Ä
Äiti58
Vieras
Mun toinen poikani on aina ollut vähän vaikea tapaus. Tarhasta asti on sitä LTO:t halunneet lähetellä psykologille eikä koulussakaan kauheen helppoa ollut, varsinkaan ala-asteella. Millon on esitetty epäilyjä ad/hd:sta ja milloin huonosta kasvatuksesta. Nyt poikani on 26-vuotias ja valmistuu keväällä kauppatieteiden maisteriksi. Hänellä on jo hyvä duuni omalta alaltaan, mutta valmistumisen jälkeen näyttäisi siltä, että kaikki ovet ovat auki...
Satuin vaan jouluostoksilla tapamaan hänen vanhan ala-asteen opettajansa, joka kyseli sitten kuulumisia ja oli totaalisen mykistynyt siitä, miten poikani oli pärjännyt. Ei tietenkään ihan suoraan sitä kehdannut sanoa, mutta päivänselvää hänen ihmetyksensä oli.
Jotkut kenties ajattelevat, että mä olen ollut huono kasvattaja, mutta lapsi pärjännyt siitä huolimatta. No kenties niin, mutta toisaalta kaksi muuta lastani (poika ja tyttö) ovat olleet aina kovinkin mallikelpoisia. Toki hekin ovat pärjänneet elämässä ihan ok, mutta ei tämä "ongelmatapauksella" ole ainakaan huonommin mennyt.
Mua vaan jälkikäteen oikeestaan harmittaa se, että vanhempia syyllistetään kun ei jokasta kakaraa saada samaan muottiin. Mun "ongelmapoikaani" laitettiin ala-asteellakin psykologille oppimisvaikeuksien takia. Siellä todettiin, että hänellä on korkea älykkyys ja mahdollisesti keskittymishäiriöitä. 90-luvulla AD/HD ei vaan ollut vielä ihan niin pinnalla... No en osaa sanoa vieläkään että onko hänellä AD/HD, onhan hänellä joitakin sellaisiakin piirteitä, mutta eiköhän meillä kaikilla...
Poika oli myös motorisesti hidas ja arka. Pyörälläkin oppi ajamaan vasta juuri ennen koulua. Sama melkein kaikkien asioiden kanssa. Lukemaan oppi koulussa, suurin osa luokkakavereista osasi jo lukea. Silti kun pääsi vauhtiin, lukikin aika paljon. Matikassa on kyllä aina ollut hyvä. Huvittaa silti, että ala-asteen keskiarvot oli aina jotain 7,5:tä... opet laittoi alaspäin arvosanat kun ei ole juuri sellainen muotinmukainen...
Satuin vaan jouluostoksilla tapamaan hänen vanhan ala-asteen opettajansa, joka kyseli sitten kuulumisia ja oli totaalisen mykistynyt siitä, miten poikani oli pärjännyt. Ei tietenkään ihan suoraan sitä kehdannut sanoa, mutta päivänselvää hänen ihmetyksensä oli.
Jotkut kenties ajattelevat, että mä olen ollut huono kasvattaja, mutta lapsi pärjännyt siitä huolimatta. No kenties niin, mutta toisaalta kaksi muuta lastani (poika ja tyttö) ovat olleet aina kovinkin mallikelpoisia. Toki hekin ovat pärjänneet elämässä ihan ok, mutta ei tämä "ongelmatapauksella" ole ainakaan huonommin mennyt.
Mua vaan jälkikäteen oikeestaan harmittaa se, että vanhempia syyllistetään kun ei jokasta kakaraa saada samaan muottiin. Mun "ongelmapoikaani" laitettiin ala-asteellakin psykologille oppimisvaikeuksien takia. Siellä todettiin, että hänellä on korkea älykkyys ja mahdollisesti keskittymishäiriöitä. 90-luvulla AD/HD ei vaan ollut vielä ihan niin pinnalla... No en osaa sanoa vieläkään että onko hänellä AD/HD, onhan hänellä joitakin sellaisiakin piirteitä, mutta eiköhän meillä kaikilla...
Poika oli myös motorisesti hidas ja arka. Pyörälläkin oppi ajamaan vasta juuri ennen koulua. Sama melkein kaikkien asioiden kanssa. Lukemaan oppi koulussa, suurin osa luokkakavereista osasi jo lukea. Silti kun pääsi vauhtiin, lukikin aika paljon. Matikassa on kyllä aina ollut hyvä. Huvittaa silti, että ala-asteen keskiarvot oli aina jotain 7,5:tä... opet laittoi alaspäin arvosanat kun ei ole juuri sellainen muotinmukainen...
itselläni äiti oli alkoholisti j lhädin kotoonta peruskoulukesken 15vuotiaana nyt lähempänä 30veetä omistan 2kpl all e5vuotta vanhoja autoja ja omakotitalon.olen tällähetkellä myös kotiäiti ja sanoisin että olen hyvin menestynt kasvatuksessa. kyllähän sitä voi ryhdistäytyä paskan alun jälkeen mutta tietty paljon enemmän työtä se vaatii
.
