Ongelmalapsi :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äidin suru
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

Äidin suru

Vieras
Eskarissa oleva lapseni on alkanut käyttäytymään huolestuttavalla tavalla. Aiemmin ei päiväkodista ole tullut valituksia, mutta eskarivuosi on ollut kamala. Viikottain, lähes päivittäin, saan kuulla miten lapsi on käyttäytynyt huonosti.

Saa raivonpuuskia, jolloin käy hoitajien päälle, tänään kuulema jo jopa kavereiden kimppuun. On uhmakas ja puhuu uhittelevasti. Välillä saattaa vetäytyä ryhmästä. Joskus menettää malttinsa, jos opettaja kehuu esim. piirustusta, silloin hermostuu ja tuhoaa koko työnsä. Kun yritän keskustella eskarissa sattuneista asioista ja kysyä syytä, hän vastaa vain oelvansa tyhmä ja että toiset kiusaa. Kiusaamiseksi hän kokee ilmeisesti hoitajien yritykset rajoittaa ja pitää kuria.

Kotona lapsi käyttäytyy normaalisti, eikä minulla ole täällä ongelmia ollut. Näyttää tunteensakin minulle, halitaan, jutellaan, nauretaan , itketäänkin. Kiukkunsakin kotona näyttää. Meillä on säännölliset arkirutiinit ja mielestäni turvallinen ja tasapainoinen perhe. Lapsen isästä erosin neljä vuotta sitten. Isä ei juurikaan yhteyttä pidä, tapaa kerran vuodessa ja soittelee joskus. Lapsen isä oli minua kohtaan väkivaltainen, ja suhteemme oli suorastaan kauhea. Väkivalta keskittyi kuitenkin minuun, lapseen hän ei koskenut.

Olen aivan voimaton ja väsynyt. En tiedä miksi lapseni oireilee noin, syyllisyys ja hätä on valtaisa. Mitä minä olen tehnyt väärin? Muut sisarukset ovat ihan "normaaleja" eikä heistä ole moista murhetta.

 
Meillä oli lapsella tuonkaltaisia ongelmia eskarissa aikanaan, meitä syyllistettiin päiväkodin toimesta aika rankallakin kädellä, kaikenmoista erityispalvelua alettiin ehdotella.. kun lasta sitten testattiin niin ilmenikin, että hän on lahjakas lapsi ja turhautuminen johtui siitä. Koulussa kerroimme asiasta heti eikä siellä ole ollut sinänsä sitä ongelmaa, että lapsi enää turhautuisi. Hän on saanut oman tasoistaan haastetta riittämiin, lisäksi koulussa keskitytään hienosti kaikenmoiseen muuhunkin joten siellä saa kokea myös muuta kuin turhautumista sen suhteen, että kaikki on liian helppoa. Muunlaista tuskaa toki on koettu pitkin kouluvuottakin, sillä lahjakas ja älykäs lapsi on hyvin vaikea kasvatettava.
 
Lapset on herkkiä paketteja, ei ole ihan yksinkertaista tosiaankaan aina tietää mistä mikäkin johtuu. Toivottavasti kaikki selviää, parhaasi olet varmasti äitinä tehnyt.
 
Eskarissa on sanottu, että lapsi on fiksu ja älyllisesti hyvin kehittynyt. Olen itsekin huomannut, että tunnistaa hyvin kirjaimet, osaa jo jonkin verran lukea ja kirjoittaa muutamia sanoja. Kehityksessä ei muutenkaan ole ollut koskaan viivästymää. Liikkeelle lähti jo puolen vuoden iässä, ja onkin motorisesti erityisen hyvin kehittynyt. Kognitiivinenkin kehitys on vähintään ikäisensä tasoa.

Ilmeisesti suurin ongelma nyt on tässä tuo tunnepuoli. Miksi lapseni saa raivareita? Mikä siellä sisällä on niin suuri suru, että se purkautuu noin? (Nämä siis lähinnä päiväkodista lähtöisin olevia kysymyksiä). Itse mietin kovasti sitä, miksi lapseni kokee olevansa "tyhmä"? Olen pyrkinyt kannustamaan ja tukemaan kaikessa, enkä lytistämään itsetuntoa. Empatiakykyä häneltä ei puutu, sillä tuntee kyllä katumusta ja häpeää jos esim. leikin lomassa satuttaa pienempää sisarustaan tms.
 
Minä luulen, että lapsi oireilee tuolla tavalla rankkoja kokemuksiaan, jos hän on joutunut todistamaan isän väkivaltaa äitiä kohtaan. Se on lapselle oikeasti ihan hirveä asia, josta ei pääse yli vain sillä, että isä lähtee pois.

Minä tuossa tilanteessa hakisin neuvolasta kiireesti apua, että esim. koulun aloittaminen kävisi sujuvasti. Voi olla, että lapsi tarvitsee terapiaa pystyäkseen työstämään kokemansa. Kaikki lapset eivät oireile samalla tavalla, toiset ovat herkempiä kuin toiset.

Tällaisia ajatuksia minulle tuli tästä mieleen.
 
Kiitos linkistä. Päiväkodissa ollaan huolissaan lapsesta, ja yhteispalavereja lastensuojelusta kasvatusneuvolaan on tuloillaan. Kukaan ei minulle suoraan kerro mistään mitään, lapsen käytöksestäkin kerrotaan vain sanoilla "hankala, vaikea, aggressiivinen". En tiedä onko tämä enää normaalia vai ei, kun kaikkialla muualla paitsi päiväkodissa lapsi on kiltisti ja nätisti. Yritän suhtautua avoimin mielin eri yhteistyötahoihin, ja kuitenkin välillä tulee sellainen olo kuin minua syyllistettäisiin lapsen tilanteesta.

Elämä on muutenkin jokseenkin voimia kuluttavaa tällä hetkellä, en jaksaisi tällaista enää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap...:
Kiitos linkistä. Päiväkodissa ollaan huolissaan lapsesta, ja yhteispalavereja lastensuojelusta kasvatusneuvolaan on tuloillaan. Kukaan ei minulle suoraan kerro mistään mitään, lapsen käytöksestäkin kerrotaan vain sanoilla "hankala, vaikea, aggressiivinen". En tiedä onko tämä enää normaalia vai ei, kun kaikkialla muualla paitsi päiväkodissa lapsi on kiltisti ja nätisti. Yritän suhtautua avoimin mielin eri yhteistyötahoihin, ja kuitenkin välillä tulee sellainen olo kuin minua syyllistettäisiin lapsen tilanteesta.

Elämä on muutenkin jokseenkin voimia kuluttavaa tällä hetkellä, en jaksaisi tällaista enää.

moi meillä samanlainen tilanne,paitsi lapsi pienenpi, voiko sulle pistää yv? tai sp?
 

Yhteistyössä