Ongelma: anoppi pitää minua tyttärensä kilpailijana, vertailee koko ajan :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Voisimme olla ihan hyvissä väleissä miehen siskon kanssa, mutta ongelmana on anoppi...Vertailee jatkuvasti, että "onhan ´Maija´nyt varmasti parempi tässä ja tässä asiassa". Ikävää on sekin, että vertailu ulottuu lapsiimme...Miehen siskon lasten täytyy saada olla kaikessa parempia. Heille isovanhemmat myös suovat enemmän aikaa.

Tosi ikävää olla yhdessä missään, kun aina puhe kääntyy siihen, miten "Maija on niin ja niin hyvä, te ette varmaan ole tätäkään tehneet, teidän lapset ei varmaan tätäkään osaa mitä Maijan lapset" jne jne. Jossain vaiheessa teki sitäkin, että jos veimme lapsen hänelle hoitoon, hän oli riisunut lapselta omat vaatteet ja pukenut tämän miehen siskon lasten vanhoihin vaatteisiin. Jätti myös mukaan antamani ruuat syöttämättä, ja antoi lapselle miehen siskon jättämiä ruokia.

Usein tuntuukin että anoppi yrittää kaikkensa, että minulle tulisi mahdollisimman kurja olo...Olemme vähentäneet tapaamiset minimiin. Pelkästä juttelustakaan ei meinaa tulla mitään kun kaikki kääntyy aina siihen iänikuiseen vertailuun :( Olisin niin toivonut että meillä olisi hyvät välit lasten isovanhempien kanssa ja voisimme viettää yhdessä aikaa. En vaan jaksa tätä tilannetta enää :(
 
Toihan on ihan sairasta! Anopillasi taitaa olla oikeasti jotain mielenterveyshäiriöitä, koska ei tuollainen käyttäytyminen (esim. vaatteiden vaihto) mene enää edes ilkeilyn piikkiin. Ehkä vaan parempi, että pysytte poissa... Tiedä mitä muori vielä keksii... :(
 
Sinuna mä ensin juttelisin mieheni kanssa kahdestaa, sitten miehen ja siskon kanssa tilanteesta. Ja sitten niin että anoppikin on mukana. Että tilanne saataisiin pois. Rauhassa, rauhallisesti ja kaikkia osapuolia kunnioittaen. Tai ainakin yritettäis. Jos sisko on huomannu saman, hänen sanansa anopille epäreilusta tilanteesta voisi mennä anopille perille, sua anoppi ei kuitenkaan kuuntelis.
 
[QUOTE="vieras";23253439]Voisimme olla ihan hyvissä väleissä miehen siskon kanssa, mutta ongelmana on anoppi...[/QUOTE]


Mikä tuossa tilanteessa estää olemaan hyvissä väleissä tämän siskon kanssa?
 
Mitä sanoo sun mies?
Onko nössö, kukaties?
Selvittäkööt äitinsä kanssa sen
asian yksinkertaisen,
että tuollainen ei ole enää käy
Tai teitä ei kohta kylässä näy.

Ellei miehesi ole ihan täysi nolla
ja tahdo äitinsä helmoissa olla.
 
Itselläni hyvin vastaava tilanne. Asetelma on kylläkin se, että vaikka meillä on saman ikäiset taaperot niin anopin tytär on minua kymmenisen vuotta vanhempi. Ja aina ollut kaikessa erinomainen "kympin tyttö" ja itse olen vain sellainen "ysin tyttö".

Lapsiamme vertaillaan jatkuvasti ja oman poikani pienet heikkoudet muutetaan valtaviksi ja nyt meidän lapsemme on suunnilleen vammainen ja tyttären poika taas yli-ihminen. Kasvatustapamme ja hoitovalintamme ovat varsin erilaisia. Itse hoidan kotona enkä höykytä lasta, tytär taas luo uraa ja koko ajan sparraa lastaan oppimaan ja suorittamaan.

Ei ole yhtään vierailua ilman lasten loputonta vertailua. Mies on myös tilanteeseen kyllästynyt, mutta kaikki lasketaan vielä anopin hörhöyden ja omalaatuisuuden piikkiin. Olemme niin kypsiä touhuun, että suunnitteilla on jo ensin joulun viettäminen kotona, ettei tarvitse mennä kuuntelemaan vertailua joulipöydänkin ääreen.
 
Anoppi on tyttärensä kanssa läheinen, tapaavat lähes päivittäin. Anoppi on myös lähes aina paikalla jos käymme kylässä. Miehen sisko yleensä kertoo myös kaiken äidilleen, koska anoppi soittelee hänelle jatkuvasti ja tenttaa kaikki hänen tekemisensä.

Vähän vaikea siinä on olla tekemisissä ilman anoppia...


Mikä tuossa tilanteessa estää olemaan hyvissä väleissä tämän siskon kanssa?
 
mulla oli toisin päin!

moitti jatkuvasti omaa tytärtään ja etenki lastenhoitoa, vertas muhun kun teen sitä ja tätä ja tuota toisin.. tosin usein kyllä ihan aiheesta sanoi, mut ois voinut sanoa vertaamatta muhun.. rakentavasti.
 
Olen jutellut asiasta miehen kanssa, mutta ongelma on se etteivät hänen vanhempansa kuuntele häntä.. Olen tarkkaillut tilannetta, kun mies esim. puhuu isälleen. Appiukko katselee seinille, ei kuuntele, viisastelee vaan sitä, miten me emme taaskaan osaa mitään kun hän tietää kaiken...Ja anoppi pitää miestäni edelleen pikkupoikana, ei myöskään kuuntele yhtään. Kaiken huippu oli kun pari vuotta sitten olimme huvipuistossa porukalla, anoppi oli huolestunut siitä että mieheni ei päässyt käymään tarpeeksi laitteissa, koska JOUTUI hoitamaan vauvaa, kun minä huolehdin taaperosta :(

Kirjoitettuna tämä näyttää ihan sairaalta, melkein naurattaisi jos ei olisi niin kurjaa :/



[QUOTE="hmm";23253482]Sinuna mä ensin juttelisin mieheni kanssa kahdestaa, sitten miehen ja siskon kanssa tilanteesta. Ja sitten niin että anoppikin on mukana. Että tilanne saataisiin pois. Rauhassa, rauhallisesti ja kaikkia osapuolia kunnioittaen. Tai ainakin yritettäis. Jos sisko on huomannu saman, hänen sanansa anopille epäreilusta tilanteesta voisi mennä anopille perille, sua anoppi ei kuitenkaan kuuntelis.[/QUOTE]
 
Olen jutellut asiasta miehen kanssa, mutta ongelma on se etteivät hänen vanhempansa kuuntele häntä.. Olen tarkkaillut tilannetta, kun mies esim. puhuu isälleen. Appiukko katselee seinille, ei kuuntele, viisastelee vaan sitä, miten me emme taaskaan osaa mitään kun hän tietää kaiken...Ja anoppi pitää miestäni edelleen pikkupoikana, ei myöskään kuuntele yhtään. Kaiken huippu oli kun pari vuotta sitten olimme huvipuistossa porukalla, anoppi oli huolestunut siitä että mieheni ei päässyt käymään tarpeeksi laitteissa, koska JOUTUI hoitamaan vauvaa, kun minä huolehdin taaperosta :(

Kirjoitettuna tämä näyttää ihan sairaalta, melkein naurattaisi jos ei olisi niin kurjaa :/

No kyllä mä tossa tilanteessa sanoisin, että mitä tuollaisilla sukulaisilla edes tekee. Ihan turhaa pitää yhteyksiä ihmisiin, jos ei saa kuin kurjaa mieltä.
 
Ja vielä se, että mieluiten olisin välittämättä anopin puheista. Mutta eihän kukaan kestä sitä, että jatkuvasti kaikki tekemiset yritetään kääntää huonoksi: kun sain hyväpalkkaisen työn tai kun lapsi oppi kävelemään 9-kuisena, siitä vaiettiin kokonaan, mutta kun lapsi sai naarmun poskeensa leikkiessään, sitä jauhettiin kaksi tuntia ja kerrottiin kaikille sukulaisillekin.
 

Yhteistyössä