eli olis kiva kuulla mitä ongelmia on nuorilla äideillä ollut?? esim. perheessä, vauvan kanssa, taloudellisesti yms.. ja miten niistä on selvitty?? vai onko?? tää aihe lähti siitä kun tuntuu että tällä palstalla jatkuvasti kaikki nuoret joutuvat vain todistelemaan hyvyyttään äiteinä ja eivät uskalla jakaa epäonnistumisiaan tai murheitaan 
ja sitähän varten nämä sivut on että saisi vertaistukea yös negatiivisissä asioissa..
no omalla kohdallani on käynyt niin että sain esikoiseni 18 vuotiaana ja nyt hän on 1v4kk eli vauva ikä on ohi.. olin aina kuvitellut että vauvan kanssa voi mennä jokapaikkaan ja lykkiä vaunuissa kaupasta toiseen ja vauva ei päästä pihahdustakaan.. no arki osoittautuikin hieman toiseksi!! ei se vauva viihtynytkään kuin maksimissaan yhdessä kaupassa kerrallaan ja sitten tuli aina pelko ettei voi lähteä mihinkään kauas jos vauva saisi huutokohtauksen ja kotiin olisi pitkö matka.. no oma väsymykseni ja viitsimättömyyteni oli toinen kynnys miksei tullut lähdettyä mihinkään.. välillä tuntui että aina toiset äidit lähtivät ulos ja ostoksille ja me vain olimme kotona.. no nyt kun poikamme täytti vuoden ja kesä tuli niin enemmän sain aikaiseksi lähdettyä jokapaikkaan ja huomasin että hän jopa viihtyikin kaupoissa, puistoissa yms!! ja huomasin myös sen että maailma ei kaadu jos lapsi itkee julkisella paikalla kertokaahan muutkin kokemuksistanne!!
ja kaikki nuorten äitien arvostelijat voivat pysyä pois tästä keskustelusta!!!! kiitos!!
ja sitähän varten nämä sivut on että saisi vertaistukea yös negatiivisissä asioissa.. no omalla kohdallani on käynyt niin että sain esikoiseni 18 vuotiaana ja nyt hän on 1v4kk eli vauva ikä on ohi.. olin aina kuvitellut että vauvan kanssa voi mennä jokapaikkaan ja lykkiä vaunuissa kaupasta toiseen
ja vauva ei päästä pihahdustakaan.. no arki osoittautuikin hieman toiseksi!! ei se vauva viihtynytkään kuin maksimissaan yhdessä kaupassa kerrallaan ja sitten tuli aina pelko ettei voi lähteä mihinkään kauas jos vauva saisi huutokohtauksen ja kotiin olisi pitkö matka.. no oma väsymykseni ja viitsimättömyyteni oli toinen kynnys miksei tullut lähdettyä mihinkään.. välillä tuntui että aina toiset äidit lähtivät ulos ja ostoksille ja me vain olimme kotona.. no nyt kun poikamme täytti vuoden ja kesä tuli niin enemmän sain aikaiseksi lähdettyä jokapaikkaan ja huomasin että hän jopa viihtyikin kaupoissa, puistoissa yms!! ja huomasin myös sen että maailma ei kaadu jos lapsi itkee julkisella paikalla kertokaahan muutkin kokemuksistanne!!ja kaikki nuorten äitien arvostelijat voivat pysyä pois tästä keskustelusta!!!! kiitos!!