Ongelma joulun viettoon liittyen..

Eli haluaisin kerrankin viettää joulun oman perheen kesken, kaikessa rauhassa. Viime vuosina meillä on ollut aattona vanhempani sekä miehen vanhemmat. OLen kokenut aaton jotekin stressaavana ja tuntenut oloni "yksinäiseksi". Miehet juttelee keskenään, anoppi ja äitini keskenään ja minä sitten olen jäänyt "yksin".. Tai onhan lapset ja ruoanlaitto, kattaus, tiskaus.. jne.

Lisäksi meillä on pienet tilat, eikä kaikki mahdu saman pöydän ääreen syömään. Enkä todellakaan mitään sohvan nurkalla istumista halua.

Lapset haluaisivat mummit ja ukit meille (ainakin minun vanhempani), miehelle on ihan sama miten tehdään..

Onko väärin, jos kutsun vaan omat vanhempani? Silloin laitettaisiin joulu äitini kanssa yhdessä.

Anoppi jo kyseli, että onko meillä joulusuunnitemia..

 

onpa harmillista...siis ymmärrän niin tosi hyvin sua. Parasta olis että olis sama juttu joka aatto, koska sitten kaikki tottuis siihen, eikä kukaan pahottaisi mieltä. Me on nyt oltu aina aatto oman perheen kanssa ja se on NIIIIIN ihanaa, muina päivinä sitten käyty muualla, mutta olis just tollasta kun kuivailit kun meillä oli isovanhempia tai me oltiin heillä. Kaikki stressi on pois kun on vaan oma perhe =)

 

Poika vaan sanoi, että joulu ei tunnu jouluta jos mummi (äitini) ei ole meillä..

 

Jotenki sellainen tunne, että joudun tekemään kaikille muille mieliksi ja unohtaa aina MITÄ MINÄ haluan.

 

Kahdenlaista tapaa meillä: Me on tehty toisinaan niin että anoppi miehensä kanssa on käynyt meillä päivällä ja me olemme menneet minun vanhemmille sitten illalla, jossa on myös sisarukseni. Toisinaan on tehty niin että me on käyty anoppilassa päivällä ja minun vanhempieni luona illalla. Tämä onnistuu hyvin, kun asumme 3km säteellä toisistamme.. Nyt tulee sellainen muutos että sisareni ovat joulun muualla ja vain me olemme vanhemmillani. Ihan kiva niinkin. Siitä en tiedä mennäänkö anoppilaan vai tulevatko he meille. Heillä on aina aattona "kiire" (kuten yleensä muulloinkin kyläillessä) joten voi olla että menemme heille.

 

ymmärrän täysin. meillä ei edes lapsia ja silti ahdistaa. Äiti odottaa sinne kun aina ollaan syömässä siellä oltu, sitten on miehen vanhemmat, isä... tuntuu että haluisi olla koko joulun kotona kaksin miehen kanssa, mutta tuskin onnistuu. joten käydään taas joka paikassa.

 

miksi muuten yleensä mennään vaimon perheen luo (vanhemmille) syömään se jouluateria tai siis illalla. Monessa perheessä näyttää olevan näin. Vai?

 

meille ei mun äiti anna edes muuta mahdollisuutta kuin viettää joulu heillä,eli mummolassa. toki voitais kieltäytyä mutta se aiheuttais NIIIIIN suuren masentumis/ahdistumis/loukkaantumisen hänessä ettei sitä erkkikään jaksais kuunnella seuraavaa kahta vuotta.

varsinkin nyt kun meillä on pieni lapsi niin hänen jouluidyllinsä on täydellinen suurperheineen ja lauluineen. harmi vaan että todellisuus on siitä kaukana. isäni vetää joka päivä kännit ja pöhnässä sitten piruilee ja repostelee, äitini hermot taas kiristyvät sekunti sekunnilta kunnes joulurauha on todellakin jossain kaukana kaukana kaukomailla.

lisätään siihen sitten vielä se että miehen vanhemmat loukkaantuu jos emme heillä vietä aikaa, omat vanhempani loukkaantuvat jos vietämme miehen vanhempien TAI veljeni luona aikaa.

itse haluaisimme viettää joulun joko omassa kodissamme, veljeni luona tai sitten vanhempieni luona JOS osaisivat käyttäytyä ihmisiksi -> mahdotonta... :'(

vaikka kovasti joulusta pidän, vanhempani osaavat pilata juhlan totaalisesti.

 

Meillä on aina aattona molemmat mummot ja papat. Onhan se vähän härdelliä, mutta musta niitten pitää joulun aikaan saada olla lastenlastensa kanssa. Ja lapsistakin on kiva, kun ei niitä kuitenkaan ihan joka päivä nää. Seuraavat päivät ollaan sitten keskenämme, joten kyllä ton yhden päivän kestää kun siitä tulee niin moni iloiseksi.

 

meille ei mun äiti anna edes muuta mahdollisuutta kuin viettää joulu heillä,eli mummolassa. toki voitais kieltäytyä mutta se aiheuttais NIIIIIN suuren masentumis/ahdistumis/loukkaantumisen hänessä ettei sitä erkkikään jaksais kuunnella seuraavaa kahta vuotta.

varsinkin nyt kun meillä on pieni lapsi niin hänen jouluidyllinsä on täydellinen suurperheineen ja lauluineen. harmi vaan että todellisuus on siitä kaukana. isäni vetää joka päivä kännit ja pöhnässä sitten piruilee ja repostelee, äitini hermot taas kiristyvät sekunti sekunnilta kunnes joulurauha on todellakin jossain kaukana kaukana kaukomailla.

lisätään siihen sitten vielä se että miehen vanhemmat loukkaantuu jos emme heillä vietä aikaa, omat vanhempani loukkaantuvat jos vietämme miehen vanhempien TAI veljeni luona aikaa.

itse haluaisimme viettää joulun joko omassa kodissamme, veljeni luona tai sitten vanhempieni luona JOS osaisivat käyttäytyä ihmisiksi -> mahdotonta... :'(

vaikka kovasti joulusta pidän, vanhempani osaavat pilata juhlan totaalisesti.

sama meillä loukkaantuu joku kuitenkin

 

meille ei mun äiti anna edes muuta mahdollisuutta kuin viettää joulu heillä,eli mummolassa. toki voitais kieltäytyä mutta se aiheuttais NIIIIIN suuren masentumis/ahdistumis/loukkaantumisen hänessä ettei sitä erkkikään jaksais kuunnella seuraavaa kahta vuotta.

Mun lohtuni kaikki nämä vuodet on ollut se, että lapseni ovat tykänneet suvun yhteisistä jouluista.

Ap: onko äidilläsi tai anopillasi enemmän tilaa? Voisitteko ajatella viettävänne joulun jommassa kummassa paikassa ja hoitaa jouluruuat yhdessä? Meillä tämä on toiminut jo vuosia eli äitini tekee tietyt ruuat - koska osaa tehdä ne parhaiten - mä teen yleensä kalaruuat ja siskoni liharuuat. Muita sapuskoita jaellaan tarpeen mukaan. Näin jouluruokien valmistelu ei jää yhden niskoille.

 

Eli haluaisin kerrankin viettää joulun oman perheen kesken, kaikessa rauhassa. Viime vuosina meillä on ollut aattona vanhempani sekä miehen vanhemmat. OLen kokenut aaton jotekin stressaavana ja tuntenut oloni "yksinäiseksi". Miehet juttelee keskenään, anoppi ja äitini keskenään ja minä sitten olen jäänyt "yksin".. Tai onhan lapset ja ruoanlaitto, kattaus, tiskaus.. jne.

Lisäksi meillä on pienet tilat, eikä kaikki mahdu saman pöydän ääreen syömään. Enkä todellakaan mitään sohvan nurkalla istumista halua.

Lapset haluaisivat mummit ja ukit meille (ainakin minun vanhempani), miehelle on ihan sama miten tehdään..

Onko väärin, jos kutsun vaan omat vanhempani? Silloin laitettaisiin joulu äitini kanssa yhdessä.

Anoppi jo kyseli, että onko meillä joulusuunnitemia..

Miksi mainitset etta lapsesi haluavat "ainakin sinun vanhempasi", toki miehesi vanhemmat ovat yhta tarkeita?

Sopu sijaa antaa, ettekohan te kaikki mahdu saman katon alle, vai olisiko aidillasi/anopillasi enemman tilaa?

 

Meillä ollaan alusta asti saunottu ja syöty kotona. Kahvilla ollaan saatettu käydä jomman kumman mummun luona. Nykyään isännän äiti on yleensä meillä joulupukin aikaan kahvilla (kulkee jostain syystä joulupukin kyydillä ). Sitten lähetään kylälle haudoille ja käyvään jomman kumman kylällä asuvan mummun luona kahveella. Joulut sujuvat ilman ressiä kun ei tarvihe miettiä kenen luona ollaan. Mummuille on sanottu että meille voi tulla viettämään aattoa, mutta eipä nuita vielä ole näkynyt. Joulupäivänä ollaan sitten käyty äitini luona syömässä ja tapanina ajellaan anoppilaan.

 

Ovatko kummatkin vanhemmat teillä koko joulun, asuvatko samalla paikkakunnalla?
Meillä on ollut silloin kun lapset olivat pieniä aina aattona kaikki samalla paikkakunnalla asuvat lähisukuun kuuluvat aattoa viettämässä. Silloin kun miehen vanhemmat olivat vielä hyväkuntoisia, järjestettiin vuorovuosia jouluateria paikkakunnalla asuvien kodeissa. Sitten illalla kokoonnuttiin meille joulupukin tuloa odottamaan, kun meillä oli pienet lapset.
Nyt on sitten jouluaatto meillä rauhoittunut, olemme oman perheen kesken aaton ja melkeinpä pyhätkin. Ja minusta se tuntuu oudolta, kun opin siihen että aattona ollaan isolla porukalla. Miehen sisaruksien lapsilla on jo lapsia; ja luonnollisesti he viettävät nyt jouluaatot heidän kanssaan. Minulla on vaan on aattona orpo olo, kun ei näe joulupukkia ja pienten lasten riemua saamistaan lahjoista.
tämä taisi mennä vähän ohi aiheen, mutta kirjoituksesi herätti itselläni taas kaipuun niihin jouluihin, kun meillä oli aattona elämää... en ahdistunut itse noista aatoista; toki oli hommaa, piti järjestellä ruokailuvuorot (silloin kun jouluateria oli meillä9 mutta nekin menivät porrastettuna. Illalla aattokahvilla oli tietysti hässäkkää, mutta sopu sijaa antoi. Ei meilläkään kaikki mahtuneet kerralla kahville, niin kuin ei ruokailemaankaan. Haikeus tulee väkisinkin mieleen, kun muistelen noita jouluja. Joskus oli myös oma äitini paikalla, isä on kuollut jo aikoja sitten. Äiti oli meillä ollessaan useampia päiviä, kun tuli toiselta paikkakunnalta.