ongelmia exän kanssa...

Tähän asti lapsen isukki on käynyt katsomassa lastaan n. kerran viikossa. Nyt on kuitenkin sotatila päällä, hän tekee kaikkensa, etten olisi uudessa suhteessani onnellinen, haukkuu miestäni ja minua. Koska olen luonteeltani valitettavan herkkä, menetän yöuneni ja painiskelen hänen loukkauksiensa kanssa kauan, pelkään ja vihaan. Onneksi lapsi on vielä pieni, vasta viisi kk...

Jos haluan pelastaa omat hermoni ja ehkä vähän mielenterveyttänikin ja yksinkertaisesti lopetan yhteydenpidon lapsen isään niin ettei hän enää tapaa lastaan, millaisia seurauksia voin siitä saada???

Tuskin ihan vankilaan joudun, mutta...?

Tää on tosi karua tekstiä, tiedän, mutta jätän yksityiskohdat, joidenka avulla saisin ihmisten sympatiat puolelleni, kuitenkin kertomatta. Lapselle olisi parasta jos sillä olisi molemmat vanhemmat läsnä, mutta jos toinen osapuoli tekee elämästä helvettiä, on asiat laitettava uuteen järjestykseen.

 

Valitettavasti tuttua tekstiä minullekin. Lapsi vana oli vanhempi. Meillä tilanne meni siihen, että ex ei pystynyt enää mihinkään asialliseen kanssakäymiseen ja lopulta hain lähestymiskiellon käräjäoikeudelta. Lapsen tapaamiset oli siten, että mies haki lapsen päiväkodista ja palautti myös päivähoitoon. Tällöin hän ei tavannut lainkaan minua eikä hän saanut ottaa yhteyttä minuun käräjäoikeuden päätöksellä.

En suosittele ihan vaan tapaamisten lopettamista, sillä silloin miehellä on mahdollisuus hakea täytäntöönpanoa ulosottomieheltä eli että ulosottomies tulisi hakemaan lapsen ja veisi väkisin tapaamiseen.Se on kyllä harvinaista, mutta parasta on, jos otat sosiaalitoimeen yhteyttä ja kerrot ongelmista. Esim. valvotut tapaamiset saattaa olla ratkaisu. Vaikka olisi tosi isoja ongelmia, esim. isä olisi seksuaalisesti hyväksikäyttänyt lasta, ei oikeus yleensä kiellä tapaamisia, vaan ne tapahtuvat silloin valvotusti.

Älä anna ex:n hallita itseäsi!

 

Miksi tällaisia tilanteita tulee? Olen siis itsekin eronnut 4 viikkoa sitten ja isä ei ole käynyt vielä kertaakaan katsomassa poikaansa. Minä olen ajatellut, että meidän välit ON saatava kuntoon, ennenkuin voi lapsen tapaamisasiat järjestää. Tai ylipäätään mitään muutakaan. Minä en varmaan pystyisi siihen, että mies vaan hakisi hoidosta lapset.

Oletteko te olleet niitä, jotka jättää? Onko mies katkera ja hänellä on vielä tunteita? Vai mistä miesten tuollainen käytös voi johtua?

 

Pakkasaamun tapauksessa tulee mieleen, ettei exä=lapsen isä oikein sulata sitä että olet uudessa suhteessa. Vaikka paluuta entiseen ei ole, eikä exä sitä haluaisikaan, ei hän myöskään halua että olisit onnellinen tai että "kelpaat" jollekulle.

Ero ja siihen liittyvät tunteet on siis käsittelemättä. Ero on vielä tuore, järki ei pelaa, siksi käyttäydytään noin ja ollaan ilkeitä. Siinä on myös tietynlainen hallitseminen. Jos suhtautuu exän haukkumisiin välinpitämättömästi, jos ne eivät satuta, ne menevät hukkaan. Koska ne kuitenkin kolahtavat, niin exä jatkaa. Hän saa pahoitettua sinun mielen. Tai sitten saa sinut puolustuskannalle, ja tutut riidat tai tutun valtatilanteen taas päälle. Hän haluaa ehkä vieläkin hallita sinua..

Ei aina ole se jätetty, eikä se mies, joka käyttäytyy hankalasti.
Myös se jättäjä - se, joka haluaa eron ja saa sen (nainen, lasten äiti joka saa siis pitää ne lapset itsellään ja sallii vain minimitapaamiset), voi alkaa toimia v-mäisesti exäänsä kohtaan. Miksi, en tiedä?!

 

Miksi ette kokeile hoitaa lapsen "vaihtoa" esim.jonkun sivullisen ollessa seurassa taikka jossain julkisella paikalla?Ei ehkä paras tilanne olisi kummankaan haastaa riitaa tms..
Tai sitten yksinkertaisesti ette keskustele lapsen vaihdon yhteydessä jos on taipumusta tuollaiseen epäkypsään käytökseen..Tekstiviestein/sähköpostein voisi alkuun hoitaa pakolliset tietojen vaihdot, kunnes aika on armollinen ja tunteet tasaantuneet..Toivottavasti niin ajan myötä käy!
Lapsihan voi todellakin olla myös isällään, jolloin isän ei tarvitse tulla nurkkiisi pyörimään..Ainakin lapsen kasvettua hieman!
Mielestäni olisi väärin kieltää lapselta isän läsnäolo vanhempien ristiriitojen takia..Ja näin ajattelisi varmaan lapsi itsekkin ymmärtäessään asioita!
Istukaapa vaikka näin aluksi pöydän ääreen ja keskustelkaa asiasta AIKUISTEN tavoin ja yrittäkää löytää se rauha edes lapsen takia!
Omien kokemuksien ja kuulemieni mukaan yleensä hankalaksi heittäytyy nainen eikä mies..Mutta ehkäpä aika parantaa haavat tässäkin tapauksessa!Voimia jo muutenkin raskaaseen elämänvaiheeseen!
:hug:

 

Vastaus sinulle KaunisAamu:

Minä kyllä jätin mieheni, syynä oli miehen alkoholiongelma. Ilmeisesti hänellä oli vielä tunteita, tai ainakin riippuvuutta minusta. Hän katkeroitui ja kävi juuri niin, että hän ei halunnut, että minä milloinkaan olisin enää onnellinen. Hän halusi tehdä elämäni helvetiksi ja sanoikin sen minulle.

Se on todella turhauttavaa, kun itse yrittää kaikkensa, että olisi neutraali, eikä turhaan provosoisi ex:ää. Ja siitä ei sitten ole mitään hyötyä, kun paskaa lentää silmille kuitenkin. Miehen temput oli todella lapsellisia, mm. kun oli hakemassa lasta tapaamiseen, meni meidän kylpyhuoneeseen ja uitti hammasharjaani vessanpöntössä, laittoi ulko-oven lukkoon hiekkaa, jotta en pääsisi sisälle, soitti työnantajalleni ja valehteli minun tehneen ja sanoneen asioita, jotka ei pidä paikkaansa jne.

 

Varsin lapsellinen tapaus, exäsi.
Miten teidän tapaamiset on sovittu? Jotkut kiinteät päivät tai viikonloput? Vai aina tapaus kerrallaan? Kumpi ottaa yhteyttä että tapaaminen onnistuisi? - ajattelin, että jos sinä teet tämän aloitteen, jätäpä se nyt tekemättä ja anna ajan kulua ihan rauhassa. Jos taas kiinteitä tapaamisaikoja ei ole sovittu, yritä toimia niin ettei sitä seuraavaa tulisi sovittuakaan, olet tavoittamattomissa tms., En sitten tiedä miten hankalaksi se menisi tällä tavalla.

Valvotut tapaamiset ovat yksi ratkaisu. Onko mahdollista? Ota yhteys lastenvalvojaan.

 

Niin, jos kyse olisi lapsen vaihdosta, ei meillä ehkä olisi niin paljon ongelmaa, mutta koska poika on vasta pieni, exäni tulee aina asunnolleni katsomaan lasta. Aluksi lähdin aina esim. kauppaan siksi ajaksi kun hän tuli, ettei tarttisi olla napit vastakkain, mutta nyt kun uusi mieheni viettää aikaa paljon asunnollani, täytyisi meidän yhdessä lähteä "maanpakoon", eikä miehenikään aina jaksa raskaan työpäivän jälkeen.
Sitten kokeilin sitä, että pyysin erään ystäväni kylään silloin kun exä oli käymässä, sillä eihän sivistyneet ja fiksut ihmiset riitele vieraiden läsnäollessa, mutta juteltuani ystäväni kanssa myöhemmin, hän rivien välissä vihjaili. ettei halunnut olla exäni kanssa saman katon alla, koska exäni käytös ärsytti häntä...

Kun sitten yritin että exäni tulisi heti aamusta kattomaan lastaan, että saisin käyttää tämän ajan hyödyksi esim. siivoamalla ja leipomalla, eikä uuden miehenikään tarvitsisi vaivautua tapaamisista, koska hän on töissä silloin, pisti exä kapuloita rattaisiin: Hän tulee asunnolleni silloin kun hän haluaa, minulla ei ole oikeutta rajoittaa hänen aikataulujaan.

Silloin kun vielä odotin lasta, exäni alkoi väittää ilman perusteluja ettei lapsi ole hänen. Tottakai sydäntäni särki ajatus että lapsellani ei ole isää, ja mielistelin ja tein kaikkeni, että hän kiinnostuisi erostamme huolimatta lapsesta. Välillä taas olttin kauheankin kiinnostuneita: luvattiin viedä lapsi pois minulta heti kun se syntyy jne jne. Exäni teki jo odotusajasta helvettiä. Ja se ehkä vaikuttaa vieläkin väleihimme, koska olen pitkävihainen ihminen. Jos olisin silloin tiennyt että se on tätä, en olisi ikinä lasta hänen silmiensä eteen vienytkään.

Mutta edes jotain myönteistä: minulla on nyt aivan ihana mies! Ja hän ei ole se osapuoli joka vaikeuttaa elämäämme, hän antaa onneksi minun ja exäni hoitaa asiat keskenämme, ilman että yrittäisi vaikuttaa mielipiteisiini tapaamisien suhteen exäni osalta! Kunnon miehiä on vielä olemassa! :heart: