Ongelmanratkaisuun apua

Meillä kaksi lasta, jotka hoidoilla saanut alkunsa. Minä haluaisin enemmän kuin mitään muuta vielä kolmannen ja mahdollisimman pian, nuorempi kohta 2. Vanhempi on jo tokalla. En siis haluaisi pitkää ikäeroa, ja itsellä ikääkin jo alkaa olla. MUTTA, mies ei kolmatta halua. Eikä osaa millään perustella, eli siis oma halu vain. Talous yms asiat antaisi hyvinkin myöten. Tämä on noussut nyt itselleni isoksi asiaksi ja olen jopa miettinyt eroa ja yksin hankkivani kolmannen. Tiedän, miestäkin pitää kuunnella ja ottaa huomioon yms. Mä en vaan tiedä mitä teen. Ehkäisyä ei ole ollut käytössä ja salaisesti aina toivonkin tärppäävän, mutta en oikeasti siihen usko. Itseni tuntien, tulen loppuelämäni murehtimaan, jos ei edes yritetä. Ja juu, tiedän, meillähän on jo kaksi ihanaa lasta, kun joillakin ei ole ollenkaan... Mutta tämä on niiiiin pakottava tunne.

 

Kuule ne kaksi olemassa olevaa lasta tuskin ilahtuu siitä että niiden perhe revitään hajalle uuden vauvan takia. Niele tappiosi ja hanki vaikka marsu.

 

Kuule ne kaksi olemassa olevaa lasta tuskin ilahtuu siitä että niiden perhe revitään hajalle uuden vauvan takia. Niele tappiosi ja hanki vaikka marsu.

Äh anteeksi, netissä näköjään liian helposti kirjoittaa sellaista mikä voi toista loukata. Mutta ihan totta, silti, tuo on hyono syy hajottaa perhe.

 

Joo ei siinä. En mä tiedä oikeasti pystyisinkö sen takia perhettä rikkoa. En ainakaan ainoana syynä. Mut kuvastaa ainaki ajatuksia ja sitä halua.

 

Ootko kertonut miehellesi että asia on sulle TOSI tärkeä, jopa ehkä eroon johtava seikka? Keskustelkaa ja miettikää kummankin kannalta. Hankala juttu kun tossa ei kompromissia tehdä.

 

Pelkkä halu tehdä lapsia ei varmasti ole riittävää perhesuunnittelua.

Psykologiassa aina pariton määrä on huonompi kuin parillinen määrä ihmisiä. Viiden hengen perheenä ette mahdu yhteen hotellihuoneeseen, vaan tarvitsette aina kaksi (poislukien hotellit joissa on perhehuoneita vapaana). Autokin pitää olla isompi. Nuorin voi alkaa oirehtimaan vanhemmalla iällä, kun ei saa huomiotanne tarpeeksi.

 

Tässä miehellä hirveä stressi vielä kuukauden päivät, ni en oo nyt viittiny hirveesti puhua. Hermostuu vaan turhaan. Täytyy odottaa et tää tän hetkinen tilanne laukeaa ja päästään taas normiarkeen. Jos sit yrittäis puhua. Nyt on ollu vaan kommentti; meille ei enää ikinä. Piste. Milläs sitä itekkään perustelen...? Pattitilanne ku on tosiaan joko tai. Ja kuitenkaan mitenkään varmaa edes ois et ikinä tultais lasta saamaankaan. Ei niitä niin vaan tehdä.

 

No meijän reissaamisilla ei hotellihuone tms. oo mikään ongelma. Ja olemassa olevaan autoon kyllä sopii. Uskon että huomiota riittäisi kaikille, itse suurperheestä, enkä näe siinä ongelmaa. Mutta se on kyllä totta, ettei haluaminen oo perhesuunnittelua.

 

Just luin jostain, et ihmiset on onnettomia, kun ne ajattelee vaan sitä mitä ne vielä haluaa, eikä osaa olla onnellisia siitä mitä niillä jo on.

 

Mihin muuhunkaan toisaalta lasten teko perustuu, kuin vanhempien haluun? Pohdiskelen vain... Pienempään lapsilukuun on järkisyitä, mutta suurempaan meillä ainoa olisi, että nuoremmalla olisi (jos olisi) leikkikaveri. Esikoisen kanssa ihan eri ikäset, ni ei varmaankaan kyllä mitkään touhut mee yhteen.

 

Ja olen kyllä onnellinen muilta osin. Pitkälti tavallista arkea eletään töissäkäyden ja lasten kanssa illat touhuillen. Oon vuosien varrella oppinu kyllä arvostamaan arkea. Nyt vaan vauvakuume on aivan hirveä ja yltyy vaan. Eikä loppua näkyvissä.