Onko 1-vuotiaani teistä poikkeuksellisen ujo??!!

Vierastaminen alkoi 4 kk iässä ja sitä on jatkunut lähes koko ajan, toki voimakkuus on vaihdellut. Jos kovasti on ollut vierastuskautta, on itkettänyt kun häneen katsotaan, useimmin kuitenkin niin että joitakin tiettyjä ihmisiä katsoessa itku tulee jos häntä kovasti tuijotetaan. Kaikkia ei niin vierasta, mutta katsoo kyllä totisena pitkään ennen kuin alkaa tutustelemaan.

Nyt on tullut lisäksi kausi, että haluaa minun syliin aina uusissa tilanteissa ja paikoissa joissa paljon lapsia, muutama lapsi jos on niin haluaa itse konttaamaan myös (ei siis vielä kävele)

Jotkut taivastelevat tätä kauheasti että minkähänlainen tästä lapsesta tulee kun näin herkkä on, mutta minkäs teet. Hän on rakas meille tietenkin juuri sellaisena kuin on.

Mitenkä teidän muiden 1-vuotiaat suhtautuu vieraisiin ja uusiin tilanteisiin?

 

Meillä on esikoinen aina ollu ujo ja arka. Mua ei juur haittaa, helppo liikkua vieraammissakin paikoissa kun ei tarvii olla vahtimassa koko aikaa Nyt ikää on 2v3kk ja edelleen on aran puoleinen. Tuttujen kanssa kyllä uskaltaa olla oma ittensä. Tsätä ei ollu kellekkään muulle ongelmaa muutakun appiukolle, kun me ei kuulemma missään käydä ja muuta tyhmää. Nyt on sama kitinä kuopuksen kanssa. Jotkut lapset nyt vaan on rauhallisempia, tutkia tyyppejä. Antaa muiden taivastella.

 

Kuulostaa ihan normaalilta yksivuotiaalta =)

 

Esikoinen ollut avoin ja hymyileväinen kaikille ja aina.

Kuopus on ollut vetäytyvä, hänellä tutustuminen kestää kauemmin. Ärsyttää kun luonneanalyysejä kuopuksesta tarjoilevat tätini, jotka näkevät lasta noin 3 kertaa vuodessa pakollisissa kuvioissa (jotkut synttärit tai muut suvun kokoontumiset). "Kun ollaan tässä ihmetelty kun teidän "maija" on niin vakava lapsi, onko teillä nyt kaikki kunnossa?". AAAAARRRGGGHHHH! Kerran ärsyynnyin ja sanoin suoraan, että "maija" ei ole lainkaan vakava lapsi vaan valikoi luotettavat ihmiset tarkkaan ja osuu harvinaisen hyvin oikeaan ihmistensä valinnassa.

Nykyään tuo kuopus on hetken ujompi vieraassa seurassa mutta tutustuu nopeasti ja ottaa reippaasti kontatkia muihin.

Anna ihmisten taivastella, jokainen kehittyy ja tutustuu ihmisiin omaan tahtiinsa.

 

Anna vain muitten taivastella. Ei tuollaisista kommenteista kannata välittää. Taitavat olla itse vähä tyhmiä.

 

Meillä oli joskus nää nykyään 3v tytöt ihan hurjia vierastamaan..ja huuto alkoi välittömästi kun joku katsoi vähänkin pidempään. Ja sylissä roikuttiin ihan kauhusta jäykkinä kun jossain vieraammassa paikassa oltiin, mutta ohi meni tossa 2v paikkeilla..nykyään toivoisin että edes joskus olisivat sen verran vieraskoreita etteivät ihan joka paikkaan itseään tunkisi

 

Ihan normaalia yksivuotiaalta, ei tuosta voi vielä päätellä tulevaisuutta. Meillä lapsi oli äärimmäisen arka 3-v. asti, mutta nyt 5-v. ei vierasta sitten yhtään mitään. Anna tutustua muutamiin tuttuihin hyvin, ja hyvin kokemusten jälkeen hän alkaa kiinnostua muistakin ihmisistä.

 

no meillä oli 1v samanlainen. sinne 2v ikään asti kelpasi tasan minun ja lapsen tätin syli!! ei kenenkään muun. vähän päälle pari vuotiaana kaverille riitti että äiti on paikalla, ja ihan sama kuinka paljon vieraita tätejä,setiä lapsia oli jossain paikassa vaikka srk kerhoissa tms niin sinne se paino leikkii ja höpöttää kaikille ku vanhoille tutuille! että äläpä hätäile siellä syliä ja läheisyyttä vaan ja aikaa niin eiköhän sinunkin pieni pikkuhiljaa tuosta vähän rohkaistu.

toivottavasti ei tälläiseksik kuin omani, saa itse pitää joka sekuntti silmällä kun ei yhtään arista ketään niin menee ja menee ja menee.. eikä se innoissaan edes huomaa jos äiti puuttuu(vasta sitten jos sattuu vahinko ja alkaa itkettää niin sit kaipaa äitiä muuten ei jos on vaan kavereita ja/tai jännää tutkittavaa)

 

mulle joku viisas kertoi että lapsilla on kausia kun vierastaa (pitää olla äitin sylissä) ja sitten taas ei vierasta niin paljon ja jokaisen vierastuskauden jälkeen uskaltaa mennä vähän pidemmälle. Seurasin meidän neiti avoimessa kerhossa tämän uutisen jälkeen ja oikeasti meni niin, ensin pelotti kovasti istu sylissä, sitten meni leikkimään välillä taas syliin tankkaamaan läheisyyttä ja sit uskalsi mennä leikkimään erihuoneeseenkin jne... tajusikohan kukaan....?

 

Meillä on esikoinen aina ollu ujo ja arka. Mua ei juur haittaa, helppo liikkua vieraammissakin paikoissa kun ei tarvii olla vahtimassa koko aikaa Nyt ikää on 2v3kk ja edelleen on aran puoleinen. Tuttujen kanssa kyllä uskaltaa olla oma ittensä. Tsätä ei ollu kellekkään muulle ongelmaa muutakun appiukolle, kun me ei kuulemma missään käydä ja muuta tyhmää. Nyt on sama kitinä kuopuksen kanssa. Jotkut lapset nyt vaan on rauhallisempia, tutkia tyyppejä. Antaa muiden taivastella.

Meillä tasan samanlaista! Jatosiaan, helppoa kyläillä kun ei ole häviksissä ja pahanteossa Vieläkin, tyttö samanikänen kuin sulla, istuu mielummin mun/iskän sylissä vieraissa paikoissa.

 

Kiitos teille mukavista vastauksistanne! =) Näinhän se on, että jokainen lapsi on erilainen, onneksi =)

Tosiaan tulee noista joidenkin kommenteista mieleen että olenko itse jotekin "aiheuttanut" tämän, ts. että ollaanko liian vähän liikuttu kerhoissa tms. paikoissa. Meillä kun ei juuri ole harrastuksia ollut, perhekahvilassa välillä käyty, mutta ollaan me sentään ihmisten ilmoilla liikuttu =)

Meillä kyllä esim. minun äiti kelpaa tytölle hyvin ja tälle jaksaa aina esitellä temppujaan. Tosin mummoakin katselee ensin 30 sekuntia ennen kuin alkaa hymyilemään, onhan se varmistettava että mummo on tosiaan juuri se oikea oma mummo =)!
Toisten syliin ei halua ollenkaan ja sitten sukulaisten kesken kun ollaan niin menee kyllä melkein kenen vaan syliin kunhan ensin on rauhassa saanut itse tutkailla taustalta.

Toiset ihmiset tuntuu hänestä niin pelottavalta, että vaikka on meidän sylissäkin, niin silti tulee itku jos joku häntä liian läheltä tuijottelee.

 

Kiitos teille mukavista vastauksistanne! =) Näinhän se on, että jokainen lapsi on erilainen, onneksi =)

Tosiaan tulee noista joidenkin kommenteista mieleen että olenko itse jotekin "aiheuttanut" tämän, ts. että ollaanko liian vähän liikuttu kerhoissa tms. paikoissa. Meillä kun ei juuri ole harrastuksia ollut, perhekahvilassa välillä käyty, mutta ollaan me sentään ihmisten ilmoilla liikuttu =)

Meillä kyllä esim. minun äiti kelpaa tytölle hyvin ja tälle jaksaa aina esitellä temppujaan. Tosin mummoakin katselee ensin 30 sekuntia ennen kuin alkaa hymyilemään, onhan se varmistettava että mummo on tosiaan juuri se oikea oma mummo =)!
Toisten syliin ei halua ollenkaan ja sitten sukulaisten kesken kun ollaan niin menee kyllä melkein kenen vaan syliin kunhan ensin on rauhassa saanut itse tutkailla taustalta.

Toiset ihmiset tuntuu hänestä niin pelottavalta, että vaikka on meidän sylissäkin, niin silti tulee itku jos joku häntä liian läheltä tuijottelee.

No tuohan on reipas! Meidän ei 1v:nä mennyt KENENKÄÄN sukulaisen syliin vapaaehtoisesti, ei edes mummin josta sentään muuten piti. Nyt 2v ja menee mummin syliin, ei vieläkään muiden
:/

 

Meidän 1-vuotias on ihan samanlainen. Ja olen saanut myös melkoista taivastelua osakseni kun kaikki sukulaiset tietysti toivoisivat, että poika viihtyisi heidän sylissään ja vaan nauraisi ja kujertaisi, mutta tämä alkaakin heti itkeä tai ainakin kattoo hyvin vakavana. Jotenkin se on tavallaan ikävää, kun mulle tulee tunne, että he eivät hyväksy lasta sellaisena kuin tämä on... Mutta tiedän ettei se oikeasti sitä ole. Hyvä kuitenkin tietää että tämä on tavallista tässä iässä =)

 

Meidän 1-vuotias on ihan samanlainen. Ja olen saanut myös melkoista taivastelua osakseni kun kaikki sukulaiset tietysti toivoisivat, että poika viihtyisi heidän sylissään ja vaan nauraisi ja kujertaisi, mutta tämä alkaakin heti itkeä tai ainakin kattoo hyvin vakavana. Jotenkin se on tavallaan ikävää, kun mulle tulee tunne, että he eivät hyväksy lasta sellaisena kuin tämä on... Mutta tiedän ettei se oikeasti sitä ole. Hyvä kuitenkin tietää että tämä on tavallista tässä iässä =)

Minulla samanlainen tunne joiden kavereitten kanssa. He ilmeisesti kanssa ajattelevat ja toivovat että tyttö viihtyisi heidän sylissään ja että kaikki lapsethan on sellaisia jne.. blaah. Sitten tulee näitä ikäviä kommentteja kun näin ei olekaan.

 

Kysyisin vielä teiltä, että mitenkä teillä tuo vierastus tai ujostelu ilmenee? Tuleeko itku vai tarkkailaanko vaan totisena?

Meillä tulee joskus tosiaankin itku jos ihmiset toljottelee tyttöä kovasti läheltä, mutta joskus jos yksi ihminen vaan lähettyvillä joka "pelottava" niin sitten tuijottaa vakavana ja hymyjä ei heru, tosin niitä ei kyllä heru juuri muillekaan tuntemattomille. Mutta toisaalta, enhän itsekään hymyile tuntemattomille tosta noin vaan...

 

Meillä ilmeni pojalla aikasemmin paniikki itkuna joka loppu vasta kun pääsi isin tai mun syliin. Nykyään vaan tarkkaillaan totisena jonkin aikaa. Tyttö tekee kans samaa, et joku tulee liian lähelle niin itku alkaa.

 

Meidän kaksi muksua ovat tässä asiassa kuin yö ja päivä Esikoinen 2v5kk on vierastanut elämänsä aikana kahta ihmistä, kumpikin tuoksui silloin voimakkaalle joten johtui siitä. Juttelee kaikille, morjestaa kaikkia, menee ihan kenen vain syliin (ei aina niin hyvä juttu) ja niin pois päin. Kuopus taas.... Kuopus vierastaa melkein kaikkia. Ihan lähipiiristäkin, esim. siskoani, jota näkee kuitenkin melkein päivittäin. Ihan itkuun pärähtää ja hautaa päänsä piiloon. Yleensä silloin pitää päästä minun syliin ja sitten kaulaa vasten painaa pään. Välissä kurkkii ja itkeskelee. Kuopus nyt 1v4kk, vierastaminen alkoi joskus 7 kuukauden ikäisenä. Eiköhän tämäkin ohi mene Äiti-kausi on nyt myös päällä, isänsä sylistä saattaa itkemällä itkeä äidin syliin...

 

Kiitos vastauksistanne. Muitakin arkoja siis löytyy, että voin sanoa ihmettelijöille, että ihan normaaleja meillä ollaan...