Onhan elämässä asioihin muukin ratkaisu kuin itsari?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nyt nikittä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

Nyt nikittä

Vieras
Tuntuu niin toivottomalta tilanne nyt, että 'järkevin' ratkaisu olisi ottaa nirri pois. :'(
Mikään ei tunnu miltään ja nyt mieskin on niin masentunut, että hänelläkin itsariajatuksia.
Mihin lapset? Miten niille käy? Johan ne tässä vaurioituvat henkisesti, kun vanhemmatkin ovat ihan romuna.
Pienin lapsi alle puoli vuotias, miten sille käy?=??
 
usko vaan. on toinen vaihtoehto. :hug: jos on pohjalla niin voi vaan mennä parempaan suuntaan. hae apua teille molemmille.

lapset vaan kärsii jos teet jotain typerää. usko mua. :(

:hug:
 
Parempi on elää,
kuin olla vainaa,
aina saa elävä lehmän.
Kuolleen miehen talossa
näin palavan tulen,
mutta ulos oli vainaja viety.

Rampa pystyy ratsaille,
paimeneksi kädetön,
kuuro kelpaa sotaan.
Sokeakin on parempi
kuin poltettu mies,
ei kuollut hyödytä ketään.
 
itsari on luusereita varten. missä teidän suomalainen sisu on? kummaa tämä nykyajan luovuttaja-sukupolvi, ku kaikki pitäs olla vissiin silkkiä, samettia ja pumpulia? vähänko vastustaa, ni heti ollaan down and out. otappa akka itteä nyt niskasta kiinni, teette miehen kanssa toimintasuunnitelman ja lopetatte vinkumisen. niinkerta.
 
Joskus vaan on tosiaan niin ahdistava olo ettei tiedä miten päin olisi, mutta IHAN VARMASTI tulee parempikin aika elämässäsi ja silloin huomaat, että olet entistä vahvempi ja kestät elämässä tulevat huonot ajat paremmin !

Voimahalit ! Yritä jaksaa, sut palkitaan siitä vielä usko pois, niin mullekin kävi !!
 
Ihan varmasti on parempiakin ratkaisuja! :hug: Osaisitko kertoa tarkemmin tilanteestasi, niin voitaisiin osata auttaa? Pienin lapsesi on vielä niin nuori, että saatat hyvinkin kärsiä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Mielestäni kannattaisi mennä lääkäriin/neuvolaan juttelemaan asiasta, kyseessähän on hyvinkin yleinen ongelma.
 
Erittäin valitettava ratkaisu lopullisuudestaan johtuen, tuon ratkaisun jälkeen ei todellakaan ole enää vaihtoehtoja, en suosittele heität samalla hukkaan myös mahdollisuuden korjata tilannetta.
Lisäksi menetät kaiken saamatta mitään, koeta hakea apua tilanteeseenne ja muista että tummimallakin pilvellä on hopeareunus.
En tiedä vaikeuksienne laatua, mutta tämä lyhyt elämä on kuitenkin meidän arvokkainta omaisuuttamme ja minusta olisi hirveän sääli mikäli heittäisit sen hukkaan.
:hug:

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
itsari on luusereita varten. missä teidän suomalainen sisu on? kummaa tämä nykyajan luovuttaja-sukupolvi, ku kaikki pitäs olla vissiin silkkiä, samettia ja pumpulia? vähänko vastustaa, ni heti ollaan down and out. otappa akka itteä nyt niskasta kiinni, teette miehen kanssa toimintasuunnitelman ja lopetatte vinkumisen. niinkerta.

Voi luoja näitä tietämättömiä JURPOJA! Kuulepa sinä joka tällaista kehtaat sanoa masentuneelle, tee ihmiskunnalle palvelus ja pidä leipäläpesi kiinni. Sulla ei ole AAVISTUSTAKAAN mistä puhut. Jos olisi, et kirjoittaisi noin.

Mä olin 15 vuotta itsetuhoisen masentunut, kunnes viimeinkin tajusin mistä oli kyse. MIKÄÄN kovempi yrittäminen ei auttanut, ja nyt näen että mulla ei ollut mitään mahdollisuuksia voida paremmin, koska olin niin sokea itselleni. En yksinkertaisesti tiennyt, ettei mulla esimerkiksi ollut yhteyttä omiin tunteisiini. Tilanteissa, joissa normaali ihminen tuntee kiukkua, en tuntenut mitään. Sen sijaan kaiken yllä oli kalvava, kuluttava ahdistus, joka teki pienimmänkin asian tekemisen raskaaksi. Nyt vasta käsitän, missä tuskassa elin. Masennuslääkkeet paransivat olon itsarinhautomisesta kestettäväksi zombieoloksi. Elämä oli lääkityksellä mautonta ja väritöntä.

Nyt olen ruvennut kuuntelemaan itseäni ja ahdistustani ja uskomaan että tunteeni ovat oikeassa. Jos voi pahoin, se tarkoittaa sitä että on aika pysähtyä kuuntelemaan millä lailla rajoittaa itseään, eikä tämän valopään kehotuksesta yrittää vaan kovemmin suorittaa. Olen ruvennut voimaan päivä päivältä paremmin. En ikinä olisi uskonut, että elämä voi ollakin jännittävää ja mielenkiintoista! Minun tieni ei ole ap:n ja miehensä tie, mutta onnellinen elämä on mahdollista niillekin, jotka luulivat olevansa toivottomia tapauksia!!
 
Mun lasten isä teki itsarin. Aivan turha ja huono valinta , lapset kärsivät siitä koko elämänsä ajan.
Hae apua , anna lapset vaikka väliaikaisesti pois jos tuntuu siltä , ettet nyt jaksa.
Saat lapset takaisin kun tilanne on parempi.
 
Tuo on tilapäistä.toista se on mulla ku pitää ottaa syykevammasten injektiota perseeseen.onkin jo elävältä kuollut miltä minusta tuntuu.niin.ja olla pitää niin perseessä olossa ku ikänä voi olla.kelpais ne jonku lapset vaik mulle mulla kun on joutoaikaa maata lamaantuneena.viisaampi ois hävittäny ittesä kaikki kaverit samaa mieltä.mitä hvetiä täälä o virkaa kärsiä lääkkesstä.kukaan ei auta.yhtä helevettiä lääke lamaaa vie seksihalut ei pysty nauttimaan mistään lääke aiheuttaa masennusta ja vielä se kun diagnoosi ei edes välttämättä päde.ainoa elämäntakaisin saaminen on kieltäytyä invalidisoivasta lääkeestä tlai oottaa ilosanomaa hautaan pääsemisestä.
 

Similar threads

M
Viestiä
8
Luettu
1K
Aihe vapaa
vierailija
V
L
Viestiä
2
Luettu
1K
Aihe vapaa
Lapsen ravinto 6:sta 24:n kuukauden ikään.
L

Yhteistyössä