V
"vieras"
Vieras
Jos ap saa noin pienellä jutulla purettua edes hiukan pahaa mieltään, niin hyvä!
Jos ap saa noin pienellä jutulla purettua edes hiukan pahaa mieltään, niin hyvä!
V
"vieras"
Vieras
Mitä jos ap harkitsisit hoitopaikan vaihtoa, koska tilanne on nyt niin kuumentunut. Ei 2 vuotias "vaani ketään kuin haaskalintu" eikä toi sun "raivostun kun näen kakaran" asenne ole kovin rakentavaa.
Ihan uskomatonta kuinka tilanne on päässy tollaseksi ilman, että hoitohenkilökunta siihen puuttuisi. Onkohan tässä nyt vähän menny äideiltä tilannetaju kummallakin puolella.
Vaihda sitä paikkaa, jos on noin kamalan tuntuista viedä lapset hoitoon.
Ihan uskomatonta kuinka tilanne on päässy tollaseksi ilman, että hoitohenkilökunta siihen puuttuisi. Onkohan tässä nyt vähän menny äideiltä tilannetaju kummallakin puolella.
Vaihda sitä paikkaa, jos on noin kamalan tuntuista viedä lapset hoitoon.
A
a.p.
Vieras
Ymmärrän kyllä, että normi-2v vanha turvautuu fyysisiin konsteihin kun ei osaa vielä kunnolla puhua, ja tietty taistelu, tappelu, nahistelu ja painiminen on ihan normaalia, samoista leluista väännetään ja kaverin kädestä viedään - tätä tapahtuu meillä todella paljon, on tapahtunut jo kauan. Siitä kun toinen tuplista oppi kierimään, niin kieri usein kaverin päälle, joka ei vielä kierinyt tai ryöminyt. Se, että tekijä on aina systemaattisesti yksi lapsi, joka hakee oikein nuo meidän tuplat kiusattavakseen, odottaa heitä ja on tönimässä, tuuppimassa, repimässä, puremassa päivästä toiseen jo toista kuukautta, ei tunnu enää normaalilta. Aluksi ajattelin, että se on vain sopeutumisongelmaa, että ajan kanssa hioutuu mukaan ryhmän toimintaan, mutta miten kauan siinä sopeutumisessa oikein menee?
Jos 2v vanha itse jo sanoo "ei ****, pois, mene pois!" tuon ****:n nähdessään niin kait se kertoo jo jotain? Ja jos 2v vanha sanoo "en pullu ketää, en pullu!" melkein ensimmäisenä asiana, kun häneltä kysyy, miten päivä on mennyt, niin mitä se kertoo? Tädit tuntuu olevan ulalla, että "mistäs se ton puremisen esiin otti, kun ei ole sellasesta tänään ollut puhetta". Kotona näkyy reidessä uudet hampaanjäljet. Olen ottanut noista pahimmista purujäljistä valokuvia, ajattelin että näytän hoitajille, mutta sitten totesin, että näkevät ne kyllä vaippaa vaihtaessa ja potattaessa ne kuitenkin. Saas nähdä mitä neuvolassa sanovat 2v tarkastuksessa - kait sielläkin sitten kuittaavat normaaleina?
Itseä vain ahdistaa nähdä lasten ilme tämän ****:n lähestyessä heitä, kait minä sen olen lapsilleni opettanut, vaikka neutraali olen koittanut olla. Toivoisin vain, että saan rauhassa pukea tai riisua ulkokamppeet lapsiltani heitä tuodessa ja hakiessa ilman että tämä **** tulee tuuppimaan ja kiusaamaan heti ensimmäisenä asiana aamusta ja viimeisenä iltapäivästä. Kait olen kohtuuton? Onneksi täällä on minua viisaampia ihmisiä, jotka saavat minut tajuamaan, että sehän on vain normaalia lasten leikkiä ja kuuluu ikävaiheeseen! Kait meidän tuplat alkaa sitten saman riivilöinnin tuossa muutaman kuukauden kuluttua kun samaan ikään pääsevät...
Jos 2v vanha itse jo sanoo "ei ****, pois, mene pois!" tuon ****:n nähdessään niin kait se kertoo jo jotain? Ja jos 2v vanha sanoo "en pullu ketää, en pullu!" melkein ensimmäisenä asiana, kun häneltä kysyy, miten päivä on mennyt, niin mitä se kertoo? Tädit tuntuu olevan ulalla, että "mistäs se ton puremisen esiin otti, kun ei ole sellasesta tänään ollut puhetta". Kotona näkyy reidessä uudet hampaanjäljet. Olen ottanut noista pahimmista purujäljistä valokuvia, ajattelin että näytän hoitajille, mutta sitten totesin, että näkevät ne kyllä vaippaa vaihtaessa ja potattaessa ne kuitenkin. Saas nähdä mitä neuvolassa sanovat 2v tarkastuksessa - kait sielläkin sitten kuittaavat normaaleina?
Itseä vain ahdistaa nähdä lasten ilme tämän ****:n lähestyessä heitä, kait minä sen olen lapsilleni opettanut, vaikka neutraali olen koittanut olla. Toivoisin vain, että saan rauhassa pukea tai riisua ulkokamppeet lapsiltani heitä tuodessa ja hakiessa ilman että tämä **** tulee tuuppimaan ja kiusaamaan heti ensimmäisenä asiana aamusta ja viimeisenä iltapäivästä. Kait olen kohtuuton? Onneksi täällä on minua viisaampia ihmisiä, jotka saavat minut tajuamaan, että sehän on vain normaalia lasten leikkiä ja kuuluu ikävaiheeseen! Kait meidän tuplat alkaa sitten saman riivilöinnin tuossa muutaman kuukauden kuluttua kun samaan ikään pääsevät...
A
a.p.
Vieras
[QUOTE="vieras";24765559]Mitä jos ap harkitsisit hoitopaikan vaihtoa, koska tilanne on nyt niin kuumentunut. Ei 2 vuotias "vaani ketään kuin haaskalintu" eikä toi sun "raivostun kun näen kakaran" asenne ole kovin rakentavaa.
Ihan uskomatonta kuinka tilanne on päässy tollaseksi ilman, että hoitohenkilökunta siihen puuttuisi. Onkohan tässä nyt vähän menny äideiltä tilannetaju kummallakin puolella.
Vaihda sitä paikkaa, jos on noin kamalan tuntuista viedä lapset hoitoon.[/QUOTE]
No koitin vain kuvailla sitä, että miltä se näyttää ja tuntuu minusta - en ole lapsille sitä sanonut enkä ole ketään nimitellyt kakaraksi muuten kuin mielessäni, ennen kuin nyt täällä. Minun mielestä toisia lapsia kiusaava, käytöstapoja osaamaton lapsi on kuriton kakara - kuten tuo toinen äiti minun tuplia nimitteli itse päin minun naamaa. Ja kyllä, se tietty ilme tuon lapsen kasvoilla hänen oikein odottaessa minun lapsia tulemaan hoitoon (enkä tarkoita mitään "jee, kiva kun tulitte, päästään leikkiin yhdessä" ilmettä) saa minut jo henkisesti näkemään punaista, vaikka parhaani mukaan koitan olla sitä näyttämättä lapsilleni. Tuon toisen lapsen äidille en ole mitään sanonut, en edes tervehtinyt, vaikka kaikki muut äidit kyllä ollaan juttuporukkaa keskenämme, tervehditään ja muutenkin jutellaan paljonkin lapsia hakiessa ja viedessä tai vaikka kaupassa törmätessä. Meidän lapset kun on pienessä yksityisessä päivähoitopaikassa ja meillä on ollut jo keväällä paljon vanhempainiltoja ja yhteisiä askartelujuttuja, retkiä yms. Lasten vanhemmissa on myös omia ja mieheni työkavereita.
Ihan uskomatonta kuinka tilanne on päässy tollaseksi ilman, että hoitohenkilökunta siihen puuttuisi. Onkohan tässä nyt vähän menny äideiltä tilannetaju kummallakin puolella.
Vaihda sitä paikkaa, jos on noin kamalan tuntuista viedä lapset hoitoon.[/QUOTE]
No koitin vain kuvailla sitä, että miltä se näyttää ja tuntuu minusta - en ole lapsille sitä sanonut enkä ole ketään nimitellyt kakaraksi muuten kuin mielessäni, ennen kuin nyt täällä. Minun mielestä toisia lapsia kiusaava, käytöstapoja osaamaton lapsi on kuriton kakara - kuten tuo toinen äiti minun tuplia nimitteli itse päin minun naamaa. Ja kyllä, se tietty ilme tuon lapsen kasvoilla hänen oikein odottaessa minun lapsia tulemaan hoitoon (enkä tarkoita mitään "jee, kiva kun tulitte, päästään leikkiin yhdessä" ilmettä) saa minut jo henkisesti näkemään punaista, vaikka parhaani mukaan koitan olla sitä näyttämättä lapsilleni. Tuon toisen lapsen äidille en ole mitään sanonut, en edes tervehtinyt, vaikka kaikki muut äidit kyllä ollaan juttuporukkaa keskenämme, tervehditään ja muutenkin jutellaan paljonkin lapsia hakiessa ja viedessä tai vaikka kaupassa törmätessä. Meidän lapset kun on pienessä yksityisessä päivähoitopaikassa ja meillä on ollut jo keväällä paljon vanhempainiltoja ja yhteisiä askartelujuttuja, retkiä yms. Lasten vanhemmissa on myös omia ja mieheni työkavereita.
E
ei ymmärrä
Vieras
Ja se pitää ymmärtää ja hyväksyä? Teki lapsi mitä tahansa, niin hänen syytä se ei ole vaan aina jonkun toisen? Kuten se on aina koulun vika, etteivät ole lasta kasvattaneet, eikä vanhempien? Aina jonkun muun syy tai vika. Varmaan ton alkuperäsen kirjottajan lapset on oikein kiusanneet ja provonneet tota toista lasta käyttäytymään noin. Eihän se voi lapsen syy olla käyttäytyä noin! Tai sitten se lapsi on jotenkin sairas tosiaan, sehän selittää kaiken. Tai se on normi 2v vanha ja vielä niin pieni, ettei osaa käyttäytyä ryhmässä (ekaa kertaa hoidossa ja muitten lasten kanssa tekemisissä?). Kyllähän se apssä vika on, kun ei ymmärrä ja vieläpä menee nimittelemään tuollaista kiusaajalasta, pitäisi ymmärtää! Ymmärrys on tämän päivän sana. Kaikkea pitää ymmärtää! Ja tottahan se on alkuperäisen kirjoittajan vika, että hänen lapsensa ovat tuollaisen käytöksen kohteeksi joutuneet, näkeehän sen jo tosta kakaraksi nimittelystä. Pitää YMMÄRTÄÄ!
M
mom4two
Vieras
Ottaisin päikyn johtajaan yhteyttä ja jos tilanteeseen ei tule muutosta niin sitten vaan yhteyttä kunnan päivähoitovastaavaan ja vaatimaan uutta hoitopaikkaa että lapset pääsevät turvaan. Sillä tuollainen ympäristö missä kiusaamiseen ei puututa, ei ole lapselle hyvä. Vaikka kuin muuten olisi ihana. Ja saattaisimpa viedä lapsen lääkärille näyttämään purujälkiä ja tehdä rikosilmoituksen - ei siitä kiusaajasta, vaan pk:sta joka sallii jokapäiväisen pahoinpitelyn.
V
"vieras"
Vieras
Luepas nyt ihan kriittisesti nää sun kirjoitukset täältä tästä asiasta. Onko toi sunkaan käytös rakentavaa? Äidit räjähtelee toisilleen, eikä moikkaile hakiessa lapsia. Yritättekö te oikeesti ratkaista ongelmaa, vai olla vaan oikeassa tässä asiassa? Kummankin lapset on purru toisiaan ja äidit ei muuta tee kuin solvaa lapsia ja tappelee keskenään.
Miten olis jos lopettaisitte lapsellisuudet ja keskustelisitte asiasta hoitohenkilökunnan kanssa. Lapsille rajat ja yhteiset käytössäännöt, ja vanhemmille jäitä pöksyihin.
H
"harmaa"
Vieras
Anteeks, mutta tää on ihan täyttä puppua. Työskentelen häiriölasten kanssa päivittäin ja voin sanoa, että syy ei todellakaan ole AINA lasten vanhemmissa. Mua oikeen pistää vihaksi tuollainen totaalisen vääränlaisen "tiedon" levittäminen.
V
veras
Vieras
[QUOTE="harmaa";24765799]Anteeks, mutta tää on ihan täyttä puppua. Työskentelen häiriölasten kanssa päivittäin ja voin sanoa, että syy ei todellakaan ole AINA lasten vanhemmissa. Mua oikeen pistää vihaksi tuollainen totaalisen vääränlaisen "tiedon" levittäminen.[/QUOTE]
Tuskinpa työskentelet.
Tai sitten et noteerannut tuota "jos lapsella on jokin sairaus"-kohtaani. Ja vaikka työskentelisitkin, eiköhän niillä häiriölapsillakin usein ole jokin sairaus tai sitten kotiolot sellaiset, joista ei hoitajille näytetä tai kerrota puoliakaan.
Tuskinpa työskentelet.
Tai sitten et noteerannut tuota "jos lapsella on jokin sairaus"-kohtaani. Ja vaikka työskentelisitkin, eiköhän niillä häiriölapsillakin usein ole jokin sairaus tai sitten kotiolot sellaiset, joista ei hoitajille näytetä tai kerrota puoliakaan.
O
"ompus"
Vieras
AP:lle
Et voi olettaa, että päiväkodin tädit tietäisivät kenen puremat jäljet lapsestasi löytyy. Avaa nyt hyvä ihminen suusi ja kerro että asia on ongelma ja kerro se myös tämän kiusaavan lapsen äidille, vaikka kuinka olisit "riidoissa" hänen kanssaan!!! Ei asia hoidu sillä että kihiset hiljaa ja haukut keskustelupalstalla toisen lasta!!!
Et voi olettaa, että päiväkodin tädit tietäisivät kenen puremat jäljet lapsestasi löytyy. Avaa nyt hyvä ihminen suusi ja kerro että asia on ongelma ja kerro se myös tämän kiusaavan lapsen äidille, vaikka kuinka olisit "riidoissa" hänen kanssaan!!! Ei asia hoidu sillä että kihiset hiljaa ja haukut keskustelupalstalla toisen lasta!!!
J
"Jenna"
Vieras
Mitenhän tuommosia kakaroita kasvatetaan? Meillä tytön kerhossa aivan kauhea poika. Jos pääsee äitin sylistä pois käy jotain lyömässä tai vetämässä hiuksista. Äiti vaan nätisti sanoo ei saa nuin tehdä. Hulluja lapsia nykyään!!!
K
kiusauksen uhri
Vieras
Tästä keskustelusta huomaa hyvin, ketkä ovat käytöshäiriöisten lasten vanhempia ja itse entisiä koulukiusaajia - ratkaisuna vähättely, ikään vetoaminen, alkuperäisen kirjoittajan haukkuminen ja hänen kirjoitustyylistään avutuminen. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Niinhän se Suomessa valitettavasti menee, että jos joudut työpaikkakiusauksen, koulukiusauksen tai tässä tapauksessa päiväkotikiusauksen uhriksi, niin sinun on joko vaiettava asiasta ja koitettava vain kestää "kun sillä kiusaajalla on syynsä" tai sitten sinun on itse vaihdettava toiseen paikkaan. Kiusaajat saavat jatkaa entiseen malliin, heitä pitää ymmärtää ja heidät pitää hyväksyä. Syy on muualla kuin kiusaajissa, uhrinkin ja tämän vanhempien/läheisten pitää vain tajuta se ja hyväksyä.
Alkuperäiselle tsemppiä ja koita puhua sen toisen lapsen äidin kanssa. Sano vaikka "hei" tai tervehdi sitä lasta iloisesti aamusta. Jospa pieni ressukka (kuten kiusaajia pitää nimittää) on vain halausta ja huomiota vaille ja hakee sitä negatiivisin keinoin. Opeta omat lapsesi halaamaan kiusaajaa? Jospa kiusaaja haluaa mukaan kaksosten leikkiin, mutta kaksoset, pieniä kun hekin ovat vielä, eivät sitä tajua tai ymmärrä? Hoitajien kanssa kannattaa myös avoimesti puhua ja ehkäpä näyttää tuolle toiselle äidille ne puremajäljet kaksosissa? Että kyllä sitä muutkin lapset tulevat purruksi kuin hänen lapsensa, että se kuuluu vain päiväkotielämään.
Niinhän se Suomessa valitettavasti menee, että jos joudut työpaikkakiusauksen, koulukiusauksen tai tässä tapauksessa päiväkotikiusauksen uhriksi, niin sinun on joko vaiettava asiasta ja koitettava vain kestää "kun sillä kiusaajalla on syynsä" tai sitten sinun on itse vaihdettava toiseen paikkaan. Kiusaajat saavat jatkaa entiseen malliin, heitä pitää ymmärtää ja heidät pitää hyväksyä. Syy on muualla kuin kiusaajissa, uhrinkin ja tämän vanhempien/läheisten pitää vain tajuta se ja hyväksyä.
Alkuperäiselle tsemppiä ja koita puhua sen toisen lapsen äidin kanssa. Sano vaikka "hei" tai tervehdi sitä lasta iloisesti aamusta. Jospa pieni ressukka (kuten kiusaajia pitää nimittää) on vain halausta ja huomiota vaille ja hakee sitä negatiivisin keinoin. Opeta omat lapsesi halaamaan kiusaajaa? Jospa kiusaaja haluaa mukaan kaksosten leikkiin, mutta kaksoset, pieniä kun hekin ovat vielä, eivät sitä tajua tai ymmärrä? Hoitajien kanssa kannattaa myös avoimesti puhua ja ehkäpä näyttää tuolle toiselle äidille ne puremajäljet kaksosissa? Että kyllä sitä muutkin lapset tulevat purruksi kuin hänen lapsensa, että se kuuluu vain päiväkotielämään.
H
"hmmm"
Vieras
Hm. Mitä itse tunnen kaksosia niin oppivat jo pienenä puolustamaan itseään ja tappelemaan ja puremaan hekin.
ei taida paljon olla eroa noissa ap:n ja sen toisen äidin mukuloissa.
ja mitä tuli tuohon esimerkkitapaukseen, nii se töniminen vaikutti vahingolta. siis lapsi sanoi ei toimi ei toimi ja vahingossa toinen kaksosista kaatui, ja ap (aikuinen) alkoi riehua tuosta.
hoida kotona vielä hetki.
ei taida paljon olla eroa noissa ap:n ja sen toisen äidin mukuloissa.
ja mitä tuli tuohon esimerkkitapaukseen, nii se töniminen vaikutti vahingolta. siis lapsi sanoi ei toimi ei toimi ja vahingossa toinen kaksosista kaatui, ja ap (aikuinen) alkoi riehua tuosta.
hoida kotona vielä hetki.
Ikäväähän toi on, mutta vastuu on aikuisilla.
Mun yhden kaverin lapsi on vähän samanlainen, ei tosin ihan noin paha. Ja äitinsä ei komenna häntä kunnolla. Tämä lapsi myös heittelee leluja päin toisia lapsia ja aikuisia, äiti ei juurikaan asiasta komenna.
Mä en henkilökohtaisesti jaksa kovin usein tavata, kun saan olla koko ajan komentamassa toisen lasta.
Mun yhden kaverin lapsi on vähän samanlainen, ei tosin ihan noin paha. Ja äitinsä ei komenna häntä kunnolla. Tämä lapsi myös heittelee leluja päin toisia lapsia ja aikuisia, äiti ei juurikaan asiasta komenna.
Mä en henkilökohtaisesti jaksa kovin usein tavata, kun saan olla koko ajan komentamassa toisen lasta.
M
"mee"
Vieras
Jos minun lapseni olisi ollut samanikäisenä päiväkodissa, niin hän olisi ollut tuo kauhukakara. Käytös oli tosi arvaamatonta ja vahdin häntä kuin haukka leikkipuistoissa käydessämme. Perhekerhossa en edes uskaltanut käydä, koska en olisi niin salamana pystynyt häntä vauva sylissä vahtimaan. Päivähoidossa ei ole samanlaisia resursseja ja yhtä lasta vahtimaan ei voida kiinnittää yhtä hoitajaa, vaikka se sen vaatisikin. Eihän päiväkoti olekaan noin pienille se ykkös vaihtoehto.
Meillä tuota vaihetta kesti melkein vuoden verran ja sitten yks kaks viime keväänä se loppui ja sen entisen kauhukakaran tilalla on nyt mukava pieni poika, joka osaa leikkiä oikein nätisti muiden lasten kanssa.
Itselläni on myös temperamentiltaan toisenlaisia lapsia ja ymmärrän hyvin, että rauhallisen ja aina kiltin ja kuuliaisen lapsen äitinä on vaikea ymmärtää, että kaikki lapset eivät ole samanlaisia ja helposti sitä silloin pistää syyn kasvatuksen piikkiin, vaikka kyse ei siitä olisikaan.
Meillä tuota vaihetta kesti melkein vuoden verran ja sitten yks kaks viime keväänä se loppui ja sen entisen kauhukakaran tilalla on nyt mukava pieni poika, joka osaa leikkiä oikein nätisti muiden lasten kanssa.
Itselläni on myös temperamentiltaan toisenlaisia lapsia ja ymmärrän hyvin, että rauhallisen ja aina kiltin ja kuuliaisen lapsen äitinä on vaikea ymmärtää, että kaikki lapset eivät ole samanlaisia ja helposti sitä silloin pistää syyn kasvatuksen piikkiin, vaikka kyse ei siitä olisikaan.
Sen verran voin ap:lle kertoa, että pienet lapset ottavat syystä tai toisesta 'purulelukseen' jonkun tietyn lapsen/lapset. Muistan myös itse tapauksia, jotka purevat ja kohdistavat puremisen ainoastaan tiettyyn lapseen. Miksi, sitä en tiedä..johtuisiko henkilökemiasta?
Mutta siis eihän se kivaa ole. Eräässäkin päiväkodissa piti tällainen parivaljakko pitää visusti erossa toisistaan, koska heidän kohdatessa pureminen alkoi heti. Ja aina se erottaminen ei suinkaan onnistu, etenkään isommassa ryhmässä..joskus on keskityttävä muihinkin lapsosiin. Usein tuo pureminen loppuu kun lapset kasvavat sen verran isoiksi, että oppivat sanallisesti ilmaisemaan itseään.
Mutta todellakin, 2-vuotias on pieni ja melko päättömässä iässä, ei mikään demoni kuitenkaan.
Mutta siis eihän se kivaa ole. Eräässäkin päiväkodissa piti tällainen parivaljakko pitää visusti erossa toisistaan, koska heidän kohdatessa pureminen alkoi heti. Ja aina se erottaminen ei suinkaan onnistu, etenkään isommassa ryhmässä..joskus on keskityttävä muihinkin lapsosiin. Usein tuo pureminen loppuu kun lapset kasvavat sen verran isoiksi, että oppivat sanallisesti ilmaisemaan itseään.
Mutta todellakin, 2-vuotias on pieni ja melko päättömässä iässä, ei mikään demoni kuitenkaan.
Niinpä. Mun poikani oli se purulelu yhdessä vaiheessa, yhdelle tietylle lapselle.
Se tuntui pahalta, TODELLA pahalta, etenkin kun poika itse alkoi pelkäämään hoitoon menoa. Kerran kun hain hänet, niin nenään oli purtu niin lujaa että koko nenä oli punainen, turvonnut, verinen klöntti. Siinä vaiheessa totesin, että raja on tullut vastaan. Nyt ei ole enää normaali satunnainen puraisu kyseessä. Poika huusi hysteerisenä seuraavana aamuna kun hänet hoitoon vein. Ja me keskusteltiin tätien kanssa ihan vakavissamme tästä asiasta.
Henkilökunta oli todella pahoillaan, mutta ei heidän katseensa yllä joka hetki joka paikkaan, ja ymmärsin sen kyllä. Tekivät sitten kuitenkin niin, että laittoivat katseen yltämään koko ajan ko. lapseen, ettei tämä päässyt puremaan. Pistivät ihan kylmästi kauemmas muista lapsista tai jotain. Tai näin ainakin luulen. Ei ollut sen jälkeen enää hampaanjälkiä meidän pojassa.
Kauhukakara...öö, ei. Vaan pieni lapsi, taapero. Sellainen se purija oli. Ihminen on väkivaltaisimmillaan kaksivuotiaana, eikä taaperon väkivaltaisuus kerro minun mielestäni mitään diagnooseista tai kasvatuksesta. Nyt, kun oma kuopukseni on miltei kuusivuotias, tajuan miten pieni 2-vuotias lapsi oikeasti on. Oikeaa ja väärää voi ja kuuluukin opettaa, mutta se, meneekö se perille vai ei, on ihan toinen juttu. Lapsi, joka ei vielä osaa selvittää asioita sanoin, turvautuu usein väkivaltaan, ja se ON ihan normaalia, vaikkei tietenkään hyväksyttävää.
Minulle ei edes selvinnyt se, kuka lapsi poikaani puri. En kysynyt, en halunnut tietää, koska en halunnut alkaa suhtautumaan ko. lapseen tai hänen vanhempiinsa kielteisesti. Sanoin sen pk:ssa heti: en halua tietää kuka se näistä on. Mitä minä sillä tiedolla olisin tehnytkään?
V
"vieras"
Vieras
Ap, ei tähän auta kuin se, että kerrot asiasta hoitotädeille. Voiko siellä varata jotain vanhempien varttia nopeasti tms.? Tai sitten vain hakiessa/tuodessa tai mikä käytäntö nyt onkin.
Voi olla, että eivät ole huomanneet näin toistuvaksi jutuksi. Voi olla, että ovat laiminlyöneet tehtäviään. Voi olla, että demonilla on jotain häiriöitä. Voi olla, että demoni on normi 2v. Voi olla, että omat lapsesi provosoivat ja voi olla, että eivät. Eli siis yhteys henkilökuntaan. Voithan itsekin olla aamupäivän palkattomalla seuraamassa päiväkodin toimintaa, mikäli haluat.
Voi olla, että eivät ole huomanneet näin toistuvaksi jutuksi. Voi olla, että ovat laiminlyöneet tehtäviään. Voi olla, että demonilla on jotain häiriöitä. Voi olla, että demoni on normi 2v. Voi olla, että omat lapsesi provosoivat ja voi olla, että eivät. Eli siis yhteys henkilökuntaan. Voithan itsekin olla aamupäivän palkattomalla seuraamassa päiväkodin toimintaa, mikäli haluat.
J
juuh
Vieras
Kyllä jo 2v valitsee uhrinsa niin, että puree sitä jota pystyy. Kyllä 2v voi olla jo melkoisen ilkeä ja tehdä kiusaa.
K
kello
Vieras
Täällä monet on todistelleet, että on ihan normaalia, että ton ikänen lapsi puree ja tönii yms. No meillä on kaksi lasta enkä muista kummankaan pahemmin purreen pienempänä. Jos lapsi pelkää hoitoon menemistä yhden hoitokaverinsa takia niin hoitohenkilökunta ei silloin ole tehtäviensä tasalla. Kehottaisin puhumaan asiasta pikimmiten. Musta tuntuu ihan kamalalta ajatus pienestä lapsesta joka jo joutuu olemaan päivän erossa vanhemmistaan ja vielä kaiken lisäksi pelkäämään.
J
juuh
Vieras
[QUOTE="vieras";24765559]Mitä jos ap harkitsisit hoitopaikan vaihtoa, koska tilanne on nyt niin kuumentunut. Ei 2 vuotias "vaani ketään kuin haaskalintu" eikä toi sun "raivostun kun näen kakaran" asenne ole kovin rakentavaa.
Ihan uskomatonta kuinka tilanne on päässy tollaseksi ilman, että hoitohenkilökunta siihen puuttuisi. Onkohan tässä nyt vähän menny äideiltä tilannetaju kummallakin puolella.
Vaihda sitä paikkaa, jos on noin kamalan tuntuista viedä lapset hoitoon.[/QUOTE]
Eli ratkaisu on se, että ne joita häiriökäyttäytyminen häiritsee, vaihtavat hoitopaikkaa, sensijan, että asiaan puututaan? Just joo...
Ihan uskomatonta kuinka tilanne on päässy tollaseksi ilman, että hoitohenkilökunta siihen puuttuisi. Onkohan tässä nyt vähän menny äideiltä tilannetaju kummallakin puolella.
Vaihda sitä paikkaa, jos on noin kamalan tuntuista viedä lapset hoitoon.[/QUOTE]
Eli ratkaisu on se, että ne joita häiriökäyttäytyminen häiritsee, vaihtavat hoitopaikkaa, sensijan, että asiaan puututaan? Just joo...
A
a.p.
Vieras
Kiitos kommenteista! Päiväkodilla on asiasta jo aiemminkin keskusteltu, vaikka hoitajat ovat nähneet kaksostemme jäljet, eivät he ole uskoneet, että niitä on joku "parivaljakon ulkopuolinen" tehnyt, vaan ovat ajatelleet, että tuplathan ne toisiaan purevat. Tönimisiä ja muuta eivät ole merkittävissä määrin huomanneet. Yksi hoitajista sanoi, että on huomannut meidän lasten välttelevän ****:ää ja ****:n hakeutuvat vähän turhankin innolla meidän lasten seuraan. Tänään olivat yhden tönimisen/tuuppaamisen nähneet, jonka seurauksena toisella tuplalla on otsassa iso mustelma - tästä sentään oli saanut **** jäähyä. ****:n äiti sattui samaan aikaan paikalle ja hän oli heti puolustelemassa tietty lastaan, että "no noi on tietty aloittaneet sen tönimisen ja **** vain puolustautunut!" Eikä hänkään ollut tapausta itse ollut todistamassa. Kysyin häneltä sitten suoraan, että onko hän varma siitä ja mistä voi sen tietää, niin "no ainahan noi on minun lasta kiusaamassa, ei ota leikkeihin mukaan ja välttelee seuraa kun toinen haluaisi olla kaveri". Nostin toisen tuplan paidan helmaa ja näytin selkää ja kysyin, että miltäs tämä näyttää - hän meinasi että "no lapset nyt aina puree toisiaan" + pieni vaivautunut naurahdus päälle, sitten jatkoi siihen "ja purihan teidän lapsi meidän lasta!" Minä sanoin että oikeasti alkaa olemaan minulla mitta täynnä tätä hommaa, kun meidän lapset selvästi arastelee hänen lapsensa seuraa ja oikeasti on tönimisistä ja tuuppimisista ainakin todistetta, että hänen lapsensa on ollut asialla. "no tasoissa ollaan sitten" hän meinasi ja lähti lapsensa kanssa pois. Yksi toinen äiti tiesi kertoa, että **** on viime keväänä terrorisoinut yhtä muskariryhmää ja yhtä avointa päiväkotia jo tehokkaasti, ja olikin jo pelännyt, että onko täällä samat aikeet. On kuulemma heidänkin lasta ilmeisesti purrut sekä töninyt ja tuuppinut. Päiväkodilla lupasivat ottaa erityistarkkailuun lapsen, "jotain positiivista huomiota selvästi tarvivana". No tekeävt mitä tekevät, jos ei hommat rauhoitu, niin otan tosiaan vapaapäivän ja istun vahtimassa päiväkodilla koko ajan, miten asiat etenee!
Kylläpä on kaksi lapsellista jästipää-äitiä löytänyt toisensa päiväkodilla.
"Sun lapsi kiusaa mun lasta" - "Ei vaan sun lapsi kiusaa mun lapsia!" - "Ei ei, kyllä se on sun lapsi joka kiusaa!" - "Katso tätä mustelmaa, se on sun lapsi!". Huoh. Oikeasti hei...aikuiset (?) ihmiset!
PÄIVÄKOTI SELVITTÄÄ NÄMÄ ASIAT. Puhukaa henkilökunnalle, älkää toisillenne, kun ette näköjään osaa olla aikuisia.
"Sun lapsi kiusaa mun lasta" - "Ei vaan sun lapsi kiusaa mun lapsia!" - "Ei ei, kyllä se on sun lapsi joka kiusaa!" - "Katso tätä mustelmaa, se on sun lapsi!". Huoh. Oikeasti hei...aikuiset (?) ihmiset!
PÄIVÄKOTI SELVITTÄÄ NÄMÄ ASIAT. Puhukaa henkilökunnalle, älkää toisillenne, kun ette näköjään osaa olla aikuisia.
M
"madame"
Vieras
siis voi herranjestas 2vuotias kauhukakara,mieti vähän mitä suustas päästäs, ymmärrätkö sinä että on olemassa tempperamenttisia lapsia, jolloin kuvaamiasi ongelmia saattaa esiintyä paljon vanhemmillakin lapsilla, oishan se joo helppoa ja kivaa jos kaikilla ois yhtä helppo kasvatus tehtävä,mutta niin ei ole.
2vuotiaalla on itse asiassa vielä ihan normaalia tollanen.sallittua taas ei.
M
"madame"
Vieras
haluan tähän vielä sanoa että tuo toinen äiti on varmasti kurkkua myöden täynnä sitä mitä kuulee sinulta lapsestaan, ja ehkä muiltakin. koeta sinä ymmärtää että tämän lapsen äiti ei voi mitään sille miten hänen lapsensa käyttäytyy päiväkodissa,hän ei ole siellä paikalla. se on kuule päiväkodin homma hoitopäivän ajan osata ohjata tuota lasta,valitettavan usein päiväkodin väeltä ei löydy kykyä toimia haastavampien lasten kanssa.
mihinkö perustan tämän, olen aika paljon perillä esim.erityislapsista ja näin ollen voin sanoa että mm.adhd liitolta voi saada sellaista paperilla että hoitopäivän ajan vastuussa on päiväkodin henkilökunta, ja vanhempia on turha rasittaa sillä mitä kaikkea heidän lapsensa on tehnyt päivän aikana,koska henkilökunta on ollut silloin vastuussa.