ongelma 3,5 tytär ??? auttakaa viisaammat

Meillä on 3.5v tytär joka saa kauheita kiukun puuskia...syö jääkaapista ja muista kaapeista kaikki mitkä on hyvää sen mielestä..ja jos kaikki ei tapahdu niinkuin neiti itse haluaa alkaa kauhea huuto....
mitä avuksi????
olen aivan toivoton...kun en tiedä mitä tehdä....ei enään auta että piilotan leivonta suklaani kaapin päälle kun jakkaralla pääsee ties vaikka kuinka ylös...mutta onko muilla tälläistä kolmevuotiasta???
vai onko tyttärelläni kenties jokin kasvu vaihe joka menee aikanaan ohi???
:headwall:

 

meillä sama juttu. tytsi 3v ja kamalia raivareita saa joka päivä. jakkara meilläkin keksitty ja olenkin siirtänyt kaikki karkit ynm ylemmäs ettei yllä jakkarallakaan. tempperamantin piikkiin olen raivarit laittanu ja uhma siihen päälle. ei auta muu kun kestää. vinkkejä kaivattais täälläkin.

 

Täällä myös 3v tyttö, joka saa hirveitä raivareita asiasta kuin asiasta. Ei niin yksinkertaista asiaa ole mistä ei saisi raivaria aikaan. Vinkkejä kaivataan..

 

mulla hieman nuorempi tyär ( 2v 7kk). Saman ongelman kanssa ollaan painittu jo pitempi tovi. Mahdottomat raivonpuuskat kuuluvat joka päivään, uhma on mitä rajuinta. Ihan joka asiasta saadaan taistelua aikaseksi, tyttö pompttaisi kyllä niin mielensä mukaan. Ei tietenkään näin mene, kyllä me vanhemmat ne rajat koitetaan pitää kohdillaan, mutta kyllä tämä on himputti vieköön raskasta aikaa :ashamed: Päiväkodissa niin kehutaan, kuinka reipas tyttö on, jne...ja muutenkin tämä uhma on pahimmillaan juuri minun (jo valmiiksi rättiväsyneen) äitylin kanssa. isänsä kanssa ei niinkään näitä raivareita saa...että niitä vinkkejä kyllä kaivattas täälläkin :hug:

 

Heh, toisten lapsia on helppo kasvattaa... B)

Joo, asiaan... Kyllähän tempperamentti ja uhma tasaantuu aivan varmasti iän myötä, että lohduttautukaa sillä, ettei ne tytöt ja pojat loppuikäänsä uhmaile... Itsellä tämä kaikki vasta alkutaipaleella (poika 2 v) joten innolla odottelen vastaavia raivareta.

Jos näin ulkopuolisena ja ammatillisena asiana tuollaista tilannetta katsoo, niin aika yksiselitteisen vastauksen antaisin: PERIKSI EI SAA ANTAA!!! Lapsi kokeilee rajojaan ja aikuisen auktoriteettia. Jos olet sanonut, ettei keksiä kaapista oteta, pidä sanasi ja ota lapsi pois tilanteesta sitten se 102 kertaa, ennen kuin hän uskoo. Riehuva lapsi on hyvä viedä pois koko tilanteesta, vaikka sitten sinne omaan huoneeseen rauhoittumaan. Kuitenkin aikuisen on oltava kiinnostunut myös tästä riehuvasta lapsesta ja otettava sitten se rauhoittunut lapsi avoimesti vastaan. Sitten asiasta keskustellaan, ja lapselle selitetään miksi joutui pois.

Kyllä varmasti lapsi keksii keinoja saadakseen tahtonsa läpi, mutta aikuisen on aina oltava askel edempänä.

RAKKAUTTA, KÄRSIVÄLLISYYTTÄ, PITKÄÄ PINNAA, PERIKSIANTAMATTOMUUTTA, niitä minä toivon kaikille uhmaikäisten vanhemmille!

Loppujen lopuksi ratkaisu on hyvin yksinkertainen, ainoastaan toteuttaminen vaatii haasteita.

 

eiköhän se vanhempana olo ole sitä, että sanot hänelle EI ja et anna syödä kaikkea hyvää. :headwall:
Ja jos terrorisoi pitkään toisia huudolla, nostat jäähylle omaan huoneeseen.

 

meillä on tyttö nyt 4v ja samoja raivokohtauksia tulee kans päivittäin
on alkanut karjumaan jos ei jokin asia mene niinkuin oli itse ajatellut...
tätä uhmaa on jatkunut varmaan jo ainakin pari vuotta.
alan jo niin tottua tähän etten enää jaksa edes reagoida asiaan.
jotkut vaan ovat voimakastahtoisempia kuin muut :kieh:
meillä ainakin on pojat(2kpl) paljon rauhallisempia kuin tämä tyttö
saa nähdä tuleeko tämä jatkumaan läpi elämän, tämä iän ikuinen kriisi...
itse olen huomannut sen, että kun itse pysyy rauhallisena ja poistuu tilanteesta hieman kauemmas niin hetken päästä on rauhoittunut.

 

Tuli kahdelta hyviä neuvoja, teoriatasolla ihan juu, näin se menee ja näin se on.

Itselläni on 3 lasta: yksi tyttö ja kaksi poikaa, joista nuorin 3,5 v ja VAIN tyttö on ollut juuri kuten ap kuvasi ja kuten kuvasi seuraavatkin.

Uhmaikä oli kamala. Itsepäinen, kovahtatoinen, vilkas. Kun jotain halusi, ja vastaus oli ei, edessä oli todella kamala taistelu. Sanon TAISTELU. Ei siis mitään: EI ja viedään kiukkupussi huoneeseen ja ovi kiinni.. HAHAA. Ei todellakaan !

Käytännössä tilanne oli aivan mielettömän uuvuttava koska kyseessä ei ollut yksi tai kaksi eikä edes kaksikymmentä kertaa samasta asiasta, vaan miljoona kertaa ja sitten joka ikisestä asiasta sama taisto, eli se oli pelkkää taistoa.

Ja että ajan kanssa ja iän myötä se helpittaisi
Meillä ainakaan ei. Jutut vain vaihtuivat, aina ikätason mukaan mutta aina sama tilanne. Minä sanon EI, lapsi uhmaa, saa raivareita, yrittää kaikkensa että saa mitä haluaa... uuvuttavaa.

Milloin se sitten loppuu? meillä vasta sitten kun muutti kotoa pois. Eli kyllä niistä ihmisiä kasvaa..
Käytännön vinkkejä?

Kun tyttö halusi esim. keksiä, ja vastaus oli EI, ja tyttö aloitti vaatimisen, huutamisen, kiukuttelun, kiipesi pöydän kautta yläkaapille - minä keskeytin kaiken työn ja seisoin kaapin edessä. Kuopus ihan varmasti kärsi, kun esikoinen vei niin totaalisesti kaiken ajan huomion ja energian. Mutta muutakaan en keksinyt tilanteessa (miehestä ei ollut apua, ei edes jos kotona oli).

Huoneeseen vieminen ei auttanut; tuli pois sieltä. Lukitakaan kun ei viitsi. Tai sitten lapsi jatkoi raivoamistaan huoneesaan ja nakkeli KAIKKI tavaransa pitkin laittaa, joka ikinen kaappi, hylly ja laatikko tyhjäksi ja lattialle :headwall:

Se mikä auttoi jonkin verran oli ehdottoman tiukat ja joustamattomat säännöt. Esim.karkkipäivä on XXXX pv. Minusta se oli typerää. Ajattelin, että voihan sitä syödä namia pikkusen silloin kun mieli tekee. Lapsi menikin sekaisin, joka päivä ja joka kauppareissulla olisi pitänyt saada. Palattiin siis takaisin samaan ehdottomuteen, joutamattomuuteen, ei kompromisseja, ei sopimuksia, vaan vain aikuisen asettama sopimus = määräys, että namipäivä on silloin ja silloin eikä muulloin ja keksiä saa van jos on ensin syönyt ruoka-annoksen loppuun tms., ja näistä ei voinut livetä edes kyläpaikoissa.
Kun raivari ja uhma asiasta tuli, oli peruste: näin on sovittu.

Kun lapsi on isompi, koululainen, voi asioita jo perustella eri tavalla, tehdä sopimuksia, mutta tommosen uhmakkaan rajoja ja itsenäisyyttä hakevan temperamenttisen tytön kanssa ei voinut, piti olla niin ehdoton, että itselläkin oli vaikeaa.

Ja todellakiN: vain tytön kanssa tämmöstä, poikien kanssa on voinut lempeämmin ja fiksummin mennä. Pojat ovat tässäKIN asiassa helmpompia kuin tytöt.

Ja kun sitten pidätte päänne, olette ehdottomia tyttöjenne kanssa - älkää välittäkö muitten kommenteista, vaikka ne loukkaakin, että "ei sitä noin tiukka saa lapselle olla, mitä se haittaa jos yhden keksin annat, onhan lapsen herkkuja saatava" tms., koska se yksi kerta vie pohjan kaikelta siihen astiselta ja edessä on ihan kamala työ taas ensi kerralla, eli lapsi menee sekaisin, vaikka se aikuisen päässä onkin selkeä "tämän kerran" -juttu.
Kuittaa arvostelijat sanomalla että sinä tiedät parhaiten mistä on kyse, älä puutu tähän .

Jaksamista!
Meillä tosiaan tilanne helpottui vasta kun muutti kotoa pois, ja nyt on hyvät välit ja tytöstä kasvanut ihan yhteiskuntakelpoinen normaali aikuinen nuori nainen, mutta omanlainen tapaus hän silti on. Ja sen temperamentin ja uhman alla on - teilläkin varmaan - tavattoman herkkä , empaattinen, ja oikeudenmukainen lapsi. Se on hieno ominaisuus !
:heart: :heart:

 

kiitos kaikille hyvistä vinkeistä. meillä todellakin tämä karkkipäivä lipsuu kun mammat ja papat tuo karkkia niin onhan se lapselle annettava. joo miksi? kyllähän ne siellä kaapissa säilyy. jos laitan ne katon rajaan...
esikoinen on meillä poika ja hänen kanssa tätä ongelmaa ei ole ollut. minä itse olen pienenä ollut myös aika sisupussi jotenka kaipa ne tytöt sitten ovatkin se sukupuoli joka tarvitee kunnon kuria ja järjestystä. laitan ohjeenne korvan taakse ja katsotaan kuukauden päivät tehoaako :kieh: =)

 

Hyvä vinkki on piilottaa ne karkit uuteen paikkaan ja semmoseen, mistä tyttö ei tiedä. Kun tietenkin alkaa tivaaminen, vastaus on vaan että ne ovat uudessa piilosa, jota et kerro, mutta namit saa kun on namipäivä tms. jne.
No niin, saattaahan se siitäkin nousta raivari...

Ja miksi muuten mammat ja papat tuo makeisia? Lapsi on VAIN 3,5 v !!?? Miksi pitää tullessa tuoda yhtään mitään ja jos tuo, miksi makeisia?! Miksi ei vaikka pillimehua? tai jäätelötikku? - jos kerran jotkut hedelmät tuntuu typeriltä?

Jos kuukaudessa tilanne rauhottuu niin hienoa.
Meillä tuli aina ja AINA joku uusi juttu ja asia, mistä piti käydä taistelua. Se uuvutti, vei voimia.

Tätä kirjottaessa muistui mieleen tapaus, kun tyttö oli n. 4 v.
Hän heräsi aamulla, tuli keittiöön jossa me aikuiset olimme aamukahveilla, ja heittäytyi laittialle huutamaan.
Huusi noin 15 min. Odotin että huuto loppuu. Sitten lapsi sanoo, kohtuullisen tyynesti: haluan kaakaota.
No mutta tottakai sinä saat kaakaota, olisit sanonut! kas tässä! -ja laitoin kaakaomukin pyödälle.
Tyttö heittäytyi uudelleen lattialle huutamaan, huudon keskeltä kuului: olisin halunnut tehdä sen itse!
15 min suoraa huutoa.
En jaksanut sanoa mitään, annoin huutaa.
Sitten hän vaikeni, nousi ylös, joi kaakaonsa ja lähti leikkimään.
Sillälailla.

Sen verran tytön huudot ja kiukkukohtaukset olivat tuttua päivää, että katsoin kellosta ajan, kuinka kauan jaksaa huutaa.

Yksi hyvä juttu muuten minkä itse tajusin vasta vuosia jälkeenpäin on, että tilaneet aina nollataan. Eli kun tenava on rääkynyt aamupäivän asiaa X ja tilanne on ohi, iltapäivällä alkaa rääkyminen asiasta Z, ei lapselle muistuteta aamupäivän X-asian rääkymisestä. En muista tiedä, omani ei ainkaan jaksanut muistaa tilanteita enää tyvenen toiselle puolelle..

 

Heh! Meillä on piirun vajaa 2,5 v. tytär ja tutulta kuulostaa Ei tosin ihan noin pahana -kun ei yllä jääkaapilla kuin vasta alimmalle hyllylle. Mua vaivaa vähän se ettei noin "pieni" tunnu vielä ymmärtävän miksei saisi hakea leipää ja mehua silloin kun itse haluaa. :/ Mutta 3,5v. luulisi jo ymmärtävän.

Pitäisikö tehdä radikaali ratkaisu ja hankkia jääkaapin oveen lapsilukko? Kaapin oviinkin sellaiset saisi, mutta kauanko mahtaisi kestää ennen kuin 3,5v. oppii ne avaamaan?

Järjestelmällinen pitää olla mutta mitäs sitten kun lapsi on salaa jo ehtinyt vetäistä nassuun kakun jämät ja muuta herkkua sillä välin kun itse vaikka ripustaa pyykkiä tai nukuttaa vauvaa? Tuhat ja yksi kertaa on kielletty.

 

Meillä neiti ei saa raivareita jos ei saa, mutta välillä ottaa ilman lupaa ja silloin yleensä otan herkun pois tytöltä vaikka se menisi tuusannuuskaksi. itku on suunnatonta ja tyttö käpertyy syliin itkemään ja siinnä sitten lohduttelen. Sinäänsä hän olisi voinut syödä kakkupalasen, mutta kun kielsin ja annoin luvan vain yhteen, että jää muillekkin on minusta pidettävä kiinni siitä mitä on sanonut.

Meillä neiti täyttää kolme toukokuussa ja tammikuusta asti on ollut karkkipäivä, muuten ei syödä herkkuja. Toiminut aikast mukavasti -hän menee iskän kanssa kauppaan ja saa valita pienen karkkipatukan.

itselläni ei ole koskaan ollut karkkipäivää ehkä se toimii nyt meidän perheessä. Lapsi saa niin helposti liikaa makeaa enkä jaksa kuunnella neivolatädin valitusta painosta yms. eikä se makea hyvää teekkään sopivasti kaikkea.

 

Kiitoksia hyvistä neuvoista. ja on oikein mukava kuulla että en ole ainoa joka omistaa tälläisen "tempperamenttisen" neidin
Jääkaappiin lapsilukon hommaaminen ei ainakaan meillä toiminut koska tyttö oppi käyttämään sitä :/ joten se siitä lukosta..

 

Hei ja ihanan lohduttavaa luettavaa. Meillä kylläkin heinäkuussa 4 täyttävä POIKA, jolla ihan vastaavia piirteitä. Että se siitä sukupuolesta.
Esikoinen (9v) maailman helpoin lapsi. Kunhan juteltiin ja perusteli kiellon - kaikki kävi. Tähän meidän kuopukseen taisi säästyä sitten molempien vanhempien temperamentti-geenit. Tuo aamupala kaakaolla olisi voinut olla meidän perheestä . Täytyy myöntää, että alussa oli vanhemmuuden viisaus tosi hakusessa, kun vaan ihmetteli miten tuon kiukkupussin kanssa menetellään. Meillä otettu käyttöön jäähypenkki - toimii. Varoittelujen jälkeen poika istuu kolme minuuttia, kerrotaan miksi istuu, "istunnon" jälkeen kerrotaan vielä kerran jäähyn syy, poika pyytää anteeksi (monesti myös äiti äänen korotusta hoh...) ja sitten iiiiiso hali. Välillä istutetaan kymmenenkin kertaa takaisin. Ei voi aina joka asiasta kiukutella. Erityisen tärkeää näyttää olevan päivärytmin säilyttäminen, ruokailut erityisesti. Kaikkina päivinä ei enää nuku päikkäreitä, siitäkin on tainnut tulla herralle yksi asia josta VAIN hän päättää... Muuten ihana poika, sponttaaneja haleja ja rakkauden tunnustuksia sitten tulee vastapainoksi - veljeä myöten.
Aurinkoista kevättä ja jaksamista kaikille!

 

Miksi edes pidetään karkki kätköjä tai jos niitä on pakko pitää ni vaihtakaa aina välillä paikkaa ja jos lapsi alkaa vaatimaan namuja ni näytätte tyhjän kaapin ja sanotte et ei ole, kaikki on syöty!