti todistuksessa ei ole yhtään 10, koska "parannettavaa pitää aina olla" mutta saman 9 saa todistukseen saamalla kokeista 9-, mielestäni tässä on suuri vääryys.
Vanhempain vartissa opettaja kehuu lasta, ja kertoo tämän menevän tiedoillaan ja taidoillaan paljon muun luokan yläpuolella, ja syyksi lisätehtäviin mainitsee, ettei lapsi turhautuisi oman luokan tunneilla, saadessaan lisätehtäviä, mutta eikö tässäkin nyt siirretä sitä turhautuneisuutta vain eteenpäin? siis jos lapselle opetetaan aina vain haastavampia tehtäviä, niin samalla tavalla sitä turhautuneisuutta voisi tulla taas seuraavalla luokalla, kun osaa jo sen luokan asiat?