ongelmia kasvatuksessa

[jukris]

Meillä on miehen kanssa melkein saman ikäiset pojat.Miehen
poika asuu meillä koska äidillä päihdeongelmia.
Minun on vaikea ymmärtää mieheni poikaa,hänestä ei koskaan
tiedä milloin puhuu totta,varastelee keksit ja suklaat kaapeista ei
ikinä myönnä tehneensä väärin,osaa valehdella silmääkään
räpäyttämättä.En pidä hänen kavereista ja olen antanutkin parille
porttikiellon.Minun poikani pelkää mieheni poikaa koska tämä
suuttuessaan vetää turpaan.Tämä poika on isokokoinen joten
alakynteen siinä poikani jää.Nyt sain kuulla että tämä poika(12v)
harjoittelee kavereidensa kanssa tupakan polttoa.
Mieheni mielestä hänen poikansa on oikea enkeli ja minä ilkeä
äitipuoli kun yritän hänen poikaansa komentaa.Sainpahan purettua
paskamaista oloani.Me ollaan mieheni kanssa ehkä liian erillaiset.EN
hyväksy väkivaltaa missään muodossa enkä kiroilua ja tämä pätee
myös poikien kavereihin,onko se kohtuutonta?mieheni mielestä on.
No niin nyt lopetan tän ruikutuksen.Hyvää uutta vuotta kaikille ilkeille
äitipuolille.

 

[uusioäiti]

:hug: Yritä jaksaa ja yritä keskustella miehesi kanssa. Meillä ainakin välillä auttaa kun juttelee ja esittää oman kantansa, mutta ei tietystikkään aina. Harmillista nämä uusperheen kiemurat.Kokemuksen syvällä rintaäänellä huokaan.

 

[jukris]

Kiitos lohduttavista sanoista.Tuntuu vain että nyt kun pojat
lähestyvät teini ikää niin kaikki muuttuu vaikeammaksi.Miehen
mielestä pojat eivät itke ja jos joku kiusaa niin voi vetää turpaan eikä
sekään haittaa jos tekee tyhmyyksiä kunhan ei jää kiinni.Mieheni
poika taas jumaloi isäänsä ja ottaa tästä mallia.Poika ei ikinä
juttele minulle tunteistaan ja on muutenkin hiljainen.Tiedän että
pojalla on rankkaa äitinsä takia,hän on tehnyt pojalle monta paska
tikkiä.Lähtenyt ryyppäämään ja jättänyt pojan yksin tämän ollessa
pieni.Äiti on tehnyt pojalle paljon pahaa,se on paras tapa kostaa
isälle joka jätti hänet.Onneksi saimme pojan meille 4 vuotta sitten.

Olen huolissani pojasta,no aika näyttää miten tässä käy.