Ongelma maajussin kanssa

[nomie]

Tuleekohan elämisestä miehen kanssa mitään, kun hän on päivittäin hyvin lähellä perhettään joka ei "siedä" minua? Tai kyllä sietää, mutta tuntuu että en ole oikein odotettu vieras heillä. Siksi ollaan yhdessä jossain muualla. Miesystävä siis asuu samassa pihapiirissä vanhempiensa kanssa, kun hän on yhtymän jäsen.

Alusta alkaen etenkin miehen äiti on ollut tosi "ilkeä" minua kohtaan. Puhuu minulle kun jollekin vähä-älyiselle. Olen koittanut olla kiva ja koittanut olla mahd. vähän vaivaksi. Jos kysyn jotain etten olisi hiljaa koko ajan, niin miehen äiti vastaa tylysti kuin asia olisi itsestäänselvä. Jos miehen pyynnöstä menen ruokkimaan mullikat, saattaa miehen äiti/isä tulla epäilemään että osaanko minä yhtään mitään. Miehen äiti kerran tuhahti, että "no ihme että hanko pysyy kädessä".. Yleensä ei pyydä kahvipöytään, ei tervehdi kun tulen käymään jne. Mikähän sitä vaivaa?

Mietin vaan että mies on niin paljon kuitenkin heidän kanssa tekemisissä. Jaksankohan minä sitten ikinä tuollaista kohtelua, jos asutaan lähekkäin jne?

 

["vieras"]

Pitäisin pienen puhetuokion anopin kanssa ja sitten miehen jos ei tehoa

 

["vieras"]

Mitä mies on mieltä? Musta olis järkevämpää, että mies puhuisi äitinsä kanssa. Tekisi selväksi, että hän on sinun puolella ja jollei käytös muutu, niin teidän yhteiselo tapahtuu muualla kuin pihapiirissä. Jos sinä puhut itse anopille, voi hän siitä suuttua kunnolla ja kääntää poikansa sinua vastaan. Ja jos mies ei pysty olemaan puolellasi ja sanomaan äidilleen, tuskin pystyy koskaan. Ja jos aikanaan itsekin muutat tilalle, lokaa tulee niskaan.

Mun äitini ja mummoni (äidin anoppi) asuivat vuosikymmeniä samassa pihapiirissä. Äidilleni piinaa, kun anoppi huusi ja haukkui joka välissä. Äitini yritti väliin anopille puhua, turhaan. Isäni oli hiljaa. Jos hän olisi äitiä puolustanut, huuto olisi varmasti ainakin vähentynyt.

 

["Sirkkeli"]

Jaa'a. Jos mies ei ole mutsilleen vielä sanonut mitään, niin ei tuo varmaan tule ikinä sanomaankaan. Ottaisin kyllä ritolat.

 

[fff]

voipi olla raskasta...kannattaa harkita todella tarkkaan, vaikka mies ihan olisikin!!!

 

["vieras"]

Oman kokemuksen perusteella sanon, että ei kannata, ellei mies selvästi tule väliin kun anoppi kohtelee sua huonosti, ja tee selväksi että ei hyväksy äitinsä käytöstä. Ja jos anoppi ei siitä huolimatta ala käyttäytyä ihmisiksi, onko mies valmis muuttamaan sinun kanssasi pois siitä samasta pihasta jossa vanhempansa asuvat? Tietenkään työn vuoksi ei tilallinen voi kamalan kauaksi muuttaa, mutta edes sen verran ettette näe toistenne pihavaloja JA vaikka asuisitte pienen välimatkan päässä, mutta kuitenkin lähellä, niin kohtelisiko anoppi silti miestään edelleen kuin lasta ja koittaisi kontrolloida teidän elämää? Hän kun on tottunut siihen että poika asuu siinä "kotona" vielä aikuisenakin, eikä hänen ole tavallaan koskaan tarvinnut irtautua pojastaan ja hyväksyä sitä että hän on aikuinen jolla on oma elämä ja kaikilla osa-alueilla ei enää ole äidillä sijaa.

Meillä avioliitto on ihan jatkuvasti koetuksella kun asutaan samassa pihapiirissä appivanhempien kanssa. Mies ei osaa/halua ojentaa äitiään vaan pyytää multa aina vaan lisää ja lisää ymmärrystä ja joustamista.

 

["vieras"]

Juokse karkuun ja lujaa.

Ainoa toivo on että maajussi kasvattaa kassit ja kertoo painokkaasti äidilleen ettei sinua kohdella noin.
Koska toiminta äidin puolelta on ilmeisesti jatkunut jo pidempään, taitaa nuo cojonesit jäädä vain haaveeksi.

Lukuisia vuosia kärsimystä edessä, älä hyppää siihen junaan!