Ongelmia huolia kaikkea! :(

Pakko purkaa omaa huonoa oloani täällä. Ei oo ketään muuta kelle puhua.

Oon naimisisssa mun miehen kanssa. Alkuks oli kaikki hyvin mun perhe hyväksy mun miehen ja oltii hyvää pataa keskenään kaikkien kanssa. Nyt on mennyt noin vuos että koko mun perhe on karttanu mua kokoajan. Kukaan ei kysy kuulumisia ei vastaa viesteihin ei puheluihin ei mitään. Kaverit on alkanu kartella mua.
Sain sitten kuulla yhdeltä entiseltä ystävältäni että kukaan ei ikinä halua olla semmosen kaveri joka huoraa ja polttaa huumeita ja pettää omaa aviomiestään. Mä en oo tehnyt koskaan mitään tuollasta en oo koskaan ollut kenenkään muun kanssa sängyssä kun oman mieheni, jolle ootan nyt lasta. En ikinä ees ole nähnyt mitään huumeita en oo koskenutkaan semmosiin. Sain myös kuulla että nämä juorut on lähettänyt minun perheeni!
Nyt oon ihan rikki mietin kokoajan asioita en jaksa tämmöstä. itken joka päivä ja pelkään että tää mun jokapäivänen huono olo vaikuttaa mun syntymättömään lapseeni että se ei tuukkaan tuolta ulos. Olen ihan poikki kaikesta.
Kohta on laskettu aika lähellä ja musta tuntuu että mulla ei oo voimia siihen. etten jaksa synnyttää.
Onko kenelläkään ollut samanlaista, että koko perhe hylkää sut ja levittää valheita?Mitä tässä tilassa kannattaa tehdä?

 

mee terkkariin puhuun, jos ei oo ketään tuttua. Älä syyllistä itseäsi, vaikka ne yrittääkin alistaa sua tietämättömyyttään. Kerro sellaiselle joka uskoo sinua, selitysvelvollinen et ole, mutta sellainen voisi toimia tarvittaessa välittäjänä,koska itse tuskin jaksat selittää asiaa koko suvulle, joka uskoo jotain muuta. Ota etäisyyttä muihin ja välitä ensisijaisesti itsestäsi, vauvasta ja miehestäsi - tämä on teidän aikaanne. Muut voi seurata kateellisina kauempaa.Jaksamista!

 

mulla on parin päivän päästä terkkarilla tarkastus aijon siellä sanoa. Tätä on kestänyt jo liikaa. Tänää huomasin että verenpainekki on noussu aika hurjasti.

Mulla on yks kaveri joka kyllä kuuntelee mua mutta mun suku vanhemmat siskot veljet ei kuuntele sitä koska se on "sotkeutunut" ulkomaalaistautaisiin miehiin. Mietin aina että miten mun mies jaksaa kun aina pillitän. Toivon että saan neuvolasta apua.

Kiitos tuesta! helpotti oloa vähän ainakin ku purkauduin tänne vaikka ei olekkaan mikään paras paikka netissä purkautua.

 

Mäkin kehottaisin olemaan hetken aikaa välittämättä ulkopuolisista sotkuineen ja keskittymään omaan perheeseen, siihen mikä on kaikkein tärkein voimavara sulle! Ja pitämään siitä yhdestä ystävästä kiinni kuitenkaan hukuttamatta häntä pelkkiin murheisiin. Kun oot saanu positiivista virettä elämään ja nautit omasta perheestä niin ehkä jostain ilmaantuu positiiviselle ihmiselle yhtäkkiä hyviä ihan uusia ystäviä.

 

Kehoittaisin sua puhumaan asioista ja tunteista...etenkin nyt raskausaikana olet aika herkillä, eikä ole hyvä asia jos sisälle patoutuu ahdistusta. Ota neuvolakäynnillä asia puheeksi - yksi mahdollisuus olisi purkaa asioita esim. neuvolapsykologille...pääasia että saisi puhuttua. Onneksi sinulla on ainakin yksi hyvä ystävä jolle puhua. Itse olen saanut keskustelusta paljon apua - tiedän myös miten voi käydä, jos antaa asioiden "kasaantua" sisälle. Olet varmasti kovilla nyt ja vauvan synnyttyä tarvitset paljon voimia. Toivottavasti saat apua ja saat pidettyä itsesi vahvana vaikka joudut elämään tällahetkellä kurjassa tilanteessa. Toisaalta yritä myös iloita vauvasta ja ajattele tulevia ihania hetkiä, se tuo varmasti myös voimia.