Miten vielä 2000 luvulla ohjataan ihmisiä selättämään koira? En kertakaikkiaan voi tätä käsittää :/
Kun loppuu taito, alkaa väkivalta, niinkö? Fyysisen pakotteen avulla tuskin päästään kovinkaan hyviin tuloksiin johtajuutta ajatellen. Johtaja kun on ennen kaikkea REILU, eikä sitä kyllä koiraa selättävä ihminen koiran näkökulmasta katsottuna ole.
Eli kyllä siinä pitää olla henkinen kantti lujempi.
Meillä myös kodinvaihtajia tällä hetkellä kaksin kappalein ja molempien kanssa on ollut omat ongelmansa. Uusin tulokkaamme on 8v pieni narttu, joka lapsen ohi kävellessä murisi lapselle ja jopa tarttui nilkkaan kiinni. Kiinni tarttuminen oli vain näykkäisy, eikä lapseen sattunut, mutta totta helkutissa tilanteeseen pitää puuttua välittömästi. Tämä loppui siihen, että tällaisessa tilanteessa syöksyin kiukulla paikalle ja murisin sen murisevan nartun helkutin kuuseen tilanteesta. Narttu oppi pian sietämään lapsen ohikävelyä, vaikka hän ylhäisessä kuninkaallisuudessaan makoilisikin prinsessasängyssään, jonka lähettyvillä hän ei ihmislapsia halua. Koira ollut meillä nyt 2kk, eikä murinasta/näykkimisestä ole enää puhettakaan.
Toinen kodinvaihtajamme on 5v rottweiler-uros, jonka edellisessä kodissa taidon tilalle otettiin käyttöön väkivalta. Tästä seurasi se, että koira meille tullessaan oli omasta mielestään maailman napa, jota kaikkien tulee pelätä. Pelkoa tehostaakseen koira murisi, jos sitä päin katsoi, tai jos sitä silitti. Koska koira oli isokokoinen eikä lainkaan luottamuksen arvoinen, oli oma turvallisuus turvattava ja se tapahtuikin kuonokoppaa käyttämällä. Koiralla oli siis muutamat ekat päivät kuonokoppa päässä, kun koiraa käsiteltiin. Näin päästiin katsomaan uhlkaileeko jätkä, vai aikooko myös toteuttaa uhkailunsa hampaideniskusta. Pelkkää pienen pojan mölinää se lopulta oli, raukka parka vain pelkäsi liki henkensä puolesta.
Tuossa kohtaa olikin tärkeätä, että lempeästi, mutta määrätietoisesti näytin koiralle, mikä on sen paikka meidän laumassa. Tähän ei tarvittu lainkaan fyysisiä otteita. Mikäli minä olisin ko koiraan fyysisesti tarttunut, olisi se varmaan tullut silmille. Koira oppi pienin askelin luottamaan minuun ja muuhun perheeseemme. Nyt poika on mamman oma pikku kultapoju, jota uskollisempaa koiraa en varmaan enää ikinä tule saamaan.
Pointti kirjoituksessani oli se, että älä hyvä ihminen käy koiraan fyysisesti käsiksi selättämällä, tai muullakaan vastaavalla tavalla, vaan näytä sille murinalla ja intensiivisellä tuijotuksella, että ko. peli ei vetele. Muista myös kehua koiraa, kun se lopettaa ja tekee oikein. Mikäli pelkäät, että se käy sinuun käsiksi, hanki kuonokoppa, jota voitte alkuun käyttää.
). 