M
"Mörrimöykky"
Vieras
Minulla on maailman suloisin pikkutyttö, josta jotkut kuitenkin huomauttelevat, että ompas pullea jne.
Imetin häntä 1-vuotiaaksi, ja silloin oli kyllä makkaroita ja leukaa, oma maitoni tuntui olevan ehtaa tavaraa!
Jo silloin satutti kommentit lihavasta vauvasta. 1-vuotiaana painoa oli 10 kiloa ja pituutta 74 cm, eli ei mielstäni mikään älytön kuitenkaan.
Kun imetys loppui, alkoi painokin tasaantua. Siltikin saan yhä edelleen kuulla, kuinka kuopukseni on pyöreä ja pullea. Nyt 2-vuotianeuvolassa oli pituutta 87,5 cm ja painoa 13,5 kiloa. Esikoisemme on sen sijaan aina ollut hoikka, hän on poika.
Lapsemme syö terveellisesti,: aamuisin 1dl kaurapuuroa veteen tehtynä, lounaaksi tavallista kotiruokaa, (syömme itsekin terveellisesti), välipalaksi maustamatonta jogurttia ja marjoja tai ruisleipää, päivälliseksi taas jotakin lämmintä tai ruisleipää, riippuen kuinka nälkäinen lapsi on, illalla taas 1 dl puuroa veteen tehtynä. Ruokajuomana rasvaton maito tai vesi ja leipä on tosiaankin joko ruisleipää, näkkäriä tai rieskaa.
Herkut on meillä minimissä, viikonloppuisin saattaa joskus saada jäätelön. Karkkia ei vielä syödä. Se missä saa eniten herkkuja, on päiväkoti, siellä kun väkisinkin on näitä synttärijäätelöitä ja joskus on välipalana ollut pullaa, mutta aika harvoin kuitenkin.
Ulkoisesti tyttöni on mielestäni normaali. Vatsa pömpöttää etenkin iltaisin, pienet poimut ranteessa ovat vielä muistona vauva-ajasta. Juoksee, leikkii ja nauraa, on onnellinen pikku tyttö. Eniten harmittaa se, että nuo pullea-kommentin laukojat sanovat kommentinsa lapseni kuullen, en halua, että hän saa mitään painotraumaa. Itse olin lapsena pyöreä, ja sairastuinkin sitten teini-iässä anoreksiaan ja bulimiaan. Nykyisin olen normaalipainoinen ja onnekseni syömishäiriöistä toipunut. Mutta jos alttius kulkee geeneissä, haluaisin suojella tyttöäni moiselta kaikin tavoin.
Mitä ihmettä minä teen? Onko minulla liian pyöreä lapsi, enkö vain näe sitä? Mitä ihmettä voisin sanoa noille laukojille? Mieleni on tehnyt muutaman kerran sanoa eräällä seukulaisnaiselle, että "näyttää tuota painoa sinullekin kertyneen", kun alkaa noita kommenttejansa heitellä... Mutta sitten kuvioon astuu kiltti minä, joka on hiljaa.
Imetin häntä 1-vuotiaaksi, ja silloin oli kyllä makkaroita ja leukaa, oma maitoni tuntui olevan ehtaa tavaraa!
Kun imetys loppui, alkoi painokin tasaantua. Siltikin saan yhä edelleen kuulla, kuinka kuopukseni on pyöreä ja pullea. Nyt 2-vuotianeuvolassa oli pituutta 87,5 cm ja painoa 13,5 kiloa. Esikoisemme on sen sijaan aina ollut hoikka, hän on poika.
Lapsemme syö terveellisesti,: aamuisin 1dl kaurapuuroa veteen tehtynä, lounaaksi tavallista kotiruokaa, (syömme itsekin terveellisesti), välipalaksi maustamatonta jogurttia ja marjoja tai ruisleipää, päivälliseksi taas jotakin lämmintä tai ruisleipää, riippuen kuinka nälkäinen lapsi on, illalla taas 1 dl puuroa veteen tehtynä. Ruokajuomana rasvaton maito tai vesi ja leipä on tosiaankin joko ruisleipää, näkkäriä tai rieskaa.
Herkut on meillä minimissä, viikonloppuisin saattaa joskus saada jäätelön. Karkkia ei vielä syödä. Se missä saa eniten herkkuja, on päiväkoti, siellä kun väkisinkin on näitä synttärijäätelöitä ja joskus on välipalana ollut pullaa, mutta aika harvoin kuitenkin.
Ulkoisesti tyttöni on mielestäni normaali. Vatsa pömpöttää etenkin iltaisin, pienet poimut ranteessa ovat vielä muistona vauva-ajasta. Juoksee, leikkii ja nauraa, on onnellinen pikku tyttö. Eniten harmittaa se, että nuo pullea-kommentin laukojat sanovat kommentinsa lapseni kuullen, en halua, että hän saa mitään painotraumaa. Itse olin lapsena pyöreä, ja sairastuinkin sitten teini-iässä anoreksiaan ja bulimiaan. Nykyisin olen normaalipainoinen ja onnekseni syömishäiriöistä toipunut. Mutta jos alttius kulkee geeneissä, haluaisin suojella tyttöäni moiselta kaikin tavoin.
Mitä ihmettä minä teen? Onko minulla liian pyöreä lapsi, enkö vain näe sitä? Mitä ihmettä voisin sanoa noille laukojille? Mieleni on tehnyt muutaman kerran sanoa eräällä seukulaisnaiselle, että "näyttää tuota painoa sinullekin kertyneen", kun alkaa noita kommenttejansa heitellä... Mutta sitten kuvioon astuu kiltti minä, joka on hiljaa.