On vaikea ymmärtää ystäviä jotka

[isosisko]

asuu, elää yksin. elämä kunnossa, töitäkin.
ja ne valittaa kun ei ole miestä.
kun pitäisi löytää mies.
kun pitäisi olla mies ja lapsia.
2 tälläistä ystävääni surkutteli tätä asiaa ja nyt on molemmat miehen löytäneet.
miksi eivät nauttineet siitä kun saivat elää yksin?
herätä aamulla, keittää itselleen kahvit tai teet, ympärillä rauha ja hiljaisuus.
lähteä vaikka peruun äkkilähdöllä jos haluaa, tehdä elämällään mitä haluaa ilman että kukaan on jarruttamassa ja takomassa järkeä päähän.
kuka sanoo että pitää olla mies?
kuka sanoo että pitää olla mies ja lapsi?

 

[Talwi]

Ei kukaan sano, että pitää olla mies ja lapsia. Ne kuitenkin olivat asioita jotka mä halusin. Olen jo teinistä lähtien tiennyt, että haluan lapsia.

Mä en oikein ymmärrä sun ajattelua. Eiköhän jokainen halua elämäänsä niitä asioita joita pitää tärkeänä eikä sitä muut määrittele mitä jokainen toivoo.

 

[poipoipoi]

Monet haluavat rakkautta elämäänsä ja se on se kaikkein tärkein asia.

 

[m]

ympäristön paine tai yksinkert. oma halu perustaa perhe.

 

[vieras]

Mä en ole koskaan ollut sinkku. Edes joskus olis kiva olla sinkku, ilman että koko ajan vieressä on joku joka haluaa sinulta jotain ja joka täytyy ottaa huomioon. Ymmärrän ap pointin oikein hyvin.

 

[elämä ohi]

joo tätä itekin mietin. olisi pitänyt elää ja patkustella enemmän kun olin sinkku. mutta suurin osa ajasta meni töissä.(sinkulle kun tungetaan kaikki paskavuorot) ja sit kun ei ollut töitä ei ollut vara matkustaa.

 

[knäite]

kun on yksin, niin silloin ei halua olla yksin. kun on mies ja lapsi, haluaa toista. itse en halua takaisin yksinäisyyteen. i've been there!

 

[Talwi]

Mä en ole koskaan ollut sinkku. Edes joskus olis kiva olla sinkku, ilman että koko ajan vieressä on joku joka haluaa sinulta jotain ja joka täytyy ottaa huomioon. Ymmärrän ap pointin oikein hyvin.

Aloitit jo synnyttyäsi parisuhteen?

 

[vieras]

Miten nuorta, vielä neitsyttä tyttöä voi kutsua sinkuksi?

 

[vieras]

Jooh, mä olin 9-vuotias sinkku antakaa mun kaikki kestää

 

[Talwi]

Miten nuorta, vielä neitsyttä tyttöä voi kutsua sinkuksi?

Miksi ei voisi kutsua?

 

[hmmm]

En ymmärrä ap:ta, kyllä sinkkuuteenkin voi kyllästyä, tiedän omasta kokemuksesta. Vieras: et voi ymmärtää mitä on olla sinkku kun et ole koskaan ollut, et siis myöskään voi ymmärtää ap:n pointtia. Sinulla on kuvitelma sinkkuudesta, et tiedä miltä se oikeasti sisimmässä tuntuu.

 

[Satuja]

Mä oon nykyään maailman onnellisin kun saan olla yksin. Tapasin mieheni 17-vuotiaana ja olimme yhdessä kymmenen vuotta. En ollut ollut koskaan aikaisemmin suurin piirtein puolta päivää pidempää yksin kotona. Nautin täysin rinnoin ja pitää kyllä olla todellinen ihmemies se joka saa minut tästä luopumaan

 

[ap]

Eli pointtini oli se, miksi ihminen elää siten, että "elämäni alkaa kun löydän miehen".
Ovat molemmat sanoneet olevansa kateellisia kun olen naimisissa ja on lapsi.
miksi ei voi elää onnellisena siinä elämäntilanteessa missä elää?

Talwi selvensikö tämä mun ajattelua?

 

[vieras]

Onko sulla lapsia ja miestä?

Vaihtaisitko heidät siihen, että saat rauhassa keittää joka aamu itsellesi kahvit ja lähteä vaikka peruun äkkilähdöllä?

Mua tympii juoda se aamutee joka ikinen aamu yksin. Kuin myös syödä jokaikinen päivän aterioista useimmiten. Jos nyt viitsin pelkästään itselleni laittaa ruokaakaan. Eikä mulla ole varaa myöskään lähteä mihinkään peruun edes äkkilähdöllä - jos olisi edes yhtä pienituloinen mies kuin itse olen, voisi joskus ollakin, koska kaksin asuminen on suhteessa niin paljon halvempaa kuin yksin.

Ei kukaan sano, että kumpaakaan noista pitäisi olla, mutta itse haluaisin molemmat. Ja valitan kyllä myös joskus asiasta, koska se on mun tänhetkisen elämäni suurin suru ja menetys, etten tiedä tulenko koskaan elämässäni saamaan hyvää parisuhdetta ja lasta. Itseasiassa tämä asia saa minut usein todella huolestuneeksi ja neuvottomaksi. En ole enää nimittäin ihan nuori. Mutta toisaalta rakkaus ei käskemällä ala ja huonoa rakkaudetonta suhdetta en halua, saati että lasta siihen tekisin.

 

[Joo]

Ainahan ihmiseltä puuttuu jotakin jos tyytymättömyyden tielle lähtee, kannattaa opetella kiitollisuutta niin ei kulu elämä hukkaan maristessa.

 

[Talwi]

Eli pointtini oli se, miksi ihminen elää siten, että "elämäni alkaa kun löydän miehen".
Ovat molemmat sanoneet olevansa kateellisia kun olen naimisissa ja on lapsi.
miksi ei voi elää onnellisena siinä elämäntilanteessa missä elää?

Talwi selvensikö tämä mun ajattelua?

Oletko sä ollut sinkku? Siis pidemmän aikaa?

Mä olen ollut ja voin sanoa, että ei se pidemmän päälle ole mitään herkkua. Sitä kaipaa rakkaan vierelleen ja omia lapsia. Uskomatonta, että ei voi tuollaista asiaa käsittää vaan pitäisi hehkuttaa sitä sinkkuutta jota ei edes halua. Hyvä sun aukoa päätäsi kun kerran itse olet saanut miehen ja lapsen eikä tarvitse olla yksin.

 

[muumibuumi]

Ihminen ei ikinä ole tyytyväinen siihen mitä sillä jo on. Jos on sinkku haluaa perheen ja jos on perhe niin olis kiva olla sinkku.. Ja jos nyt ei halua olla sinkku, niin sitten pitäis olla enemmän rahaa, enemmän aikaa, parempi auto, isompi talo, enemmän lapsia... ja ja ja.. Jos olet raskaana pitäis vauva olla jo tässä.. Kun oot saanut sen lapsen murehtien ajattelet, että voiku oliski vielä masussa..

Pitäis joskus istahtaa ja nauttia vaan siitä mitä on. Lapsi riekkumassa kimpussa. Kaikilla ei ole sitä iloa. Uskollinen ja mukava mies, mitä sitten jos se taas makaakin sohvalla.. Sitäkään ei ole kaikilla. Omakoti, sekin on kiitoksen aihe, vaikka se olisi kuinka sekaisin.

Ota se kahvikuppi käteen, sulje silmät ja kiitä siitäkin, että on edes se kahvikuppi..

 

[..]

onko sinulla itselläsi mies ja lapsia?

jos on niin miksi? olet selvästi tyytymätön elämääsi. Olet itsekäs ihminen, miksi et jatkanut itse sinkkuna?

 

[vieras]

Tää elämäntilanne ei ole lähelläkään sitä, missä haluaisin olla. Ja hyvin vähän voin itse vaikuttaa asiaan, koska en voi pakottaa ketään rakastumaan itseeni tai itseäni keneenkään, se joko sattuu kohdalle tai ei. Siksi en ole onnellinen. Mutta en usko, että tätä voi kukaan sinulle selittää niin että ymmärtäisit, kun sinulla mies ja lapsi on jo.

Mitä iloa jostain matkustelusta, jos se ei kiinnosta tippaakaan? Olen ollut sinkkuna liki koko aikuisikäni, kyllä tämä alkaa olla jo aika nähtyä elämää.

Jos parisuhde tympii ja kadehditte sinkkuja, siitä parisuhteesta pääsee kyllä erittäin kätevästi eroon. Toisin kuin sinkkuudesta eroon pääseminen, se on myös vain ja ainoastaan omasta päätöksestä kiinni. Vai olisko siinä parisuhteessa ja perheessä kuitenkin joitain etuja sinkkuuden iloihin nähden, kun ette tosielämässä kuitenkaan ole valmiita niitä heivaamaan...?

 

[bdt]

Itsekin olen juuri sellainen joka haikailee sitä mitä ei ole.
Kun lapset oli pieniä haikailin että saisivat kasvaa. Nyt kun ovat isoja haikailen miten ihanaa silloin oli kun olivat pieniä. Kun olin sinkku itkin exien perään. Kun seurustelin halusin vapautta.
Nyt olen liitossa jossa vihdoin olen tajunnut että kaikessa vaillinnaisuudessaan se onkin ihan helvetin täydellinen. Mutta tämä ymmärrys on tullut kantapään ja kärsimyksen kautta.

 

[vieras]

Ja olis valehtelua väittää, että pelkkä tyhjä kahvikuppi kädessä ankeassa vuokrakämpässä tekisi mut onnelliseksi. Haluan rakkautta ja rakastaa takaisin (jotakin tiettyä ihmistä, en satunnaisia vanhainkodinmummoja tai hoitolapsia, vaan ihmistä, jolle juuri minä olen erityinen ja joka on juuri minulle erityinen), ja siihen minulla ei juuri nyt ole mahdollisuutta. Sitä ilman monella muullakaan asialla ei ole merkitystä pidemmän päälle. Ja mikä julminta, en voi tehdä sille asialle itse yhtään mitään.

Ei mun elämäni paskaa ole ja paljon hyvääkin on. Muttei sitä, mitä kaikista eniten kaipaisin ja mitä olen koko ikäni toivonut kaikista eniten.

 

[ap]

Olen ollut sinkku kauankin, en kokenut että minulta olisi mitään puuttunut. En koskaan suunnitellut meneväni naimisiin ja saavani lapsia, saati että olisin edes salaa haaveillut. Näin kuitenkin kävi, ja hyvä että kävi. Eli en ole tyytymätön elämääni, päinvastoin, minulla on hyvä mies ja ihana lapsi.

En minä täällä "auo päätäni". Minua oikeasti on surettanut niiden naisten puolesta, kun ne ei osaa elää hetkessä ja siinä elämässä mitä niillä on. Jotkut teistä tajusivatkin pointtini.

Voi olla, että joskus se mies löytyy, mutta se tapahtuu jos on tapahtuakseen. Voi olla ettei sitä koskaan löydy. Ei elämä silti ole jotenkin vajaampaa kuin jollain toisella, ellei siitä itse tee sellaista. Ne kuvitelmat perheellisyydestä voi myös olla aika utopistisia.

Peru oli vain esimerkki.

 

[muumibuumi]

Aikoinaan kun olin sinkku, niin yhdessä vaiheessa alkoi tuntua tosi epätoivoiselta. Tuntui, etten IKINÄ löydä sitä miestä.. Murheen murtama olin.. Sit vaan tajusin, että jos en itse itsekseni onnellinen, niin mitä ihmettä mulla on tarjota sille mun unelmieni miehelle.. Olisinko sittenkään onnellinen? Ei se toinen ihminen sitä onnea tuo, itsestään se onnen tunne on löydettävä.

 

[ap]

Aikoinaan kun olin sinkku, niin yhdessä vaiheessa alkoi tuntua tosi epätoivoiselta. Tuntui, etten IKINÄ löydä sitä miestä.. Murheen murtama olin.. Sit vaan tajusin, että jos en itse itsekseni onnellinen, niin mitä ihmettä mulla on tarjota sille mun unelmieni miehelle.. Olisinko sittenkään onnellinen? Ei se toinen ihminen sitä onnea tuo, itsestään se onnen tunne on löydettävä.

Aivan!