ongelma..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sandra
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

sandra

Vieras
Hei. Minulla on pienoinen ongelma, johon toivoisin teiltä kommentteja ja mielipiteitä.. Mennäänpä ajassa pari vuotta taaksepäin, jolloin seurustelin erään jannen kanssa. Olimme seurusteleet vajaan puoli vuotta, kunnes tutustuin eräseeen toiseen mieheen ja ihastuin heti. Vaikka kuinak yritin olla ajattelemtatta häntä se ei onnistunut. Hän ( matti) tunsi samoin. jatkoin kuitnekin seurustelua emmekä menneet matin knassa juuri pidemmälle. lopulta noin vuoden kuluuttua siitä seurustelusuhde jannen kanssa päättyi muist asyistä. Koko tämän vuoden olin kaivannut mattia. Luulisin että hän myös minua. Asun aika pienellä paikka kunnalla joten näimmekin usein. Sitten kun olin viimein ns. vapaa, matti alkaoi *omien sanojensa mukaan kostaan mulle * ja yritti mun serkkuja ja hommailikin heidän kanssaan, ainoastaan suututtaakseen minut. minähän jatkoin samaa rataa ja lopulta löysinkin itseni matin parhaan ystävän vierestä. Matti suuttui siitäkin ja noidan kehä oli valmis. Molemmat kuitenki halusi vaan toisensa mutta toisen loukkaamista ei osattu lopettaa vaikka varmasti molemmat tiesi mitä teki. oltiin tyhmiä. sitten tapasin sattumalta toisen pojan, jota en ollut nähny aikasemmin, juteltuamme hetken, uusi tuttavuus nimeltä sami osoittautui matin serkuksi! ajattelin silloin että ei voi olla totta.. Matti tietenki luuli minun vaan haluavan loukata sitä ja ei aluksi ottanut meitä tosissaan. mun ja samin juttu kuitenkin kehittyi, ja ennekuin huomasinkaan olinkin jo kihloissa ja asuin yhdessä sen knassa. Meilä on suhteessa kaikki hyvin, mutta silti vielläkin kaipaan päivittäin mattia. kun vaan näen hänet jossain mahani menee heti sekaisin ja henkeni salpautuu. Tunteet ei oo hävinneet hetkeksikään. Ne on ollut koko ajna, alkaen siitä päivästä jolloin näin hänet ensimmäisen kerran. siitä on jo 3 vuotta. tiedän että hän tuntee samoin, sillä juttelimme asiasta taanoin. en tiedä mitä pitäisi tehdä. rakastan nykyistä avopuolisoani, niinkuin rakastin edellistä poikaystäväänikin, mutta side mattiin tuntuu olevan aivan sanoinkuvamattoman vahva. Tuntuu kuin meidät olisi luotu toisillemme. heti eka päivästä alkaen. Kolmen vuoden ajan, joka päivä.. Mitä tehdä?
 
Kiitän onneani, etten ole Janne, Matti, Sami tai kenenkään teidän serkkunne. Kiitän myös onneani, etten asu niin pienessä kylässä, että ainoat potentiaaliset seurustelukumppanit olisivat kaikki toistensa sukulaisia tai tuttavia.
 
Kuin viimein olit vapaa (Jannestako se nyt oli), niin Matti (?) alkoi kostamaan?

Kostamaan mitä? Todellinen ihannemies.

Yksi kaks huomasit olevasi kihloissa... Vaikka kaipaat Mattia.

 
Huono ehdotus tämäkin, mutta menkää Matin kanssa sänkyyn, niin saatte tämän kestoihastuksen pois systeemeistänne ja voitte jatkaa elämäänne. Tietysti riski on, että lumous ei haihdukaan yhteisellä seksihetkellä...
 
Lue muutama pyskologian kirja, katso Dr. Philiä neloselta, älä usuta miehiä toistensa kimppuun vaan säilytä rauha sukulaisten kesken.

Juttusi piti lukea hitaasti ajatuksen kanssa. Kertahuitaisulla ei juttu aukea. Paljon vaikeampi juonenkäänne kuin Kauniissa ja Rohkeissa tai Salkkareissa.

Asut selvästi jossakin pienessä pitäjässä.
 
Eihän tässä nyt ole kyse mistään muusta kuin siitä ikivanhasta totuudesta, että sitä mitä ei koskaan saanut, sitä jää ikuisesti kaipaamaan.

Ja kyllä näitä kuvioita teillä on isommillakin paikkakunnilla, turhaa mollia taas kerran pikkukaupunkeja ja olla niin maailmankansalaista. Suomessa ei ole yhtään niin suurta kaupunkia, ettei siellä koko ajan törmäilisi tuttuihin ja sukulaisiin.

Olis varmaan perampi tämän ap:n jättää tämä Mattipoika mielestään. Asiahan on niin, että jos suhteesta olisi jotain ollut tullakseen, siitä olisi tullut. Jos Matti olisi niin kovasti kysyjän rakastunut (esimerkiksi), niin olisihan hän etsinyt tämän käsiinsä vaikka kiven alta. Nyt tässä vaan on ollut pientä härnäämistä ja piruilemista. Jos mies ei kykene suoraan toimintaan, mitäpä sitä ikuisuuksia odottelemaan. Anna sen mennä menojaan, äläkä enää rohkaise mihinkään leikkeihin.

Hyvin nuoria taitavat olla nämä ihmiset, totta, mutta näissä rakkausasioissa ihmiset ei oikein koskaan tunnu olevan ""vanhoja ja viisaita."" Paitsi neuvoessaan toisia.

Hyvää kevättä ja hauskaa vappua!
 

Yhteistyössä